Tähän kauluriin (vai täyttääkö tämä jo hartioidenlämmittimen mitat) upposi joskus Titityyn lankaklubista tullut vihreä merinolanka ja jokunen loppunyssykkä valkoista merinoa. Kun huomasin, että vihreä lanka ei vain riitä, innostuin leikkimään ja kehittelemään pitsireunusta yrityksen ja erehdyksen kautta. Kauluri itse asiassa makaili jonkin aika yöpöydälläni, kun mietin purkaako vai eikö, mutta löysi sitten tiensä siskoni kaulaan, hänelle tuo leveyskin oli juuri sopiva. (Näköjään kaapista löytyi alle sävyltään täydellisesti mätsäävä villapaita... ;) )
Kuvasta kiitokset ja krediitit siskolle. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti