keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Drama queen






Meillä on opittu uusia taitoja. Neiti on siirtynyt liikkumisessään pääasiallisesti pystyasentoon ja ihan itsenäiseen vaappumiseen. Sikäli huono juttu, että tuo vaappuminen on miltei äänetöntä, joten kaikenmoista kivaa ehtii napata käsiinsä ennenkuin kukaan huomaa. Samaan aikaan pystyasennon kanssa meille iski myös uhmis. Äiti on typerätyperätyperä ja ilkeä ihminen, kun vie lapselta vaivalla anastetut lelut kuten hiiren, puhelimen, kaukosäätimen jne. Ja sitten huudetaan. Välillä voi käydä vilkuttelemassa ohikulkijoille ja laittamassa hetken aikaa rukkasta käteen ja pois ja taas jaksaa rähistä uudella tarmolla. Voi apua...

Silakka kävi täällä...



tiistai 28. helmikuuta 2012

Jämäruokaa

Tänään herkuttelin isomman neidin kanssa jämäruoalla. Tai oikeastaan herkuttelimme jo toista päivää sunnuntaisen kasvissoseen jämillä. Meillä tehdään aika harvoin perunamuusia sellaisenaan, yleensä siihen laitetaan kasviksia mauksi ja muutenkin piristeeksi. On perunamuusi tietty hyvää ihan sellaisenaan, mutta kasvismuusi taitaa olla myös ravintoarvoiltaan parempi vaihtoehto. Jotta jos muusi on lohturuokaa niin me syömme vauvanruokaa tyytyväisenä. ;)

Mutta... Tänään mietin, että en kyllä jaksa kolmatta päivää peräkkäin syödä sosetta ja sekoitin jämien (n. 3 dl) joukkoon 2 munaa, 1,5 dl vehnäjauhoja, ripauksen timjamia ja lorauksen vettä ohentamaan taikinaa helpommin levitettävään malliin. Sitten paistoin taikinan lättypannulla paksuiksi pannukakuiksi ja mussutimme menemään mustaherukkahyytelön ja kurkkusalaatin kanssa. Oli hyvää. Puolet paistetuista jäi vielä ylikin. Syömme myöhemmin, jos hotsittaa. 

Suosittelen kasvissosepannukakkuja tälläisen pyrypäivän lumitöiden jälkeiseen ravintovajaukseen lämpimästi. Ne lämmittävät sydäntä ja vatsaa.

maanantai 27. helmikuuta 2012

Tyylinmuutos

Meni hermot totaalisesti edellisin laseihin ja irtoilevien osien etsimiseen ja päätin hankkia halvalla tilapäislasit. Löysin jopa laatikosta vanhojen lasien speksit, joten eikun hyödyntämään netin kauppamaailmaa tässä(kin) suhteessa. Nyt totesin, että silmälasien sovitteleminen on ihan yliarvostettua touhua. Ihan hyvät saa, kun katsoo vain kivan näköisen mallin, kokeilee sitä (ihan kammottavan) oman kuvansa päälle ja tilaa. Silakkakaan ei itkenyt yhtään, vaikka äiti oli aika eri näköinen päiväunien jälkeen. Isompi tyttö sitten olikin hiukan enemmän hämmentyneen oloinen. Olen tyytyväinen nörttilaseihini. 

Vielä kun joku keksisi nettikampaamon, että ei tarvitsisi raahautua kenenkään vieraan kanssa höpisemään niitä näitä ja toivomaan, että tulos olisi edes jotain sinne päin, mitä itse toivoo. Kai se on pakko jossain vaiheessa kuitenkin. Tähän asti hiusten mitta on sallinut DIY-kampaamotouhut. Nyt taitaa kuontalossa olla sen verran vähän pituutta, että en saa sitä itse leikattua siististi. Pahus.

P.S. Nyt naurattaa. Mä löysin nettikaupan, joka on erikoistunut nörttilaseihin. :D http://nerdyglasses.net/

Hyvän mielen haaste

Kiitos Ti haasteesta. Täällä on mieliala ollut viime ajat aika ukkosella, että sikälikin tämänkaltainen haastamus tekee varmaan ihan hyvää. On vähän niinkuin pakko yrittää miettiä, mitkä asiat ovat oikeasti ihan hyvin eikä vain niitä, mitkä jaksavat ärsyttää ärsyttämästä päästyään tai aiheuttavat muuten vain blääh-reaktioita.







1. Silakka, kun neiti kesken tissittelyn irroittaa otteensa sen verran, että hymyilee leveästi tai antaa lentopusun.
2. Hyvä ruoka ja yleensä kokkaaminen
3. Värit
4. Käsillä tekeminen ihan yleensä
5. Lintujen laulu aamuisin
6. Naapurin pikkuinen Helmi-koira, joka ilahtuu aina ihan suunnattomasti tapaamisesta
7. Tulppaanit ja yleensä kukat
8. Sininen taivas, sen näkeminen on helpottanut oloa kamalimpinakin hetkinä
9. Oma mies, joka jaksaa minua käsittämättömän pitkämielisenä
10. Lasten halaukset ja yhteiset touhut

Eteenpäin: 

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Tumman harmaa?



Jotex lähetti tilaamani tumman harmaan päiväpeiton kohtuu nopeasti... Tai siis... Takaisin. Tumman harmaa? Joku niuhottaja saattaisi kyllä kutsua tuota jopa mustaksi... No, saa kelvata, halpa oli. Silti vähän harmittaa. Minä kun olin jo sisustanut huonetta mielessäni enemmän harmaan peitteen mukaan. Uusiksi vähän meni. 

Niin ja kiire tuli kirjavan peitteen virkaamisen suhteen. Tosin nyt pähkäilen, tekisinkö ihan perus isoäidinneliöitä vai sittenkin ihania afrikkalaisia kukkia. Isoäidinneliöt voisivat olla varmempi valinta puoliunessa virkkaavalle, mutta ehkä tuon kukkakuvionkin voisi oppia suht nopeasti. Kohta voisi jo tehdä päätöksen ja aloitella. Pitäisi myös aloitella makkarin uusi mattokin. Se kyllä vähän harmittaa, minä kun tilasin harmaan päiväpeitteen pariksi harmaata ontelokudetta. Blääh... Jos ompelisin tuolle isolle tyynylle harmaan päällisen?
Tokmannin huivikorista kurkisti eilen jotain niin iloisen ja raikkaan väristä pilkullista, että en kyennyt vastustamaan. Eiköhän tuo pikkuhuivi asusta jompaa kumpaa tyttöä ensi kesänä.

Lintulautabongausta...



perjantai 24. helmikuuta 2012

Kerta kiellon päälle


Kun alka postata tosissaan niiin postataan sit tosissaan. ;) 

Iski kamala tomaattipiirakan tarve. Normaalistihan tuohon tulee pohjalle juustoa, mutta maidottomat eivät syö juustoa, joten jätin väliin. Hyvä oli ilmankin. Ja valkosipulista. Huuh... En muista, olenko joskus jo laittanut tämän ohjeen, mutta menköön taas sit kerta kiellon päälle, jos olen.

Tää on helppo:
Laitetaan kupin pohjalle puolisen teelusikallista hienonnettua (kuivattua) rosmariinia, teelusikallinen kuivattua basilikaa ja puoli teelusikallista suolaa. Kaadetaan päälle muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä ja annetaan liota hetken aikaa. Kaulitaan kolme tai neljä lehtitaikinalevyä sen kokoisiksi, että niillä saa vuorattua voidellun piirasvuoan. Levitetään pohjalle muutama teelusikallinen dijoninsinappia ohuelti. Viipaloidaan neljä isohkoa tomskua ohuiksi viipaleiksi ja levitetään viipaleet limittäin pohjan päälle. Hienonnetaan valkosipulinkynsi hyvin hienoksi ja ripotellaan tomskujen päälle. Lirutellaan maustettu öljy tomaateille ja sen perään vielä muutama teelusikallinen juoksevaa hunajaa. Paistetaan n 200 asteessa puolisen tuntia. Annetaan jäähtyä hetken aikaa ja syödään vihersalaatin seurana. Nam.

Hauskaa viikonloppua myös pikkuiselta keijukaiselta. Siivet selässä pystyy kävelemään paljon pidempiä matkoja kuin ilman siipiä. Se tuli tänään todistettua.
Kirjahyllyt ovat ihania. Kun möimme edellistä asuntoamme, yksi kiinteistövälittäjä yritti selittää, että kirjahylly pitää ainakin myyntiajaksi tyhjentää ja piilottaa vaikka johonkin konttiin pihalle. Jostain syystä se välittäjä ei päässyt myymään asuntoamme... Ei kai kukaan ole niin hullu, että laittaisi muutaman sata (jo rahallisesti) arvokasta kirjaa kylmään kostumaan? Puhumattakaan siitä, että ne kirjat olisivat olleet ulottumattomissani mahdollisesti kuukausia. Juuei, jotain rajaa stailaamisellakin. En kykene ymmärtämään, miten joku voi ihan tosissaan ajatella, että kirjat ovat rumia. Kirjat ovat maailman kauneimpia esineitä sekä sisältä että ulkoa.

Kirjahylly on varmaan myös syy siihen, että minusta ei taida ikinä kuoriutua minimalistia. Minusta on ihana katsella minimalistisia sisustuksia, karsittuja ja harkittuja kokonaisuuksia, mutta omassa kodissani ilmeisesti tulee aina tavara rönsyilemään. Jo sen takia, että kirjoista luopuminen olisi aika kamalaa. Ja kirjahylly oikeastaan saakin olla tuollainen. Vähän sekava, täynnä kirjoja, osa pystyssä, osa pitkällään, osa pystyssä olevien päällä pitkällään ja seurana epälukuinen määrä asiaankuulumatonta tavaraa. 

Isoin ongelma alkaa olla, että hylly käy jo pieneksi (vaikka kirjoja on jo hajasijoitettu eri puolelle asuntoa). Haaveilen koko takaseinän kokoisesta, kiinteästä hyllystä. Ehkä joskus... Seuraavana ostoslistalla on uusi jalkalamppu lukuvaloksi. Ikealaisen varjostin on ottanut siipeensä enkä ole keksinyt, miten sen saisi korjattua siistiksi. Muutenkin tuo ei jotenkin ihan istu paikalleen.

Ja tämähän on tietenkin ehdoton suosikkisivustoni.


Eilen valmistui. Tuli kiva. Ontelokudetta meni ihan vähän toista kiloa ja virkkuukoukku oli kokoa 8. Minä olen tyytyväinen ja mietin vain, jotta niitata vai eikö niitata kiinni. Tuntuisi tuo pysyvän muutenkin aika napakasti paikoillaan... Kissat olivat kivoja, mutta kyllä tämä on kivempi, kissoja tuli katseltua melkoisen monta vuotta jo.

torstai 23. helmikuuta 2012


Iski herkutteluvaihde päälle. Tai oikeastaan muistin, että jääkaapissa on yksi kpl avocadoja menossa vanhaksi ja  munakoiso, jolle olisi myös käynyt pian kalpaten. Joten teinpä sitten ex-tempore pikaisen guacamolen ja jotain munakoisonkaviaarin ohjeella. Ei siitä kyllä kaviaaria tullut, soosia pikemminkin, mutta ääriherkullista sellaista. Samaa vauhtia vatkasin vielä pienen annoksen majoneesia, jonka maustoin basilikalla ja savupaprikajauheella. Pakko muuten sanoa, että savupaprikajauhe toimii tuossa niin, että tekisi mieli lapioida loput majoneesit lusikalla suuhuni jääkaapista sellaisenaan. 

Sitten vielä riisiä ja kanasuikaleita lihansyöjille, vihersalaatti ja paprikakuutioita ja herkutteluhetki pääsi alkamaan. Nam ja röyh... Arvatkaa kuka syö illalla majoneesivoileipää?



Tälläistä täällä tänään. Details-kirja (joka taitaa olla näkynyt jo aika monessa blogissa kauan sitten) on melkoisen inspiroiva. On järjestelyttänyt pahasti ja edelleen järjestelyttää...

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Addiktio

AVAlta tulee just mun tän hetken ihan ehdoton suosikki-ruokaohjelmani. Market Kitchen... <3

Ei voi mitään, noi engelsmannit vain taitavat ruokaohjelmen teon, vaikka englantilainen köökki ei ehkä noin perinteisesti ole kaikkein kuuluisimpia kulinaarisia huippusaavutuksistaan. Sitäpaitsi Matt Tebbutilla on ehkä söpöin etuhampiden rako ever. Mies muistuttaa yllättävän paljon Michaen Palinia nuorena...

Noin ylensä tunnustan addiktoituneeni kaikenmaailman ruokarealityihin ja kokkausohjelmiin melkoisen pahasti. Olen myös tartuttanut tilani lapseeni, jonka ehdoton suosikkiohjelma telkkarissa on Master Chef. :D

tiistai 21. helmikuuta 2012

Laskiaistiistain lettukestit






Amaryllis on yllättänyt jo pari kertaa kukkimalla salaa. Se vietti kesänsä kuistilla, josta joku oli sen syksyllä nostanut verhon taakse työhuoneeseen. Ilmeisesti paras tapa hoitaa amaryllistä on laiminlyödä hoito kokonaan. Mutta kovin kauniisti amarylliksen kukan niska taipuu.

Sisko toi kyläillessään tulppaaneja, joista lapsi valitsi äidille valkoiset. Oppi on selvästi mennyt perille. Tulppaanit ovat yleensäkin ihania, mutta ihan ykkösihania, jos joutuu nimeämään, voiton vievät valkoiset ja vaaleanpunaiset kukat.

Avasin kudepaketinkin ja kerin eilen sinapinkeltaista suurella hartaudella ja painokelvottomia puhuen. Mokoma ontelokude ystävällisesti suunnilleen letittää itseään sitä mukaa, kun sitä yrittää saada vyyhdeltä auki. Harmaat jäivät vielä vyyhdeille ja neiti keksi niille uusiokäyttökin; Pieni Bob Marley keikisteli hartaasti ontelokudeperuukissaan. 

Illalla aloitin rahin päällisen virkkaamisen. Kohta pitäisi siirtyä ohjeen käsittämättömän osuuden kimppuun. Onneksi sain vähän käännösapua Sannalta. Ehkä minä tuonkin kohdan selätän. Jotenkin tuo sinapin sävy ei suostu tarttumaan oikeanlaisena kameralle. Se on tosi syvä väri, sellaista Meiran jonkun purkkisinapin sävyä. Kamera lukee sen paljon vaaleammaksi ja viileämmäksi syystä tai toisesta. Kuteen tultua hiukan hirvitti, josko väri ei olisikaan hyvä, mutta nyt virkattuna se jotenkin lämpeni ja vahvistui. Hyvä siitä tulee, uskon jo.

Niin, se ohje, jota yritän käyttää, on tämä.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Tunnustus

RuusuLiisa Ainon majasta oli ystävällisesti muistanut minua tunnustusta jakaessaan. :) Kiitoksia kovasti.

Tunnustuksen myötä pitää huomioida seuraavat asiat:
* kiittää (ja linkittää!) tunnuksen antajaa
* kertoa 7 asiaa itsestään
*laittaa tunnustus 15 blogiin 
*******

1. En koskaan ajatellut haluavani lapsia. Yhtäkkiä tajusin, että haluan sittenkin ja nyt noita eläväisiä on kaksi. Kukaan ei voisi olla yllättyneempi asiaintilasti kuin minä (jos ei äitiäni lasketa).
2. Kaunein väri maailmassa on taivaan sininen poutapäivänä
3. Ostin tänään uudet silmälasit (hurjana netin kautta ja halvalla) väliaikaislaseiksi. 
4. Imetin isompaa tyttöä yli kaksivuotiaaksi.
5. Haluaisin ommella, mutta nyt ei yksinkertaisesti ole juurikaan tilaisuuksia moiseen.
6. Siitä huolimatta minulla on kaapeissa ihan järjettömät määrät kankaita odottamassa niitä parempia aikoja
7. Olen hamsteri, mutta viime aikoina opetellut lupumaan turhasta tavarasta.

Ja eteenpäin tämä lähtee Altocumulukselle, Erikalle, Minnalle, Saijalle, Sadulle, Niiskulle, Tarjalle, Jonnalle, Ti:lle, Kikille, Sannalle, Mie itelle, Nonnalle, Soilelle ja Liinulle. Tuliko nyt varmasti 15? :) Osallistukaa, jos huvittaa.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012



Isompi tyttö tarvitsi  lyhyemmän kaulahuivin, joten minäpä tein. Ensin olin tekemässä Baktusta, mutta totesin, että siitä tulee liian leveä ja hankala, joten muokkasinkin huivista ihan omanlaisen, epäsymmetrisen kaulanlämmittimen. Lankalaatikosta löytyi sopivasti Luccan jämiä. Käyttäjäkin hyväksyi tuotteen.

Meillä oli eilen vieraita. Tänä aamuna ensimmäinen asia, mikä piti mainita oli "vuhvuh", sitten hurjaa huitomista eteistä kohti, oman pään silittämistä ja "Aiaia".. Juu, koiraa oli ilmeisen kiva silittää. :)

lauantai 18. helmikuuta 2012

Silakkaa ei nukuttanut, joten sen äiti poikkesi nukutusreissulla kirpparille. Sielläpä lymysikin nurkassa iso, ruskea pullo, jollaista olen jo jonnin aikaa havitellut, nyt jopa kohtuullisen järkevään hintaan. Joten kipin kapin maksamaan ja erinomaisen hankalasti kuskaamaan pulloa kotia kohti. Sit pitäisi vielä keksiä, mihin tuon asetan (mielellään Silakalta turvaan) ja miten saan pohjalla kököttävän purukumin pois sieltä. Eiköhän molempiin ongelmiin löydy ratkaisu. Pullo on ihana joka tapauksessa.

























Meille tuli myös viisi kiloa ontelokudetta. Tavoitteena on virkata sinapinkeltaisesta päällinen pikkurahiin ja harmaasta matto makkariin.

Nin ja tiedättekö, että kakun kypsyyttä ei tosiaankaan kannata kokeilla tökkäämällä sormensa juuri uunista otetun kakun pintaan? Tulee kiva rakkula... Nimimerkillä aivot off-tilassa ajoittain.

perjantai 17. helmikuuta 2012

Kasvisbullar...

Tänään tein tälläisiä pullia. Muuntelin ystäväni Outin ohjeesta oman version. Ihan jees, ensi kerralla maustan vain reippaammalla kädellä. Itämaiset vivahteet varmaan toimisivat... Etenkin inkivääri voisi toimia. Niin ja tuo salaatti on ihan sitä kuskus-salaattia, jonka julkaisin jo Helpossa herkkuhelmikuussa.

Kasvispullat

3 isoa porkkanaa hyvin hienoksi raastettuna
n 10 cm pätkä isohkosta kesäkurpitsasta hienoksi raastettuna
1 valkosipulinkynsi murskattuna
2 munaa
2 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja tai esim. mielihyvä perunahiutaleita
timjamia
basilikaa
suolaa
pippuria

Sekoita ainekset kulhossa tasaiseksi massaksi. Anna taikinan turvota hetken aikaa. Muotoile kahdella lusikalla lusikalla pulliksi pellille ja paista 200 asteessa n 30 minuuttia kullankeltaisiksi. Syö tyytyväisenä muusin, hyvän salaatin tai vaikka dippikastikkeen kanssa. :)

P.S. Lukijakuntani on kasvanut viimeisen kuukauden aikana ihan mahdottomasti. Tervetuloa kaikille taspuolisesti. :) Mistä te yhtäkkiä tänne eksyittekään?

Pieniä hyviä tekoja...

























Aina välillä muistuu mieleen, miten pienillä huomaavaisuudenosoituksilla voi saada toiselle todella hyvän mielen. Minun päiväni pelasti ihana auramies, joka sen sijaan, että olisi pölläyttänyt juuri kolaamani pihan täyteen lumikökkäreitä, hidastikin kohdalla ja käänsi auraa niin, että pihaan tuli mahdollisimman vähän uudelleen kolattavaa. Olisin voinut mennä halaamaan kuskia. Tämän voimin jaksaa hymyillä loppupäivän.

P.S. Toinen kiva juttu. Ainon majassa arvotaan. Jotta sinne osallistumaan!