torstai 24. syyskuuta 2009

Kyllä se on syksy...



Tänä aamuna tyhjensin mökin sen emännän kanssa talvea varten. Lattia lakaistiin, matto kannettiin sisään. Saa talvi tulla kunhan ei asetu asumaan. Keväällä sama kuorma eri suuntaan... Keväällä on ohjelmassa myös mökin lattian pesu, totesin. Tällä kertaa tyydyimme lakaisemaan, ensin minä, sitten emäntä itse. Ilmeisesti enää ei saa kunnollisia apulaisia, kaikki on tehtävä itse. ;)



keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Ounou..



Tuli ostettua Hus&Hem ja sitä kautta iski tarve... Ihanpakkosaada -tason tarve. Aivan ihania astioita ja sopisivat noihin Teemoihini kuin nenä päähän. Täällä koko mallisto. Voi itkutus. Saisikohan noita jostain Suomesta vai joutuuko keksimään muun keinon elikä konstin astiakaapin täyttämiseen? Sarjassamme kuola valuu näytölle ja pahasti...

tiistai 22. syyskuuta 2009

Kotilieden lämmössä




Minussa ilmeisesti piilee pieni pyromaani. Liekit ovat aina kiehtoneet mieltäni ja mitään terapeuttisempaa en tiedä kuin elävän tulen katseleminen ja liekkien kohenteleminen. Yksi tärkeä syy tämän talon ostoon olikin tulisijojen runsaslukuisuus. Mies tykkää tehdä puita ja minä valkean. Lisäksi puuhellasta ja pönttöuunista leviävä lämpö on ihan erilaista kuin mikään muu, pehmeää ja hellää. Puuhellan pesään puiden lisääminen vie minut lapsuteeni ja mummulan keittiöön. Mummu teki suurimman osan ruoista puuhellallaan. Minunkin pitäisi opetella nyt ilmojen viiletessä hyödyntämään sen lämpöä enemmän ja säästää sähköä siinäkin. Äsken jopa muistin tehdä niin ja lapsi sai puuhellalla paistettua munakokkelia lounaansa lisukkeeksi.

Nyt taas puita lisäämään.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Kakkuja edelleen eli syntymäpäiväjuhlintaa vol 2

Eilen oli sitten synttärien osuus nro 2 ja piti olla rauhallisempaa. Unohtui, että illasta saapui taas siskon hurmaava riiviökoira ja rauhallisuudesta ei terrierinpennun kanssa tunnetusti ole tietoakaan. Ihana höppänä, jota tuo minun ihana höppänäni tykkää kovasti leikittää ja molemmilla on hillittömän hauskaa.

Tässä neidon synttärikakku. Heloukiti kakkukuva teki temput ja kiti oli yön aikana ilmeisesti nautiskellut jääkaapin antimia, koskapa näytti lihoneen. No, kelpasi tuo neidille vähän soikeanakin.

Kakku oli luontaisesti gluteeniton, täytteenä marjarahkaa, ja kuorrutettu ja koristeltu sokerimassalla ja buttercreamilla. Vasemmalla vieressä taas näkyy vähän laitaa ihanaisesta suklaakakusta, jonka ohjeen ajattelin synttäribonuksena jakaa laajemmallekin. Itse olen saanut sen siskoltani, joka on sen jostain, mistä lie, bongannut...

Luontaisesti gluteeniton suklaakakku

3 dl sokeria
4 dl luontaisesti gluteenitonta jauhoa (Esim Semperin hienoa Finmixiä)
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta
2 munaa
150 g sulatettua marg
3/4 dl mitä vaan maitoa (tai vettä tai mehua)
3/4 dl kiehuvaa vettä

1. Sekoita kuivat aineet keskenään
2. Vatkaa munat kevyeksi vaahdoksi eri kulhossa
3. Lisää kuivien aineiden joukkoon sulatettu margariini,munavaahto, maito ja kiehuva vesi
4. Sekoita taikina tasaiseksi
5. Kaada taikina voideltuun ja jauhoitettuun vuokaan (halkaisija n. 24 cm)
6. Paista 175 asteisessa uunissa noin 30-45 min kypsäksi.

Täyte: Tällä kertaa täytin kakun buttercreamilla ja Pilttipurkillisella aprikoosimarmelaladilla. Kakku oli sen verran matala, että halkaisin sen vain kerran.

Buttercream (kiitti Jomppu)

100g voita tai margariinia
n 250 g tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
1 rkl kuumaa vettä

Vatkaa aineet tasaiseksi massaksi. Jos se tuntuu liian löysältä, lisää sokeria. Seosta voi levittää, pursottaa tms. Tuosta pienestä määrästä tulee täyte kakkuun, kaksinkertaisella annoksella varmaan jo kuorruttaakin sen. Niin ja buttercreamhan kovettuu kevyesti vähitellen.

Kuorrutukseksi sulatin 50 g margariinia ja sen joukkoon levyllisen eli 125 g Lidlin 71% suklaata. 100 g olisi kyllä riittänyt hyvin. Tuolla rasva-suklaasuhteella saa mukavan ohuen kuorrutuksen, jota saa edelleen leikattua, vaikka se vähän kovettuukin.

Tänään sain lopulta korjattua yrtit kuivumaan talvea varten. Rosmariini pitää vielä ruukuttaa ja viedä vanhalle saunalle. Jospa se selviäsi siellä talvesta pelargonioitten seurassa.

Ja tämän päivän kakuntekele on omenoista ja karhunvatukoista tehty keikauskakku. kaneliomenat alkavat vihdoin olla kunnolla kypsiä ja karhunvatukoitakin oli pensaassa yllättävän paljon. Itsehän minä en tuosta kakusta saa kuin tekemisen ilon, mutta viis siitä, leipominenkin on ihan mukavaa.

Mutta nyt lienee aika sirtyä vaihteeksi nauttimaan ihanasta, aurinkoisesta syysillasta ihan ulos asti. Jospa se rosmariini ruukuttuisi, tytön saama köynnös kaivautuisi maahan ja minä saisin muuten vaan raitista ilmaa.

Kiva kun kävitte synttäreillä!

perjantai 18. syyskuuta 2009

Kakkua ja keittiöleikkejä


Neitokaisella on viikonloppuna synttärit. Otimme pienen varaslähdön ja serkut tulivat juhlimaan jo tänään. Ihan mieletön meteli talossa, ilmapalloja, Kinder-munanetsintää, pelaamista, kastanjettiorkesteri. Niin kiva päivä, että juhlijat poistuttuaan olivat sammahtaneet autoon. Ei tosin tämän pään juhlia, vaikka hänellekin uni ei varmaan olisi yhtään ollut pahaksi. Mutta kakku maistui ja Ikean heppamuotti oli ihan toimiva kapistus.

Eilisiltana minä mieheni suosiollisella avustuksella toimitin vanhan keittiönkaapin kellarista neidon huonetta koristamaan. Totesin, että leikkimökistä tulevat astiat eivät vain mahdu minnekään, niille oli lopultakin keksittävä paikka. Ja kevyellä tuunauksella kaapista tuli oikein soma. Ne astiat ovat kyllä edelleen siellä leikkimökissä, mutta ehkä viikonloppuna mökin saisi tyhjennettyä, sikäli kun kaikelta juhlimiselta ehdimme.

Niin, tuo kehyshyllykin löysi lopulta paikkansa. Istui tuohon kuin olisi tuota tarkoitusta varten tehty. Myyrä-astioilllekin löytyi arvoisensa paikka ylähyllyltä. (Ja juuri huomasin, että tässäkin osuudessa näkyy taalainhevosia, kun tarkkaan katsoo)

maanantai 14. syyskuuta 2009

Jos sateenkaaren päästä löytyy arkullinen kultaa, mitä löytyy tuplasateenkaaren päästä?

En lähtenyt tutkimaan asiaa, hain vain kameran ja napsin kuvia. Joku seikkailunhaluisempi olisi ehkä jo työntänyt veneen vesille. Mutta minä en ole kovin seikkailunhaluinen. Minä olen kotihiiri, joka kuvaa sateenkaaret turvallisesti kotirappusilla, katoksen alla seisten, että ei vahingossa kastu hienona putoavassa sateessa. Niin se vain on, kaikki eivät ole tutkimusmatkailijoita. Jotkut nauttivat ilmiöistä ihan niiden ilmiöiden takia. Ihan sen kummepia havittelematta.

Hahtuvaista ja harmaata

Enpä ole ikinä tiennytkään, mitä tapahtuu, kun hajamielisyksissään unohtaa gerberan maljakkoon kuivumaan. No, tässäpä näitä tuloksia. Gerbera lienee samaa sukua voikukkien kanssa, ainakin siemennystavasta päätellen. Ihania... Joskin lentäväisiä. Kuvan joutui ottamaan kirjaimellisesti henkeään pidätellen.


Lauantaina teimme vaihteeksi kirppisretkenkin. Tällä kertaa tutulle hyväntekeväisyyskirppikselle. Sille, josta nuorempana ostin melkein koko puvustoni. Oli löytöjen päivä. Löysin ihanan luumun sävyisen lasilautasen ja lisää hahtuvia eli Rörstrandin vanhoja kahvikuppeja. Neljä kuppiparia on ehjiä ja laipälautasellisiakin. Pienet kahvitukset noillakin voi halutessaan järjestää. Kakkulapio päätynee samaan kattaukseen, kuin myös tuo ihan ohuenohuesta langasta jonkun virkkaama liina. Oi mitä kauneutta...

Ja vielä pakollinen harmaat laukut -postaus. Olen niin mieltynyt noihin harmaisiin kapsäkkeihin. Ja uusi olkalaukkuni sopi niiden seuraksi täydellisesti. Jossain vaiheessa noiden laukkujen pitäisi kiivetä yläkertaan, mutta ei ihan vielä. Niitä on mukava katsella, vaikka säilytyspaikka sohvan vierellä ei erityisen järkevä ole.

torstai 10. syyskuuta 2009

Lankaa ja liljoja

Eilen tuli paketillinen lankaa. Tällä kertaa sisustustarpeisin. Pellavalankaa ja paperinarua. Jospa saisin aikaan verhon ja lampunvarjostimen. Tuossa lootassa on muuten sellainen rosee-härveli. Katsotaan mitn käy, lampunkehikko on kyllä edelleen hakusessaan. Mikähän siinä on, että jotain asioita on joka paikka väärällään, kun moisia ei kaipaa, mutta sitten, jos pitäisi löytyä, eipä löydy mistään? No, ehkä jossain vaiheessa... Se sääntö, että kaikkea pitäisi hamstrata, että sitten on, jos joskus sattuu tarvitsemaan, tuli taas todistettua oikeaksi. ;)



Kukat ovat ihania. Riittänee selitykseksi kuville.

tiistai 8. syyskuuta 2009


Lisää pihan jättteiden kierrätystä: Tillit ovat ihania leikkokukkia. Sisko oli tillinsä kaatanut ja minä kävin verottamassa jätekasaa ison kimpullisen verran. Mausteena en tillistä juuri perusta, mutta kukkana.. On se ihana ja kukkana sen tuoksunkin kestää.


Jumpparityttö oli haljeta onnesta kun sai "oikean" jumppapuvun. Sellaisen kuin muillakin on. Kaipa sitä on vain sopeuduttava siihen, että joissain jutuissa on vain oltava niinkuin muutkin, että tulee onnelliseksi. Uusi jumppapuku kirvoitti puolen tunnin verran tanssia ja loikkimista. Ehkä se oli ihan järkevä sijoitus kuitenkin...

Kierrätyskranssi



Tulivat kuin tulivatkin orapihlajanmarjat käyttöön. Kuten myös syreenin leikatut oksat ja lipstikan siemenkodat. Eli tadaa - kranssi jätemateriaalista pihalta.

No, tunnustan, että lopulta tuon rungon vääänsi kokeneempi kranssintekijä eli anoppini, nuo syreenit kun eivät olleet ihan mahdottoman yhteistyökykyisiä. Mutta muun osuuden sentään hoidin itse. Ehkä tuo hetken aikaa pysyy kauniina ilonamme. Varsinkin kun tuossa portaalla muu kalustus ei välttämättä ole ihan esteettisimmästä päästä. Minkäköhän takia nuo nokiset peitot edelleen viettävät aikaa ovellamme, kaikesta muusta epämääräisestä puhumattakaan? Mutta ulko-oven ympärillä on jo listat ja toisenkin oven ympärille ne toivon mukaan lähiaikoina hyppäävät.

Ja tulipa taas kaadettua yksi raja-aita. Olen aina suhtautunut kransseihin terveen epäluuloisesti, itse tehtynä moisetkin ovat ihan mukavia. ;) Niin ja ekan kuvan laukut ovat kirpparilöytö. Oikein kivoja, siirtyvät jossain vaiheessa yläkertaan ja saavat sisäänsä pöytäliinoja.

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Terveisiä työleiriltä


Aita on leikattu. Muuttui muuten piha taas aika tavalla kauniimmaksi. Mutta kova homma tuossa oli, onneksi appiukko ja isäni leikkasivat ja suvun naisväki raivasi. Joskus sitä on kyllä todella kiitollinen ylettömän aikaansaavasta suvusta. Ja eihän noita marjoja voinut lähettää kaatopaikalle mätänemään. Katsotaan, tuleeko niista jotain esiteltävää...


Talo sai myös nurkkalaudat takaisin poistettujen tilalle. Kummasti ilme ryhdistyi. Myös ensimmäiset ikkunan pielilaudat pääsivät paikoilleen. Aika paljonhan noiden teettäminen maksoi, mutta voin nyt jo sanoa, että kyllä kannatti. Nuo vanhan mallin mukaan tehdyt kolmiulotteiset puut ovat ihan eri näköiset kuin ne aiemmin paikalle lätkityt suorat laudat. Ikkunan ulkomuoto ryhdityi kerralla. Yläpelti on edelleen maalaamatta, mutta jos ensi kesänä, tai sitten jonain muuna kesänä, samalla kuin tuon ison ikkunan pielet saavat maalin... Mies lupasi kiinnittää ulko-ovien pielet tänään, jos ei ihan kaatamalla vettä tule. Kiva!

Tuo parveke tietenkin hyppii koko ajna silmille, mutta yritän muistaa vanhan säännön, jotta hiljaa hyvää tulee. Se on kuitenkin ihan tukeva ja pysyy paikallaan, vaikka aika ruman näköinen tällä hetkellä onkin. Jos sitä ei saada purettua ja pellitettyä tänä syksynä, siirretään mokoma touhu seuraavalle vuodelle.

tiistai 1. syyskuuta 2009

Syksy tulee ihan väkisin...

Tänä vuonna gladiolusten suhteen oli parempi onni kuin viime vuonna. Yksi jo kukkii, toisessakin on kukkavarsi. Tänä vuonna noiden kohtaloksi taisi koitua liian varjoinen kasvupaikka. Kirsikkapuu röyhähti isommaksi kuin kuvittelinkaan.. Mutta ihanaa, että edes tuo yksi päätti kukkia, toinen onkin jo vallan yltäkylläistä. Tuo ei muuten ole oikeasti tuollainen oudon lihanpunainen, oikeasti se on varsin herkkä pinkki. Kamera jostain syystä käänsi tuon värin ihan päin seiniä.


Toinen syksyn ihanuus on pönttöuunien ym tulisijojen vähittäinen käyttöönotto. Tokihan tuota ajoittain kesälläkin lämmitettiin (siis silloin, kun piippu oli käyttökunnossa), mutta nyt pääsee lämmittämään vähän enemmän vakavissaan. Työpisteeni sijaintikin on varsin strategisesti niin, että muuri hohkaa mukavasti lämpöään.

Tätä pönttöuunia kyllä odottaa pienoinen pintaremontti. Koko huone on ilmeisesti jossain vaiheessa sudittu tulipunaisella lateksilla ja se lateksi ei suostu pysymään edellisten omistajien sen päälle vetämän lateksin alla piilossa, joten ensi talvena speedheater saa käyttöä ja poistelen vanhat maalit. Kesänä, kun lämmitystarve ei ole niin akuutti, tuon voisi sitten maalata uusiksi. Mieluiten jollain muulla kuin muovimaalilla.

Kukkia

Lapsi kävi juhlien aamuna kukkakaupassa ostoksilla ja valitsi itse kukat ja niiden määrät. Isi pääsi vain maksajan osaan. Olin tosi liikuttunut, varsinkin, kun neiti oli valinnut suosikkiruusujani eli miniruusuja. Minulle tulee niistä aina mieleen talvella edesmennyt vaarini, joka toi meille sisaruksille aina syntymäpäiväkukkasiksi miniruusuja, kun olimme pieniä.

Syysleimu tiputti maljakkoon laittautuessaan kukan pöydälle. Minä en pidä vaaleanpunaisesta erityisemmin. Paitsi kukkasissa. Kukissa kaikki värit ovat kauniita. Samoin tuo kukan terälehtien hauraus jaksaa ihastuttaa aina yhtä paljon.

Ja lopuksi vielä tarjolle suklaakakkua. Maidotonta ja luontaisesti gluteenitonta ja kielen vievää... Koristeena vielä kurkkuyrtin kukkia. Kurkkuyrtti on aika hirveä kasvi, pistelevä ja leviäväinen, mutta noiden kukkien takia annan kaiken muun anteeksi. Tuota sinistä kauniimpaa harvoin näkee. No, ehkä lemmikissä...

Mutta nyt olen siis täyttänyt 40. Tuntuuko mitenkään erilaiselta? Ei edelleenkään. Luojan kiitos en kuulu ikäkriiseilevien joukkoon. Toisaalta olisi varmaan paljon helpompaa, jos olisi muita kriisejä ja suruja niin vähän, että jaksaisi hermoilla vuosien karttumisesta. ;)