keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Ihana kirja

Minulla on ollut paha kirjakriisi jo pidemmän aikaa. Olen aina rakastanut lukemista, kirjoja ihan esineinä, kieltä ja sanoja. Sitten yhtäkkiä en vain ole jaksanut lukea. Mikään kirja ei ole herättänyt lukuhaluja. Paitsi nyt tämä. Paolo Giordanon Alkulukujen yksinäisyys. Se oli ihan pakko saada ja kun se putosi postilaatikosta maltoin tuskin pitää näppejäni irti siitä. Illalla luin sen kahdessa pätkässä ihan hotkaisemalla. Tykkäsin.

Olen todella huono analysoimaan lukemaani, yleensä joko pidän tai sitten en pidä. Joko kirjailija saa tarinaansa taikaa tai sitten sitä ei ole. Tässä sitä oli. Surua, menetyksiä, mutta myös iloa ja kasvamista ja iloa siitä kasvamisesta. Minä tulin tuosta kirjasta ja sen kielestä onnelliseksi. Toivottavasti löydän pian uuden pakollisen luettavan. En minä osaa muuta sanoa, lukekaa itse. 

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Maanantain matelua

Siinä nyt jonkinmoinen kuva pahamainoisesta banoffeetortusta. Minua kyllä naurattaa kuvan havainnollisuus; näkyy siitä, että päällä on kermavaahtoa. Vähän tuo täyte kurkistelee joiltain kohdin. Mutta herkkua oli, tänäänkin. Teen moista varmasti uudelleen. Mutta, se siitä tortusta...

Puhutaan ennemmin lautasista ja huonekaluista. Kyseinen lautanen löytyi viime kirpparireissulta. Itse asiassa niitä oli siellä kaksi, toinen hiukan kolhiintunut, mutta pääsi sekin mukaani. Kaapissa on odottanut jo vuosia samaa sarjaa yksi ruskea. Vihdoin löytyi sille seuraa. Jos en väärin muista, lautanen on Kaj Franckin suunnittelema, Nuutajärvelle. Noita on tosi ihanan värisiä olemassa, ehkä löydän joskus taas lisää...

Pöydän pinta puolestaan alkaa olla kokenut liiankin kovia. Neiti neljävee on saanut kroonisen porsastelukohtauksen eikä saa mitään lautaselta suoraan suuhunsa, kaikki menee vähintäänkin pöydän kautta... Ja niin isoa tablettia ei löydykään, että suojaisi riittävästi. Joutunen jossain vaiheessa taipumaan ja ostamaan inhoamani vahakankaan. Kankaisten pöytäliinojen pesuun hermo ei riitä. Niitä kun joutuisi pesemään vähintään kolme päivässä. Mutta haluaisin silti säilyttää edes pikkuisen pöydän pinnan vanhaa ootrausta, tätä tahtia siitä ei ole kuukauden kuluttua mitään jäljellä.

Tuo pöytä on oikeasti vanha. Oletan, että ootraukset on tehty jollain vesiliukoisella metodilla, koska ne tahtovat liueta varoivaisenkin pyyhkimisen mukaan. Toisaalta olen ostanut pöydän käyttöesineeksi, joten pinnan kulumisen kanssa on vain elettävä. Hiukan tosin huvittaa, että suren tuon pinnan kulumista. Yhtään sileää kohtaa kun pöytälevyssä ei ole. Ja muutenkin koko pöytä on aika kovia kokenut, joskin tukeva ja ryhdikäs. Ostin sen joskus 90-luvulla vanhojen tavaroiden kaupasta, koska tarvitsin pikkuiseen yksiööni sopivan pöydän. Sieltä se seurasi minua asunnosta asuntoon, oli välillä siskolla hoidossa ja palasi taas tänne. Kertaakaan en ole edes ajatellut, että luopuisin siitä. Jostain syystä tuo on minulle tärkeä esine, melkein rakas. Ja nyt se palvelee taas keittiönpöytänä. Eiköhän se sitä tarkoitus varten ole alkujaankin tehty. Silloin kauan sitten, johonkin pieneen mökkiin.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Virvon varvon...

Äidin pieni pääsiäisnoita. <3 Iski itselle melkein liikutus, kun lapsi oli niin suloinen ja innoissaan, kun lähti virpomaan muutamia sukulaisia ja tuttavia. Itse vietin päivän pääosin keittiössä, leivoin ja kokkasin innosta piukeana ja tänään ruoka olikin oikeasti äärettömän herkullista. Joskus käy niin. Onneksi. Pahin ärsytys/harmitus/ pännitys megalomanituxkin siinä ruokaa laitellessa vähitellen hävisi.


lauantai 27. maaliskuuta 2010

Pääsiäisjuttuja

Minulla oli huono päivä. Monella tapaa. Joskus niitä vain on, mikään ei suju ja kaikki odotettu menee mönkään ja tekisi lähinnä mieli hakata päätä seinään ja heitellä tavaroita. Vähintäänkin heittäytyä selälleen lattialle ja potkia jaloillaan. Tällä kertaa harmitus oli jo sitä luokkaa, että katsoin parhaaksi edes yrittää olla aikuinen ihminen ja järjestää pienelle ihmiselle kivaa tekemistä. 

Kyllä meillä sitten askarreltiinkin ja koristeltiin antaumuksella. Vähän omakin paha mieli helpotti kun huomasi, miten paljon tuo neiti on oppinut kaikenlaista pienellä aikaa. Rahiruohojen koristemunista tuli aivan hellyyttäviä ja pääsiäiskortteja riittää vaikka seuraavaksikin pääsiäiseksi...

Tein minäkin jotain. Vieraamman silmiin aivan järjetöntä, luulen. Keitin säilykepurkkeja kolme tuntia. Huomenna on toivon mukaan jälkiruokana banoffee-piirasta. Hiukan mietityttää, miten saan moista alas. On kuulemma huomattavan makeaa tavaraa... No, mies rakastaa kinuskia ja yletöntä makeutta eli ainakin yhdelle kelpaa. Kuuluu vain sarjaan pakko kokeilla.

torstai 25. maaliskuuta 2010

Keväinen kolmiohuivi

Kevät tulee ja nyt tuli keväthuivikin valmiiksi. Tarvittin kerä Noro Silk Garde Sockia (256) ja suunilleen vuorokausi aikaa peruskolmiohuivin tekemiseen. Ainaoikeaa ja raidoitettuna hirveällä innolla. Lankaa meni aika tarkkaan yksi 100 g kerä. Ihanan värinen tuo on, harkitsen vielä, pingottaako vai eikö pingottaa, ei se sitä välttämättä kaipaa (ja minähän siis olen tosi aktiivinen pingottelija, tai sitten en). Tykkään kovasti. Nuo värit ovat ihan mielettömän upeat ja hehkuvat. Hyvän mielen huivi siis. :)

Mutta minuulla on enää yksi kerä Noroa laatikossa. Kureyon Sock odottaa kutomista. Ehkä taas tosiaan pitää hankkia lisää odottamaan inspiraatiokohtausta...

Se piti vielä sanomani, että tuossa huivissa on värikohta, joka alkoi huvittaa suunnattomasti. Yhdessä vaiheessa raitoihin osuivat kohdakkain violetti ja sinivihreä ja muistui taas nuoruus mieleen. Silloin joskus 80-90-lukujen taitteessa, kun tuo yhdistelmä oli lähinnä tosi jännien ja erikoisten tyyppien suosiossa. Maailmanparantajat ja mystikot pukeutuivat kirkkaaseen vihreään ja violettiin.

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Yleisen päättämättömyyden tilan vallitessa

On touhuttu ja askarreltu, eilen illalla paistettu makkaraa. Neiti ihan itse keksi, että paperista kuin leikkaa suikaleita niin niistä voi liimata hienoja uusia papereita. Tuo on kuulemma makkaralautasenalunen. Aloitteleva käsityöläinen selvästi. 

Minä sain vihdoin päätettyä, mitä teen laatikossa jo jonnin aikaa marinoituneesta Noro Silk Garden Sockista ja kudoinkin eilisen illan valtavalla innolla peruskolmiohuivia puoliväliin. Aamulla sitten tulin siihen tulokseen, että se olekaan kiva, jaoin kerän kahtia ja kudoin huivin uusiksi tällä kertaa raidoitettuna ja ainaoikeana. No, eipä tarvinnut aikaisempaa purkaa sen kummemmin, hyvin purkautuu tuossa kutoessa. Mutta jostain syystä tarmoa moiseen on ollut sen verran, että huivi on lähes valmis. Niska jumissa ja neulominen ei oikeasti tee hyvää - Silloinhan tekeminen luonnollisestikin kiinnostaa kaikkein eniten. 

Mutta ehkä nyt sitten lopulta tyydyn tuohon huivimalliin. Voinhan minä ostaa uuden kerän laatikkoon marinoitumaan sitä Täydellistä Mallia odotellessa. Nyt on sentään aika iloisen värinen keväthuivi tulossa. Sinänsä outoa, että sanon näin, tuossa kuitenkin on aika paljon pinkkiä ja vieläpä violettia...

Jaa miten niin vastareaktio akryylilangalle? ;)

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Tipu

Lapsen oli pakko saada ostaa kaupasta talipalloja ja nyt saamme keittiön ikkunasta seurailla varpusia ja talitinttejä ruokailemassa omenapuussa. Etupihalle ei voinut laittaa, ettei koira vallan pillastu. ;) On ne somia, pikkulinnut.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Karkkia


Viikonlopun herkkuja. Oikeastihan toi Batik-lanka on inhoamaani akryyliä, mutta en kyennyt vastustamaan kiusausta ja yksi kerä lähti mukaan värinnälkää poistamaan. No, oikeasti se ei ollut ihan niin kaameaa neulottavaa kuin voisi olla, mutta tykkään silti enemmän luonnonkuiduista. Ja pölyrättikin tuli lopulta kudottua vinoraidalliseksi, itse asiassa niitä tuli samaa vauhtia kaksi ja samaa vauhtia ne katosivat lapsen leikkeihin. Mikähän noissa neulotuissa räteissä viehättää? Jokikisestä tiskirätistä on saanut taistella kynsin hampain, että on saanut käyttää sen alkuperäiseen tarkoitukseensa...

Niin ja tuo Deko. Ostin, kun halvalla sai ja kyllä kannatti. Etenkin tuo kuvan keittiö on jotain ihan ylimaallisen ihanaa. Ihana on koko asuntokin, kieltämättä, kuten myös muutama muukin esitelty koti lehdessä. Pitkästä aikaa inspiroiduin ihan tosissani. Ainakin tuon jutun kuvat säilytän sitä tulevaa keittiöremppaa ajatellen. En tosiaankaan haaveile mistään perus-Puustellista. Joku tuollainen epäkeittiö olisi paljon hauskempi.

Valon comeback on aiheuttanut myös valokuvauksen comebackin. On niiiiiiin mukava ottaa kuvia, kun niistä ei tule pelkätään rakeisia tuhruja tai muuten vain kummallisen sävyisiä. Kohta varmaan kannattaa napata kamera taas mukaan uloskin. Voisin kuvitella, että pian on ulkona muutakin kuvattavaa kuin lumihankia. Ei silti, että hangissa mitään vikaa olisi, mutta vähän yksitoikkoiseksihan tuo maisema on välillä käynyt. Mutta pajunkissoja on löytynyt jo hetken aikaa, osa löysi tiensä sisällekin.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Kotona #2

Kun kotona ollaan, kotona puuhastellaan. Edelleen. Olin jo vaipua epätoivoon kierrätyssysteemiemme suhteen. Ikeassa ei vaihteeksi ollut mitään niistä joita olin ajatellut sinne sopivan. Kunnes lopulta havainnoin nuo punaiset roskakorit. Ihan täydellisen kokoiset ja malliset ja helposti siivottavatkin vielä. Hinnankirokaan ei noita vaivannut. Joten nyt rivi niitä odottaa seinään ruuvaamista. Eilen moiseen ei vielä hellinnyt lupaa. Lapsella on pakkausmania ja nuo piti saada täyttää leluilla ja sitten kanniskella koreja ympäriinsä. No, nauttikoon hetken, kyllä kierrätyslasit ym. yhden päivän odottavat.

Pääsimme vihdoin eroon keittiön kamalasta loisteputkivalaisimesta. Huomasi kyllä heti, miten paljon valon laatu ja suunta vaikuttavat viihtyisyyteen. Nyt meillä ei enää ole keittiössä tunnelmaa kuin leikkaussalissa eikä siellä silti ole pimeää, itse asiassa valo suuntautuu nyt paljon paremmin sinnepäin, missä sitä tarvitaan. Olen tyytyväinen. Niin ja valaisimet ovat ihan Ikean Fotot. Totesin, että kun en löydä mistään vanhoja, isoja valaisimia niin nuo ovat ihan kohtuukiva vaihtoehto. Ja kukapa kieltää vaihtamasta paikalle parempia, jos moiset jostain sattuu löytymään.

Lopuksi pullakahvit. Olkaa hyvä!

P.S. Hauvakin alkaa olla oma sisukas itsensä. Ehkä sekin siitä. Vähitellen.

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Kotona

Sisko toi muutama päivä sitten tomaatintaimia tuliaisiksi. Joku päivä pitäisi jaksaa ne koulia. Jospa oikein tänään. Tosin ensin pitäisi jaksaa laskeutua kellariin ja kaivaa purkkeja ja multaa esiin.No, ainakin lähipäivinä. Yläkerran "kodinhoitohuoneessa" on sopivasti pöytä etelään osoittavan ikkunan äärellä. Sinne ne muuttavat kasvamaan. Omiakin taimia pitäisi vähitellen laittaa itämään. Tänään katselin joelle ja se oli jo pitkältä matkaa lähestulkoon sula. Ehkä se kevät on kuitenkin vähitellen voittamassa talven ihan oikeasti.

Meillä on nykyisin musta kynnysmatto. Se kuorsaa, mutta ei enemmälti liiku. Toivon mukaan uni on paras lääke tähänkin. Mutta kotona ollaan. Tiiviisti. Eipä tuota reppanaa oikein raatsi yksin jättääkään. Ehkä sitten, kun paraneminen pääsee tosissaan alkuun.

torstai 18. maaliskuuta 2010

Vähän ankeansävyinen päivä

Pääsiäisruohot tuli kylvettyä. Tänä vuonna vanhoihin kakkuvuokiin. Katsotaan, miten viihtyvät.

Inkan Ihan omassa oli kuva kauniista vaatekaapin sisällöstä. Piti ottaa kuva omastani. Väittäisin, että väriskaala täällä on huomattavasti tummempi. Kesää tuli ikävä. Olisi mukava päästä taas käyttämään noita ihanan ohuita paitoja, talvella en moisissa tarkene... Muutenkin kesälä tulee harrastettua enemmän vaihtelua kotiasuissakin. Talvella jotenkin juuttuu näihin t-paitoihin ja trikoohousuihin turhankin tehokkaasti.

Päivä on ollut muutenkin vähän tummansävyinen. Huomasin illalla, että koirakaverin silmä oli muurautunut umpeen ihan yhtäkkiä. Valitettavasti kyseessä ei olllutkaan ihan viaton pieni tulehdus vaan otus oli loukannut silmänsä johonkin ja sarveiskalvo ei alkanutkaan parantua. Nyt vanhaneitimme on eläinlääkärin luona odottamassa leikkaukseen pääsyä. Vähän ajan päästä tiedämme onko meillä paitsi kuuro ja rampa, myös puolisokea koira vai onko koiraa enää ollenkaan. Sillä kun löytyi tällä kuuntelkerralla vikaa sydämestäkin. Surettaa... Lapsen kanssa olemme kyllä sopineet, että kun Delenn palaa, koira saa maksimiannoksen hellyyttä ja pikku eläinlääkärin hoitoa. Illemmalla sitten...Toivottavasti.

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Elämä on laiffii - nelivuotiaan blues

Kaikenmoista... Migreeni oli keskimääräistä sitkeämpää lajia, mutta oletettavasti poistui toistaiseksi taloudesta. Väsymys ei ihan vielä ole hävinnyt, mutta eiköhän sekin vähitellen. Eilen kävimme tytön lääkärikäynnin yhteydessä leipomossa kahvilla. Neiti pollea sai pullarahaa ja piffasi myös äidille. Oli mukavaa.

Tänään onkin sitten Jakkara tullut tutuksi. Ostin joskus sen Kodin Ykkösen poistonurkasta ja ajattelin, että kyllä se ainakin kukkapöytänä toimii. Oli se siinäkin roolissa aikansa, nykyisin se toimii emännänjatkeena ja lapsen rauhoittumispaikkana. On paikkansa ansainnut. Alkuaan ajattelin maalata sen, koska en ollut järin ihastunut väriin enkä koristemaalauksiin. Nyt en edes muista, miksi jakkara olisi pitänyt maalata. Ihan sievähän se on. Mutta olisi mukava, jos se saisi tänään jo loppupäivän ajan kököttää ihan ilman seuraa nurkassaan. Toivottavasti päiväunet tehoavat nelivuotiaan elämäntuskaan. Pakko tunnustaa, että välillä joutuu säntäämään nurkan taakse nauramaan, kun neiti sanoittaa jakkaralla mietiskellessään nelivuotiaan elämän kamaluudesta kertovaa laulua uudelleen ja uudelleen. Äiti on kamala, isä ihan hirveä, ruoka on pahaa, aina joutuu siivoamaan, helpompaa olisi, jos muuttaisi kokonaan kotoa muualle. Ja ihan varmasti saan kohta yskän... Ohhoijakkaa.




perjantai 12. maaliskuuta 2010

Rautoja ja muuta turhaketta

Rosettiraudat ovat kivoja. Niitä on tarttunut mukaan jokunen kirppareilta yms. Intouduin tänään asettelemaan toista turhakehyllyäni järjestykseen löydettyäni pari rautaa lisää. Laatikosta noita rautoja löytyy vielä muutama, mutta nuo valikoituivat nyt näkösälle. Ikinä en kyllä ole rosetteja tehnyt. Pitäisi varmaan joskus. Äitini on tosin kutsunut itsensä paistamaan meille moisia kummallisuusksia joskus. Pitänee palauttaa asia hänen mieleensä. Rosettien on ihan pakko olla hyviä, koska tekovälineetkin ovat noin viehättäviä...

Tuo hyllykin on oikeastaan aika ruma, joskin ihan tarpeellinen pyyheliinojen ym roikottamiseen. Sitten kun saan aikaiseksi maalata keittiön, taidan maalata samaa vauhtia tuon hyllynkin. Jotenkin tummunut mänty (tai oikeastaan koko hylly) ei vain kosketa kamalasti ulkonäöllään. Mutta onpa käyttökelvottomille, mutta kauniille mukeille säilytyspaikka. Voisi siitä silti vähän kauniimmankin vääntää jossain vaiheessa,jos ei käy niin onnellisesti, että löytyisi kauniimpi versio aiheesta tilalle... (Ylemmästä kuvasta näkyy myös maalin tämänhetkin tila. Juu, olisi syytä maalata, todellakin. Kevätaurinko on paljastava.)

Palautui mieleen sekin tosiasia, että aurinkolasien käyttö ei välttämättä ole ollenkaan huono ajatus. Tai siis lähinnä se, että en oikeasti selviä alkukeväästä ilman moisia. Tuli edellisiltana podettua keskimääräistä kammottavampi migreenikohtaus, joka todennäköisesti laukesi niinkin hurjasta elämästä kuin käynnistä postilaatikolla ilman aurinkolaseja. Ehkä tästä lähin taas muistan Olo on edelleen kaikkea muuta paitsi hyvä. Tähtiä tanssii silmien takana.

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Voihan muovipussi
























Blogissa tulee esitelyä kaikenlaista. Esitelläänpä sitten osa perheemme muovipussikokoelmasta. Ja tuossa tosiaan on vain murto-osa. Lisäksi moisia on sekä kangasputkessa että muoviputkessa ynnä muuten vaan lojumassa ympäriinsä. Enkä minä oikeasti ymmärrä, mistä niitä tulee. Lisääntyvätkö ne keskenään? Meillä kuitenkin on käytössä ihan kankaiset kauppakassit, on ollut jo huomattavan kauan. Shoppailujakin varten omistan hyvin käytännöllisesti kasaanmenevän, mutta tilavan ja kestävän kassin. Mutta silti niitä kertyy ja kertyy.

Ja siis toki on ihan näppärää, että noita pusseja on varastossa jonkin verran, mutta rajansa kaikella. Kukahan tarvitsisi kasapäin rumia muovipusseja? Kierrätysideatkin kelpaavat...

Ihan kaikkia muovipusseja en silti vihaa. Tästä suorastaan tykkään. Pääsin eroon rumista kierrätyspaperipusseista peittämällä moiset kierrätysmuovisäkillä. Aim in laav. <3

Niin ja säkki löytyy täältä, kuten myös muutama muukin samasta materiaalista tehty järjestyksenpitoesine. Tekisi kyllä mieli shoppailla enemmänkin...