Laiskotteleminen on mukavaa, pakkolaiskotteleminen ei ole sitä... Olisi vaikka mitä tekemistä, puskat notkuvat marjoja, jääkaapissa odottaa kukkakaali pakastamista jne jne... Ja minä makailen sohvalla liikkuen toistaiseksi vain pakon edessä. Voihan mur. No, hyvä uutinen on, että jalka kestää jo pikkuisen varaamista eli toivoa on, että pääsen kepeistä eroon pian. Nämä pari ensimmäistä päivää vain pitäisi malttaa lepäillä, sitten voi yritellä kävelemäänkin ilman apuja.Nyt olisi tietenkin hyvä hetki lopetella ikuisuusneuleprojekteja, mutta ei luonnollisestikaan voisi vähempää kiinnostaa, kun tuo pihanhoito olisi paljonpaljon akuutimpaa. Neuloa ehtii talvellakin... Mutta kai mun pitää vaan etäohjata miestä pihahommissa ja esittää muutenkin varsinaista sohvan valtiatarta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti