lauantai 27. helmikuuta 2010

Kirppiskierrosta

Pääsin pitkästä aikaan kiertelemään kirppareita. Tai no, edes käymään kirpputireilla. On sekin jotain. Ehdoton löytö oli tuo 60-luvun karttapallo. Oikeastaan palloja oli kaksi, mutta mukaan tarttui se, jossa Eurooppa poikkesi erittäin paljon nykytilanteesta. Tuleepa samalla lapselle historianopetusta ja meidän epäkuranttien karttojen kokoelmamme senkun kasvaa.

Tuo tarjotin oli pakko ostaa, se kun oli vielä oikeasti kohtuuhintainenkin ja purkit tulevat joko kylppäriin tai neidin aarteille. En ole vielä päättänyt tarkoitusta. Ihan huippulöytö oli pari kenkälaatikollista vanhoja kaavoja. Tuskin niistä mitään ompelen, mutta vanhojen kaavojen kuvat ovat ihania. Tuonkin voisin hyvin kehystää tauluksi, sitten kun sopiva kehys löytyy.

Vielä mukaan tarttui vanha lakana. Pitsit eivät ole käsin virkatut, pikkuisen tahraakin on, mutta monogrammi osui harvinaisen hyvin kohdalle. Eiköhän tuolle siis jotai käyttöä löydy, kun nimikirjaimetkin ovat oikein.
Kirppiksillä kiertely on kyllä mukavaa, erityisesti pidän tuosta hyväntekeväisyyskirppiksestä, jossa saa ihan reippaasti kaivella. Noilla pöytäkirppiksillä välillä tulee kyllä pyöriteltyä silmiään ihmisten käsityksille siitä, mikä on arvokasta. Hinnat tuntuvat vain nousevan ja nousevan ja ihan kaameasta sälästä pyydetään tolkuttomia hintoja. No, mitenkäs se menikäään se sanonta siitä pyytäjästä, joka ei ole hullu... Ostaahan ei tarvitse ylihintaan. Vaikka kyllä minua kaivelee ihana, vanha lasilaatikosto tuolla pöytäkirppiksellä. Nyt ei vain ole (no tuskin koskaan olisi) satasta upottaa moiseen...



torstai 25. helmikuuta 2010

Alkiokoru

















Ostin nuo isot, litteät lasihelmet Ideaparkin Sinellistä ja näin nopsaan muuntuivat koruksi!!! Ällistyttävää ripeyttä. Minulle tuli jotenkin mieleen noista sammakonalku läheltä katottuna. Tuollainen läpinäkyvä pallukka, jossa kelluu musta pallero. No, pakkohan moisen assosiaation jälkeen oli itselleen alkiokoru tehdä. Näin kevättä odotellessa.

Värejä tuohon ei mitenkään voinut yhdistää, joten tulipa sitten tehtyä graafisen musta-harmaa-kirkas koru tällä kertaa, vaijeriakin satttui sopivasti olemaan mustana laatikossa. Koru on tarkoituksella hyvin lyhyt, että se asettuu kaulalle eikä killu solisluilla.

Mutta näitähän on kiva tehdä, kun lopulta löysin oman tapani lähestyä asiaa...

Pahoittelen hassua kuvakulmaa. Naama potee tänään kamerakammoa.

Nauloja seinään























Viime päivinä vasara on taas  viuhunut. Olen vihdoinkin saanut päätettyä seinälle ripustettavien tavaroiden järjestystä ja paikkoja. Viimeksi sain päätettyä, mitä vieras-/päiväunisohvan ylle tulee. Tuo anopin kirjailema rekipeittoryijy sopi kuin nakutettuna, löysin jo unohtamani kirppislöytötaulun ja aavekehyksetkin napsahtivat paikoilleen. Jotenkin noiden kehysten keskelle pitää vielä keksiä jotain. Mielellään mustaa. Mutta sen ehtii. Eilen vielä mummuni kertoi, minne voin laittaa yhden taulun, joka ei ole löytänyt paikkaansa. Eli vasara kouraan ja nauloja hakkaamaan käy taas tieni...

Mikähän siinä muuten onkin, että taulujen ym. saaminen seinälle on välillä ihan tuskallisen vaikeaa?

Nuo sohvankannen sisäpuolen koristeet olivat muuten paikallaan jo sohvaa hankittaessa. Minä harkitsin niiden peittämistä, mutta lapsi rakastaa niitä. Joten sohva saa jatkaa toistaiseksi sinisävyisenä kuutamosohvana.


P.S. Kertokaa mulle mikä tätä bloggeria riivaa? Ihan kamalan rasittavaa tapella kaiken kanssa. Koodissakin kaikki näyttää olevan ok, mutta silti kuvat eivät pysy järjestyksessä, tekstit pomppivat miten sattuu ja muotoilut ovat välillä aivan persiillään. Herrrrrrmo menee!

Valoa


Tänä aamuna aurinko paistoi ihan huikaisevasti. Melkein kipeää tehden. Tarkoittaako se, että kevät on tulossa vai onko se vain talven valoa? Ainakin pakkasta oli vielä ihan riittävästi. Jotenkin sekään ei silti tunnu ihan niin kirpakalta kuin vielä vähän aikaa sitten. Puutarhakeinussa on tänä vuonna melkoisen muhkeat pehmusteet. Melkein tekisi mieli istahtaa...





tiistai 23. helmikuuta 2010

Se mureke


Koe-erä valmistettu, syöty ja osa jo pakkasessa odottamassa tulevaisuutta. Hiukan jouduin muuntelemaan ohjetta, koska minulla ei ollut soijajauhoja, vähensin siis nestettä ja laitoin yhden kananmunan. Niin ja maustepuolelle piti lisätä pikkuisen neilikkaa (koska se sopii ihanasti linsseihin) ja paprikajauhekin oli savustettua versiota. Mutta noin yleensä ihan jees ohje. Tulos ei ollut kuivakka, päinvastoin ihanan mehevä, maustamista taidan vielä kokeilla eli jättää korianterin pois ja korvata sen vaikka jeeralla. Korianteri haisee minun nenääni aika kaamealle. Samoin oliivit eivät vain maistu minulle lämpimissä ruoissa, vaikka kylmänä vedän niitä lapiokaupalla. Jotta niiden sijasta ihan suolaa vaan.

Lisukkeena oli muusia, mintulla maustettua tomaattisoosia (ts tomaattimurskaa, johon sekoitin hunajaa, valkosipulia, minttua ja keittelin jonnin aikaa) ja salaattia. Toimivat hyvin yhteen. 

Murekkeen ohjeen laitan ehkä myöhemmin paranneltuna. Sen sijaan tarjoankin takuuvarmasti ihanan linssipihvien ohjeen.

Linssipihvit 
(Ohje muunnettu Koti ja keittiö -lehden ohjeesta.) 

2 dl punaisia linssejä 
1 keltasipuli 
1 valkosipulinkynsi 
1 rkl öljyä 
1/2 tl jeeraa eli 
juustokuminaa 
1/2 tl jauhettua kuminaa 
1/2 tl neilikkaa 
1/2 tl suolaa 
1/2 dl vehnäjauhoja 
1-2 rkl öljyä 

1. Huuhtele linssit ja keitä ne suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan, noin 8-10 minuuttia (yleensä vettä tarvitaan tupalsti linssien määrä). Soseuta linssit sauvasekoittimella. 
2. Kuori ja silppua sipulit. Kuumenna öljy pannussa. Lisää sipulit ja mausteet. Kuullota, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää sipulimausteseos linssitahnaan. 
3. Lisää vehnäjauho muihin aineksiin. 
4. Anna massan seistä noin 15 minuuttia. Massan pitäisi olla aika tankeaa tässä vaiheessa. Muotoile massasta jauhotetuin käsin pihvejä. Paista ne öljyssä pannulla. 



Tänään




Tänään on tehty linssimureketta, saatu idea pitkään ympäriinsä ajelehtineen liitutaulun sijoituspaikaksi Inkiväärin blogin kautta. Tarkemmin täältä. Todettu surullisena, että itseltä moinen ihana ylenpalttisuus ei näillä skandinaavisilla juurilla oikein irtoa. Mutta ihana on moista katsella, kun joku osaa... 

Pöllöpaita edistyy vähitellen. Jouduin tosin sitä varten pyöräyttämään muutaman uuden silmukkamerkin, koska vanhat oven piiloutuneet perusteellisesti sinne varmaan talteen.. Missä lie tällä kertaa moinen sijaitseekaan.

On myös todettu, että keittiö totta tosiaan kaipaa maalia. Ja ihan oikeasti, ei pelkästään silmään sopimattoman värinsä takia. Uulalta jo tiedustelin ja ilokseni kuulin, että Intoa voi kuin voikin sutia lateksin päälle. Jippiajee. Koskahan ihminen saisi aikaiseksi a) hankkia maalia, b) raivata keittiön, c) pestä seinät) ja d) maalata ne. Toivon mukaan lähiaikoina. Jouluverhotkin onnistuin sotkemaan taannoin raastaessani punajuurta, onneksi kaapista löytyy juuri soveliaat Tampellan appelsiinikuvioiset verjot. Niihin tosin olisi syytä ommella verhotangon kuja, jos aikoo moiset ikkunaan saada. Siis sarjassamme ei työ tekemällä lopu eli taloudessa saattaa vierähtää vielä tovi punajuuritahraiset verhot ikkunassa ja keittiön seinät risaisen keltaisina....Jos ei siis käy niin, että allekirjoittaneelle iskee jokin ällistyttävä tehokkuuskohtaus. Sitä odotellessa. 



maanantai 22. helmikuuta 2010

Yllin kyllin herkkuja

Pakko kai se on liittää kommenttina vesilasissa myrskyävään kasvisruokakeskusteluun viimeisin keittokirjahankintani. Osui moinen silmään Ideaparkin Kirjapörssissä ja kun hintaakin oli vain kympin verran, oli pakko napata mukaan. Tämä on kasvikeittokirja (vegaaninen oikeastaan), jossa on ohjeet annoskoissa normaali perheateria, 20 henkeä ja 100 henkeä. Ilahduttavaa. Ja paljon mukavia ohjeita. Itselläni kokeilulistalle kärkeen nousi aivan herrrrrrkulliselta kuulostava linssimureke. Itse olen vain vegetaristi, mutta vegaaniset ohjeet kyllä maistuvat usein taivaallisilta. Taidan olla liian laiska rajoittamaan ruokavaliotani entisestään, mutta sehän ei estä minua tekemästä edes välillä eläinkunnan tuotteista vapaita aterioita.

Ja siihen keskusteluun. Silmäni ovat pyörineet kuin hedelmäpeli kun olen kuunnellut erinäisten päättäjiksi valittujen ihmisten aivopieruja. Noin yleensä olen taipuvainen uskomaan ihmisistä hyvää, mutta nyt on vaihteeksi tullut mieleen, että ehkä yllättävän iso osa ihmiskuntaa on kuitenkin melkoisen ahdasmielisiä ääliöitä. En vain kauniimpaa arviota moisen hölmöilyn jälkeen osaa antaa. Kyllä nyt on Suomen nuoriso vaarassa, kun oikein väkisin syötetään kasvisruokaa (kerran viikossa). Voi huoh....

Minun  mielestäni aikuisten tehtävä olisi saada vähitellen nuorille päähän, että se kerran viikossa syöty kasviateria on 52 liha-ateriaa vähemmän vuodessa. Ja sekin on jo jotain ympäristön kannalta. 

lauantai 20. helmikuuta 2010

Tyylibloggaus

Lapseni alkaa olla hyvin tyylitietoinen. Tälläinen rusettipanta oli ihan pakko saada. No, eikös tuollainen ole jo kaikilla muillakin muodista innostuneilla nuorilla naisilla? Ainakin, jos muotiblogeihin on luottamista. Jättikokoiset vaaleanpunaiset, sydänaurinkolasit kyllä saivat toistaiseksi jäädä kaupan hyllyyn. Joku raja kuitenkin. :D

Eiliseltä kauppareissulta tarttui mukaan Lindexiltä tunika, jonka väristä vähän keskusteltiin. Äiti halusi vaaleanvihreän, mutta neito ilmoitti, että punainen sen olla pitää. Neiti kyllä nyt tarkemman syynäilyn jälkeen taisi olla oikeassa. Tuon kun yhdistää esim farkkuihin, on kokonaisuus tosi raikas. KappAhlista sitten tarttui mukaan tuo lyhythihainen ihanuus. Oli pakko ostaa jo nyt, koska keväämmällä niitä ei taatusti enää saa. Lupasin kyllä itselleni, että pari mekkoa ompelen vielä ihan itse. Niin ja syy akuuttiin mekkopulaan on neidin yllättävä venyminen. Melkein kaikki mekot ja tunikat jäivät kerralla pieniksi. Ohhoijakkaa...

On kyllä hauska huomata, miten innoissaan neitokainen on vaatteista. Luojan kiitos yleinen pinkkipsykoosi ei tuota vielä vaivaa vaan aika monet värit kelpaavat. Ehdoton suosikki on oranssi, mutta sitä on vaihteeksi aika heikosti tarjolla. Lidexin valikoimia katsellessa näytti siltä, että ihanan retrokauden jälkeen ollaan taas palaamassa tyttöjen vaatteissa turvallisiin pastelleihin. Voihan yök... No, toisaalta, neiti alkaa olla jo niiin pitkä, että seuraavaksi ei enää noita pikkulasten vaatteita edes saa eli minun on pakkokin ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa ommella, jos en halua pukea tuota pikkupissisasuihin. Blääh... No, saa ainakin sen värisiä vaatteita kuin haluaa.

torstai 18. helmikuuta 2010

Maatuskoja ja hifistelyä

Maatuskakokelmani ei olekaan hetkeen karttunut. Frouvat ovat nököttäneet hyllyssään muuttumattomana armeijana jo jonkin aikaa ja varmaan tulevat nököttelemäänkin. En ole hetkeen löytänyt yhtään vanhaa maatuskaa ja tuo uustuotanto saa pääosin minun puolestani olla. Jotenkin niissä on kaikkea vähän liikaa, koristeita, kimallusta... Ei, oikeasti vanhoissa maatuskoissa on jotain ihastuttavaa tyylikkyyttä ja arvokkuutta. Taitavat mokomat vain jo pääosin olla muiden keräilijöiden hallussa. Toki minulla jokunen uusikin maaatuska löytyy (ja muutakin aiheeseen liittyvää).

Mutta nuo valkoiset mittamaatuskat oli ihan pakko saada. Voin ryhtyä suoraan Nigellan kirjan ohjeilla keittotaidon jumalattareksi ilman matemaattisia operaatioita. Vielä kun uunin saisi helposti muutettua Fahrenheiteille...

Niin ja sitten se hifistely. Minulla on jo jonnin aikaa marinoitunut kaapissa kilo Rowanin Cocoonia odottelemassa muuntumista pöllöneuleeksi. Aioin jo aloitella, mutta huomasin, että sopivia pyöröjä ei valikoimista löytynytkään. Mikä loistava tekosyy hankkia vihdoin Knit pron vaihdettavilla päillä olevia pyöröjä. Voisin tuota resoria aloiteltuani väittää, että hifistely kannatti. Ihanat puikot! 

maanantai 15. helmikuuta 2010

Tico tico


Ja carraambaa... Eli vihdoin ne valmistuivat. Tulihan niistä sukat, ei tosin tuo lanka kyllä sydäntäni voittanut loppupeleissäkään. On ikävän kovaa ja halkeilevaa. Mutta käytössä nuo toiminevat. Malli Jules (Ravelry-linkki) pienillä muokkauksilla, lankaa meni aika tarkkaan tuo 100 g (3 m jäi yli). Puikot 2,5 mm bambusukkapuikot. Ja tulihan kudottua. 

Tein taasjälleenkerran sen mokan, että luin ohjetta ajatuksen kanssa vasta aloitettuani ja aloitin siis liian suurilla puikoilla. Käsialani on muutenkin vähän löysä, joten noita kuviotoistoja tuli sitten vähän vähemmän ja kaventelin jalkapohjan puolelta enemmän silmukoita kuin ohjeessa komennettiin. Mutta mallista tykkään ja saatan tehdä itsellenikin samanlaiset. Silloin tosin valitsen vähän vähemmän raidallisen langan ja laskeskelen ehkä jo etukäteen tuota naisen mittojen silmukkamäärää laihakoipiselle sopivammaksi. Eli summa summarum: Ohjetta suosittelen, lanka menettelee, jos ei parempaa ole käsillä.


Neiti sai ystävänpäivätuliaisina kummisedältä ilmapalloja ja halusi tuunailla niitä vähän tarroilla. Ja tuunailikin. Kuten Minni-hiiriposeerauksesta saattaa huomata, pahin tautitilanne alkanee olla takana. (kopkop), joskin nyt kuulemma vihloo korvista.. Jotta huokausta perään... Ehkä tämä tästä joskus. Sairastupailu alkaa vähitellen käydä hermoille.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Ystävänpäivää!

Oikein ihanaista ystävänpäivää ja laskiaista. Toinen kortti on minun käsialaani, toinen neidin. Arvannette kumpi on kumman. Ohjelmassa vielä laskiaispullien täyttämistä ja syömistä, mäkeen emme tänä vuonna valitettavasti pääse, tuota yskijää ei vain voi niin kovasti rasittaa. Tarkastamme kuntotilanteen tiistaina ja laskemme sitten tämänkin päivän edestä ja jos ei onnistu, voi mäkeä laskea muutenkin kuin laskiaisena..

perjantai 12. helmikuuta 2010

Helpottaisi jo...

Tälläistä meillä. Neiti kalpeanaama sairastaa jo toista viikkoa. Kuume laski, yskä jatkuu ja pahenee. Joten antibioottia välillä peliin. Meillä yskitään yöt ja nukutaan päivät (tai ainakin pieni nukkuu). Äitiä alkaa vaihteeksi ihan vähän väsyttää. Ja surku on kova, kun toinen on aina vain kamalan kipeä ja haluaisi että yskä jo helpottaisi...

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Tulee se, ihan pian...

Meillekin kotiutui vihdoin pari kimppua tulppaaneja. Kevät tulee, kun tulppaanit tulevat, niin se vain on. Se on se ensimmäinen askel kevääseen. Ja sitten tuleekin ihan pian kesä.

Inspiraatiokirjana toimi Virginie Besanconin ihana Aurinkokeittini, jossa on välimerellisiä kasvisruokaohjeita. Syötävän kaunis kirja ja mielettömän upeat kuvat. Ihan hyvä hankinta siis, vaikka ei moisesta ikinä ensimmäistäkään reseptiä saisi toteutettua. Nimimerkillä hullu keittokirjojen (etenkin kasvissellaisten) keräilijä.

Ehkä minua hiukan huvittaa tuo melkoisen antava kansikuva vai olenko ainoa, jolla on vähän likainen tapa lukea kuvia?

maanantai 8. helmikuuta 2010

Sisutusvimmaa # 3

Heivailimmepa eilen illalla miehen kanssa neidon huonetta uuteen järjestykseen. Lapsukainen on vetänyt pituutta kuin se kuuluisi kakkaruoho, joten sänkyä pitäisi pidentää ja moista manööveria ajatellen mietin uuden kalustuksen. Huone on itse asiassa tuossa järjestyksessä jotenkin paremmin hallussa ja tyttö tykkää, kun se entinen iso tila jakautuu nyt pienempii nurkkauksiin. On kuulemma kiva leikkiä. 

Tottahan se on, että itse muistan lapsuuden leikkikoulutilan ihan valtavana hallina, todellisuudessa se oli ihan normaali (joskin korkea) huone. Eli ehkä lapsen mittakaavassa tuntuu turvallisemmalta, kun sitä aakeetalaakeeta ei ole niin valtavasti ympärillä. Sängyssäkin kuulemma on hyvä nukkua nyt, koska kummitukset eivät tykkää tulla tuonne enää. Hiukan kyllä huolestuttaa se, että toivottavasti lampun susi ei syö tapetin pupusia...

Ja samalla keittiönkaapin kääntämisellä saimme aikaiseksi neidille myös kauppaleikin huomattavan pienellä vaivalla. 

Ja syynä ylettömään sisutusvimmailuun on lapsen sairasteleminen, kuinkas muuten. Onpa edes jotain tekemistä. Seuraavaksi alan ehkä ommella kaikenmoista rästissä olevaa. Tai ainakin keksiä jotain tuon kaapin taustan siistimiseksi. Ei millään raaskisi peittää silleen pysyvästi (esim maalilla), siinä kun on tallessa vanha ostokuitti vuodelta -64. 

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Blogisisustusta

Iski tarve tehdä pientä pintaremonttia täälläkin... Jotta yläpalkki sai vähän omanlaisemman ilmeen ja muutenkin yksinkertaistin ulkoasua. Kyllä nyt taas kelpaa asustaa. ;)

Sinisen huoneen edistystä vol 2

Jouluiset lipastonpäälliset menivät laatikkoon ja tilalle löysin pari vanhaa virkattua liinaa ja lahjaksi saamiani lelueläimiä. Robottitytöllä on ikuinen kunniapaikka kurkistelemassa ikkunan luota sänkyyn päin, seura välillä vaihtuu.

Sain vihdoin lyötyä muutaman naulan makuuhuoneen seinään ja tauluryhmän peilipöydän yläpuolelle. Ristipistotyö on häälahja anopilta, samon grafiikanlehti tuli häälahjana ystäviltä. Perhosen löysin joskus kauan sitten kirpputorilta, pieni lasityö on muisto aikuisten Näpsä-käsityökoulusta ja pieni iltalaukku on äitini vanha ihanuus. Pikkuisen enkelikorun sain lahjaksi jouluna kohtalotoverilta. Helminauha sopii sitten muuten vain väreiltään kokonaisuuteen.

Mutta tuo sininen on aika mahdoton saada säädettyä edes sunnilleen oikean näköiseksi kuvissa... Saati että se näyttäisi edes samalta väriltä... Nurkkakin on aika hämärä, pahoittelen kuvien rakeisuutta.

lauantai 6. helmikuuta 2010

Ei pöllömpää



Uudet lakanat, sinistä, sinistä ja sinistä seinää. Sitä meillä makuuhuoneessa riittää, vaikka todenpuhuen sininen ei olisi oma ykkösvalintani seinänväriksi.. Joku muukin on tainnut nuo lakanat hankkia talouteensa, harvempi kai aikuisille. Minun oli ihan pakko...  Tico tico-sukat sopivat turhankin hyvin huoneen sävyihin. En ole yhtään varma tykkäänkö tuosta langasta vai enkö tykkää. Katsotaan miten se toimii käytössä kunhan nuo sukat joskus saan tikuteltua valmiiksi. 44 numeron sukkia kun saa kutoa hetken jos toisenkin...

Muuten ohjelmassa on sisällä oleilua. Aikuisilla omituinen pikatauti, joka sisälsi mm yletöntä väsymystä ja tajuttoman päänsäryn, lapsella ihan kunnon flunssa ja kova yskä, josta sitten seuraa aikuisille väsymystä. Niitä parannellessa vietämme sitten siivoilu- ja järjestelyviikonloppua.