lauantai 28. helmikuuta 2015

Yllätyssynttärit


Meille on nyt lanseerattu käsite yllätyssynttärit. Niitä on vietetty jo parina viikonloppuna ja tottahan yllätysynttäreillä pitää olla yllätyssynttärikakku. Leipuri kyllä luikertelee ja leipoo kakun sijasta pullia ja piiraita, mutta ovat nekin pienen nurinan jälkeen uponneet. Jotta sellaista yllättävää.

Tänään löysin Marttojen sivuilta rahkapiiraan (jääkaapissa oli purkki rahkaa) ohjeen, jota aloin soveltaa.


Mustikkainen rahkapiiras yllätyssynttäreille

Pohja:
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

1 dl sokeria
1/2 tl suolaa
2 dl kookoskermaa

1 kananmuna
1/2 dl sulatettua margariinia


Täyte:
250 g maustamatonta rahkaa
2dl kaurakermaa
1 dl vaniljakreemijauhetta
1 muna
1 dl sokeria
Mustikoita tai muita marjoja

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään. Lisää muna, kookoskerma ja margariinisula ja sekoita nopeasti taikinaksi. Levitä voidellun ja jauhotetun piirasvuoan pohjalle.
Sekoita täytteen aineet keskenään. Levitä piirastaikinan päälle marjat ja niiden päälle rahkatäyte. Paista 200 asteisessa uunissa 30-35 min.

Totesin kuvia ottaessani, että jotenkin, kun tämä terminen kevätkin alkaa lähestyä, voisi olla aika ihan oikeasti vaihtaa nuo jouluiset ja talviset tekstiilit keväisempiin ja kevyempiin. Ompelukonekin olisi viritettynä... Koskahan sitä?

perjantai 27. helmikuuta 2015

Sukkasatoa


Tässä osa viime aikojen sukankudontavimman saaliista. Isompi tyttö halusi ehdottomasti sukat Novitan seepra(?)raitalangasta ja kun lankaa jäi yli, pikkusiskolle piti tehdä samanlaiset. Lopuissa sukissa olenkin hyödyntänyt lankavarastoni kaikenmoisia Novita-/Rondo -osastoja ja kokeillut pikkuisen uutta ja kirjoneuletta. Nuo sukat kudoin ihan vierassukiksi. Vanhassa talossa on vähän vetoiset lattiat ja vierassukille on aina välillä ollut tarvetta. Broken seediä tulen varmaan käyttämään uudelleenkin ja tuo vihreiden sukkien vinoraitapintakin oli lopulta aika hauska. (Niissä vain loppui lanka tylsästi kesken, mutta päättelin, että ei se tiikeriraita toisen sukan varpaissa ole vaarallinen asia.) Tänään sain kirjoneuleetkin pääteltyä. Jostain syystä se on se osuus, minkä takia työt tuppaavat jäämään roikkumaan.

Päättelyahdistuksesta huolimatta tuollaisten ihan tunteella vetäistyjen kirjoneulesukkien tekeminen oli niin hauskaa, että saatanpa kutaista johonkin väliin toisekin. Ainakin neiti nuorempi oli sitä mieltä, että hänellä olisi ehdottomasti tarvetta kirjoneuleisille polvisukille.

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Keväistä


Vaaleanpunaisia tulppaaneja, kukkaliina ja pätkismuffinsseja. Nams. Aika herkullista kaikin puolin.

Woimapostaus (häpeilemätöntä mainontaa)





Kaikenlaisia herkkuj: gluteenittomia, maidottomia, luomuja, vegaanisia, ihana teevalikoima, herkkukahveja, mausteita, käsityöläisten tuotteita, iloinen ilmapiiri. Sellaista kaikkea on Woima. Kannattaa poiketa. Pikkuisia puoteja ei ole maailmassa ikinä liikaa. (Ja tämä ei ole mitään blogiyhteistyötä, ihan häpeilemätöntä nepotismia vaan.)

Herkkupuoti Woima
Hämeenkatu 58, Riihimäki.

tiistai 24. helmikuuta 2015

Mainosvaroitus ja vähän muutakin


Kahtokaapa! Ja kannattaa kahtoa tarkkaan. Melkoisen historiallinen näky. Tämä nimittäin kävi kampaajalla. Edellisestä kerrasta onkin jo... Hmmm. Vierähtänyt aikaa. Jokunen vuosi. Ihan tarkalleen laskien taitaa vuosia olla kuusi. Mutta nyt kelpaa. Ja juu, vaikka minä ihan oikeasti saan sokkona sohittua ihan kohtuullisen polkkatukan, ei jälki ihan ammattilaisen työlle pärjää. Mutta kiva, että on taas siisti pää.

Kiitokset kampauksesta lähetän Riihimäelle Kauneuskammari Mahlaan, joka vaikuttaa samoissa tiloissa siskoni pikkupuodin kanssa. Marja on muuten sekä ekokampaaja että ekokosmetologi. Tekee myös Tohtori Hauskan hoitoja. Olisi kova kiusaus mennä joskus ihan kunnon klassiseen kasvohoitoon. Olen kuitenkin ollut tohtorin tyytyväinen asiakas jo ennen kuin lopetin kampaajalla käymisen.

Siskoa tuli siis käytyä tervehtimässä. Menkää muutkin. Herkkupuoti Woima löytyy Riihimäeltä Hämeenkatu 58:sta. Facebook-sivuilta löytyy ajantasaisia ilmoituksia tarjouksista ja kamppiksista.

Otin toki kuviakin liikkeestä, mutta ne ovat miehen puhelimella alakerrassa. Lisään ne siis myöhemmin. Nyt esittelen vain tämänkertaisia teehankintojani. Nuo Pukkan pakkaukset ovat itsessään niin herkkuja, että niitä ei raaski laittaa kaappiin oven taa piiloon.

Olen minä silti tehnyt muutakin kuin notkunut siskon kiusana. Sunnuntaina notkuimme pikkuveljeni kiusana, jätimme lapset kiusaksi pidemmäksi aikaa ja karkasimme miehen kanssa elokuviin katsomaan Imitation gamea. Minä rakastan elokuvissa käymistä ja elokuvia ja oikeasti vanhemmuuden pahimpia varjopuolia on ollut se, että leffaan ei pääse kuin kerran tai kaksi vuodessa ja silloinkin vain, jos käy hyvä tuuri. Mutta nyt pääsimme. Elokuvakin oli hyvä. Luonnollisesti onnistuin niuhottamaan siitä, että tietyllä tapaa tuossakin tuli välillä pikkuisen sellainen olo, että oikeus omalaatuisuuteen on syytä lunastaa olemalla edes nero. Se on vähän surullista, koska suurin osa omalaatuisista ihmisistä ei ole neroja silti kaikilla pitäisi olla oikeus olla ihan mitä ovat... Mutta juu, maailma on tälläinen ja kaipa nuo studiot vaativat elokuviin niitä kuuluisia opetuksia, jotka pitää jakaa lopussa sormi pystyssä ja punakynällä alleviivaten... Olisi se suvaitsevaisuuden teema avautunut varmaan vähemmälläkin. Onneksi tarina oli muuten todella mielenkiintoinen.

lauantai 21. helmikuuta 2015

Terapointia



Siitä migreenistä jäi jälkitaudiksi ihan tolkuton väsymys ja aikaansaamattomus. Välillä on pakko rimpuilla moista vastaan ja yrittää saada aikaiseksi muutakin kuin päiväunia. Eilen kävimme tyttöjen kanssa läpi ehdotelmia huiviksi ihanaisista kimallelangoista. Päädyimme simppeliin, mutta kuitenkin sievään malliin, joka löytyi Ullaneuleen sivuilta. Lumi on kuulemma hyvä. Oletan, että myös minunkin umpihurteessa oleva aivokalustoni selviää ohjeesta. Toivottavasti. Mutta aloitettu on ja ihasteltu hehkuvia sävyjä. Minä en ole erityisen harakka enkä kiiltävän perään, mutta onhan tuo oikeastaan aika viehättävästi pikkuisen kimaltelevaa, vähän niinkuin lumikiteitä hangella.

Lauantaipullaksi leivoinkin tänään vaniljanyyttejä ja suklaakorvapuusteja. Väittäisin, että molemmat toimivat. Oikeinkin hyvin. Saatan tehdä toistekin. Viimeistään sitten kun herään.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Kuinka monta kertaa voi kutoa saman pipon uudestaan?

Tästä langasta kudottu pipo on tainnut kummitella blogissakin vähintään pariin kertaan.Niitä alusta asti tuhoon tuomittuja yrityksiä ei ole edes dokumentoitu. Lanka on pehmoista ja todella lämpöistä ja onpas ärsyttänyt, kun se viimeisinkin versio aiheesta osoittautui jotenkin niin epäminua olevaksi. Jotta purkamaan. Taas kerran.

Tällä kertaa päätin olla uhkarohkea ja laittaa kutimeen niin vähän silmukoita, että taatusti ei löpsötä. Lanka on melkoisen kirjavaa (ehkä vähän liikaakin maastokuvioon menevää), joten mitään kovin suuria ihmeellisyyksiä ei kannattanut edes harkita. Joten perusjoustipipoa kehiin. Ja siitä tuli hyvä!!! Just sellainen napakan oloinen kylmempien päivien ulkoilupipo, josta olen koko ajan haaveksinut.

Lankaa jäi ylitse sen verran, että lisäsin vielä tupsun päälaelle. Purkulangasta tuli itse asiassa oikein kiva kikkaratupsu. Vähän vaihtelua siitäkin.

Puikkokoko oli 3,5, langan merkistä ei enää haisuakaan ja silmukoita tuossa on 88. Lankaa meni itse pipoon ehkä 75 g, Pahoittelen, jos joku saa painajaisunia viimeisen kuvan mallin silmien ilmeestä. Selfiekepistä olisi joskus apua myös järkkärin kanssa.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Lämmin batattisalaatti


Minua on jo muutaman päivän vaivannut ajatus lämpimästä bataattisalaatista. Tänään siitä piti saada versio tulille ja testiin. Hyvää tuli. Erittäin hyvää.

1 bataatti kuutioina
1 punainen paprika kuutioina
purkki Bonduelle kikherneitä (toki muutkin käyvät, nuo vain ovat minun suosikkejani)
rypsiöljyä ja voita
1 valkosipulin kynsi
1 tl tulista savupaprikajauhetta
0,5 tl jeeraa jauhettuna
timjamia
suolaa
mustapippuria
tuoretta korianteria
loraus neitsytoliiviöljyä
kurpitsansiemeniä

tarjoiluun turkkilaista jugurttia

Kuumenna paistinpannu ja lisää pannulle luraus öljyä ja reilu nokare voita, murskattu valkosipuli, savupaprikajauhe ja jeera. Anna hautua hetken ja lisää bataattikuutiot. Paistele matalahkolla lämmöllä kymmenisen minuttia ja lisää timjami, paprikakuutiot ja pavut. Anna hautua kunnes bataatit ovat pehmenneet. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää joukkoon silputtua korianteria, luraus oliiviöljyä ja kourallinen kurpitsansiemeniä. Pyöräytä sekaisin. Tarjoile turkkilaisen jugurtin kanssa.

Talven valoa



Tänään lähdin aamukävelylle koiran ja lapsen kanssa. Ensimmäinen kierros olikin nopeampi kuin aioin. Piti käydä vaihtamassa koira kameraan, niin valtavan upeasti jää kimalsi auringonpaisteessa. Osa kauneudesta oli ehtinyt jo sen ekan kierroksen kestäessä karata, mutta osa oli vielä tallella. Timantteina talventörröttäjissä...

Minulla on joku musiikillinen aikakusi menossa. Vähän kaikesta alkaa päänsisäinen dj soittaa jotain. Tänään tätä. Ehkä se on se auringon antama lupaus keväästä.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Ilahtunut

Tänään olen ollut ilahtunut siitä, että koko päivän aikana päätä ei särkenyt (tosin nyt särkee, mutta jotain sentään). Ilahdutin perhettäni leipomalla pikkupullia ja täytin niistä laskiaispullia. Läheiset ihmiset ilahduttivat saapumalla syömään niitä. Viime viikolla Marikalta saapui minulle ilahdutusta. Kiitoksia, kyllä ilahduin. Jotta iloa on riittänyt ja se on hyvä se.

Ilmeisesti tuo päänsärky muine oheisriemuineen on sanut miettimään myös elämän katoavaisuutta. Katselin naamakirjasta nuoren naisen itselleen tekemään retrotyylistä takkia ja tajusin, että tuo nainen näytti takissaan somalta ja sellaiselta... No retroilijalta. Jos minä laittaisin tuon takin päälleni näyttäisin keski-ikäiseltä naiselta, jolla on mummotakki päällä pikkuisen liian aikaisin. Söpöydestä ei olisi tietoakaan. 

Facebokissa kiertää myös meemejä aiheesta "Mistä tiedän olevani vanha?" No minä tiedän ainakin siitä, että Justin Timberlake ei ole ikinä merkinnyt minulle mitään enkä järkyttynyt yhtään, kun hän erosi 12 vuotta sitten jostakusta, jota en nyt muista. Minun on siis pakko olla todella vanha. Nuoruuteni vietin aikana, jolloin dinosaurusten munat olivat vielä hautomavaiheessa ja todellakin tiedän yhteyden kasetin ja lyijykynän välillä.

Mutta entä sitten? Miksi minun pitäisi niin vimmatusti hakea asioita, jotka saavat minut tuntemaan itseni vanhaksi? Sitä en ihan ymmärrä. Vanhaksi meistä melkein jokainen tulee (jos käy tuuri) ja varsinaiseen vanhuuteen on sentään vielä matkaa, vaikka ne retromummomekot ym. ovatkin jo omalta kohdalta mennyttä aikaa. Jotta en taida suostua mummoilemaan, vaikka ravintoloissa ei olekaan hetkeen saanut polttaa tai vaikka markka on vaihtunut euroon jo jokin aika sitten. En edes siksi, että muistan vallan erinomaisesti neonvärien edellisen valtakauden ja siitä sentään on oikeasti aika paljon aikaa. Mutta kyllä minä pikkuisen hämmennyin, kun tajusin, että se luokkakokous, joka järjestettiin ihan hetki sitten, järjestettin oikeasti vuonna 2008 eli siitä tulee seisemän vuotta. Hmm... Ehkä aika pikkuisen karkailee sormien välistä. Muutaman vuoden päästä on 30 vuotta siitä, kun pääsin ylioppilaaksi. Eikä silti oikeasti tunnu yhtään siltä. Aika ilahduttavaa sekin. Sitten, kun tuntee olevansa vanha, on syytä huolestua. (Mä olen muuten myös aika vahvasti eri mieltä K. Röyhkän biisin nimen "Mieluummin vanha kuin aikuinen" järkevyydestä. Siis jos ihan tunnetasolla puhutaan.)

lauantai 14. helmikuuta 2015

Jotenkin olen viime aikoina samaistunut tähän hahmoon. Höyhenet pörhöllään tuulessa ja tuiskussa.

perjantai 13. helmikuuta 2015

Onpas jäänyt blogistaniaosallistumiseni tällä viikolla vallan hunningolle. Mutta en minä tahallani. Ensin viikonloppuna oli kaikenmoista kivaa ja tekemistä ja sitten saapui ystäväni migreeni kyläilemään eikä ihan helpolla suostunut poistumaan. Vieläkin tuo vähän muistuttelee olemassolostaan, mutta nyt sentään kykenen kirjoittamaan ja lukemaan jotakuinkin normaalisti. Inha ystävä...

Yleensä olen halunnut lähettää muutaman kortin ystävänpäiväksi ja halusin kyllä tänäkin vuonna, mutta enpä kyennyt. Ehkä ensi vuonna paremmalla onnella. Tein minä sentään kortit noille tärkeimmille ja tytöille pikkuiset paketit. Niissä on pääosin lankaa. Langin ihanaa, kimaltavaa raitalankaa, jota en pystynyt vastustamaan. Joten teen niistä sitten ystävänpäivän jälkeen neidoille huivit. Jos tahtovat. Voin minä tehdä sukatkin, jos ovat mieleisemmät. Mutta ihan pikkiriikkisen ehkä nolottaa tämä miltei täysin vailla epäilyttäviä tarkoitusperiä valikoitunut lahja.

Noin yleensä tykkää tästä(kin) amerikanhapatuksesta. En näe yhtään huonona asiana, että ihmiset antavat toisilleen edes kerran vuodessa kortin ihan vain kertoakseen, että tykkäävät. Se, jos korteista ja lahjoista tulee velvollisuus, pakko ja statusta on sitten tietenkin eri asia. Minun mielestäni sen kortin vielä pitää mieluusti olla itse tehty ja mietitty ja jos antaa lahjan, senkin voisi väkertää omin pikku kätösin, jos suinkin osaa. Silloin kun antaa lahjaksi myös aikaansa. Isompi tyttö askarteli lahjoja loom bandseistä ja pienempi helmistä. Molemmat yhtä suurella antaumuksella.

Jotta mukavaa ystävänpäivää, ystävät. Olette tärkeitä! Pikkuisen otin varaslähdön, mutta haitanneeko tuo. Ja silti tätä minä rakastan:

perjantai 6. helmikuuta 2015

Inspiraatiota

Pyysin tänään armastani tuomaan minulle kaupareisulta inspiraation lähteeksi Hus & Hem -lehden. Se kun on suosikkini täältä oman kylä hyllyjen tarjonnasta. Yllätys oli melkoinen, kun totesin, että minähän olen lukenut kys. lehden, mikä oli sinänsä outoa, koska en ollut ostanut yhtään sisustuslehteä alkuvuoden aikana. Lopulta älysin tarkastaa lehden järjestysnumeron. Se oli 10/2014 eli viime loppukesältä... Meille maalle lehdet tulevat ilmeisesti hiukan hitaammalla kyydillä kuin isompiin keskuksiin.

Mies vei lehden takaisin ja totesi myyjien kanssa, että jotain oli jossain vaiheessa mennyt pieleen, koska noita vanhoja lehtiä oli isompi pino, mutta uusia ei lankaan. Sain sitten vaihdossa hyvityksnä hiukan kalliimman 25 beautiful homes -lehden ja päätin inspiroitua siitä, vaikka tosiasiassa se ei kuitenkaan ihan niin selkeästi edusta minulle mieluisinta sisustustyyliä. Jotain sentään aina löytyy.

Tässä viehätti tuo juliste. Huolisin. Samoin värikkät veitset ovat aika hauska yksityiskohta kuvassa.


Tässä ei varmaan tarvitse arvailla, että hauska tapetti kiinnitti huomioni.


Tuo kirjapino koristeineen on aika viehko. Vanhat kirjat ovat äärettömän upeita ihan esineinä.


Tässä taas tietynlainen yllätyksellisyys. Yhdistelmä modernia ja perinteistä ja etenkin tuo sähäkkä sitruunankeltainen seinä miellyttivät. Kyllä tuo pikkuinen sohvakin olisi oikeastaan aika kiva.

Jotta ei mennyt ihan hukkaan epäonnistunut lehtiostos kuitenkaan. Jotain pientä ajatusta siitä saattoi jäädä hautumaan.

Loom bands



Tytöt saivat jo kesällä lahjaksi Loom bands-lenkkejä ja alustan, mutta setti unohtui mummulaan. Useamman yrityksen jälkeen se vihdoin kotiutui tänne ja pääsimme aloittelemaan. Neiti sai käytettyä rahapussissa odotelleen lahjakortin sopivasti ohjekirjaan ja lenkkeihin ja pääsimme aloittamaan. Hauskintahan tuossa on se, että nyt opettelemme yhdessä, koska lenkkikorujen tekeminen on ihan yhtä uutta asiaa minulle ja on pakko tunnustaa, että tuossa hommassa jäin kyllä heti toiseksi.

Punaruskea assari olisi myös ollut kovasti innoissaan lenkeistä ja työvälineistä. Tohtori Koira on muutenkin viettänyt aikansa aktiivisesti lääkiten potilasta läheisyydellään, mutta loom bandsit olisivat olleet erityisen sopivia koiran leluiksi. Päätimme kuitenkin sen puolesta, että ne eivät sovi vielä noin pieneille koirille ja häädimme innokkan käsityöläisen kauemmas.

Opettelemme siis vähitellen. Ainakin tuo on sopivaa tekemistä melko lailla reporankana makaavalle flunssapotilaalle, se tuli todettua. Kukaan kun ei loputtomiin jaksa katsella piirrettyjä Netflixistäkään. No, toki vaihtelua tulee siitä, kun katselee punontaohjeita Youtubesta. 

Ai niin, päivän paakkelsi ja ihanaa inkivääri-ruusunmarjateetä:

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Popparibrowniet ja Ilahduta bloggaajakaveria

Tänään iski yllättävä leipomistarve. Ensin ajattein leipoa ihan pullaa, koska vastaleivottua pullaa ei voita kuin vastaleivottu leipä. Sitten muistin Nelliinan blogissa kummitelleet banaanimuffinssit poppari-toffeekuorrutteela ja aloin etsiä kys. postausta. Lopulta havaitsin päätyneeni ihan eri sivulle ja sekoittavani innoissani taikinaa poppareilla ja kinuskilla päällystettyihin brownieihin. 

Eli tein näitä. Ainakin melkein. Jätin pois kanelin ja cayennen ja korvasin osan sokerista fariinisokerilla. Toffeenkin tein hiukan luovasti, koska ainoat toffeet taloudessa olivat Tsinuskeja ja valkoinen sokerikin on kaupassa. Mutta käytin puoli pussillista toffeita ja lisäsin vajaan desin fariinisokeria. Hyvin toimi. Ja siis voihyvänenaika miten hyvää tuo oli. Juuri tuollainen suolainen ja makea yhdessä on ihan ykkösherkkuani. Saatan tehdä toistekin...

Ja sitten siihen haasteeseen...


Säännöt ovat yksinkertaiset:

Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän).

- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivammalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain  omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

- Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevia bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia.

Minä sain haasteen Marikalta Kinttupoluilta. Kiitän ja kumarran. :) Itse haastan ja lupaan ilahduttaa jotenkin Soilea (Neulova narttu), Tarjaa (Vanhassa talossa) ja Minnaa (harakan lauluja).