maanantai 30. huhtikuuta 2012

Ai niin...

Piti toivottamani mukavaa ja simaisaa vappua itse kullekin ja pahoittelemani sitä, että aipädillä ei myöskään saa rivinvaihtoja aikaiseksi blogiteksteihin. Näillä mennään kuitenkin... Mutta pitäkeepä hauskaa! Kohtuudella.

Imetyspaitaähky

Imettäminen on ihan kivaa, mun mielestäni on mukava vain olla ja silitellä pientä, joka vetelee maitoa posket punaisina ja aina välillä hymyilee leveästi ja sanoo "Tää on!" Että on se, minustakin. Mutta se varjopuoli... Käytän imettäessäni mieluusti imetyspaitoja. Ihan niiden helppouden takia ja kyllä minulla niitä onkin useampi. Mutta pakko sanoa, että kun pitkälle toista vuotta pukeutumisen ratkaisevat ne viisi samaa paitaa, joista iso osa ei edes ole kovin viehkon värisiä silmääni... Juu, vähän alkaa kypsyttää. Toisaalta mä uskoisin, että jo tuossa syksypuolella olemme siinä tilanteessa, että tissittelyt keskittyvät aamuun ja iltaan eli pääsen noista eroon. Lupaankin täten, että jok'ikinen noista rievuista lähtee kyllä taloudesta tuossa vaiheessa ja lupaan pukeutua vain kivoihin ja silmää miellyttäviin vaatteisiin. Trikoopaidat saavat varmasti hetkeksi väistyä garderoobin pääpaikalta. Ja tähän varmaan sopii tunnisteeksi taaperoimetyksen varjopuolia. Tsih... P.S. Silakka nukkui viime yön omassa sängyssään. Siis siinä omassa, joka oli siirretty irti äidin sängyn kyljestä. Aika hienoa! Niin ja pahoittelen typoja. Tää on nyt aika dogmakirjoittamista. Aipädin kautta ei pääse korjailemaan kirjoitettuja tekstejä...

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Vaarallista

Siis tämä sairastaminen. Peräti vaarallista. Ihminen ei mahdottomasti jaksa kuin lojua ja surffailla ja seurauksena on sitten aina tarpeita. Vieläpä asioihin, joista ei ole edes kamalasti tykännyt aiemmin. Niinkuin nyt sellaiseen, että gefilus-mehua olisi paljon hauskempi hörppiä turkoosista, jalallisesta sukat makkaralla -pikarista. Sairastaminenkin olisi hauskempaa, kun voisi nauttia nesteet kauniista astiasta. Eipä silti, että noissa Aino Aalto -laseissa mitään kummempaa ulkoista vikaa olisi, mutta se turkoosi pikari olisi silti varmasti virkistävämpi. Kelpaisi punainenkin, siinä se oranssi juoma kyllä varmaan näyttäisi hyvältä ja sipsit voisi syödä vaikka Haapaniemen sinisistä Korennoista. Tai jostain. No, ne sipsit nyt menevät ihan sujuvasti punaisesta margareta-vatkauskulhostakin, mutta tuo turkoosi pikari on jostain syystä päättänyt jumittaa aivoni tahtoo-asentoon. Katsotaan, jos olen oikein kiltti ja mahani vähitellen suvaitsee rauhoittua, saatan harkita palkitsevani itseni ihanalla ja ikiomalla juomalasilla. Jossain vaiheessa. Niin ja olkaatte hyvät ja kuvitelkaa tuohon yläpuolelle kuva pikarista, jossa on mehua ja vaikka siitä sipsiastiastakin, vaikka kuvattuna olkkarin arkun päällä. Minä en ole vielä keksinyt näppärää keinoa laittaa pädillä kuvia blogiin. Googlatkaa vaikka, jos ei mielikuvitus riitä.

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Tylsää..

Olen todennut, että ipad ei ole paras mahdollinen tapa päivittää blogia. Mikä on baithövei mälsää tylsää ja ärsyttävää. Läppäri tosiaan lähti ja palaa joskus. Minä juhlistan vappua jo etukäteen jollakin oudolla vatsapöpöllä eli olen lähinnä torkuskellut pari päivää. Miten voikaan ihmistä väsyttää näin... Kai tässä olisi pakko ottaa härkää sarvista tai ainakin napsauttaa miehen vanha läppäri päälle ja yrittää saada kuvallisia päivityksiä aikaan edes sitä kautta. Postista on tulossa kivoja juttuja ja ne ainakin olisi mukava esitellä. Mutta joskus sitten, toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin... Riippuu siitä, miten kauan haluavat Saksanmaalla taputella koneparkaani.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Odottelen, että läppärin korjaajat hakisivat sen pois. Juu, reklamtsuuni meni lävitse. Katselen, kun Silakka touhuaa, pukee aurinkolaseja päähänsä, riisuu pois ja pukee taas välillä väärinpäin. Aurinko paistaa, rannassa ui useampia lintuja. Harmitti, että en ollut ottanut kiikareita mukaan. Näkökykyni ei riittänyt joen toiselle puolen lajinmääritykseen. Minun pieni Silakkaiseni on myös päättänyt alkaa syödä itse. Nappasi vain lusikan käteensä ja alkoi mättää. Siitä lähtien neidin omaan lusikkaan ei ole saanut kukaan muu koskea, jos haluaa säilyttää tärykalvonsa ehjinä. Toisella lusikalla sentään saa pikkuisen avittaa, mutta vain pikkuisen ja välillä. Toivottavasti läppärini ei hylkää minua pitkäksi aikaa. Kaipaan jo kuvien ottamista ja käsittelemistä. Yleensä bloggaamista. Minulle pelkkä kirjoittaminen on vähän vieras laji. Jotakin visuaalista pitäisi saada mukaan. Pitäisi varmaankin opetella, miten padilla saa lisättyä kuvia, vaikka niitä kännykällä räpsittyjä. En tiedä kiinnostavatko ne edes ketään muuta, ovat vain tärkeitä minulle itselleni...

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Uusia juttuja



Pieni on saanut ekan laastarinsa, isompi oppinut ajamaan polkupyörää ja sinivuokot ovat alkaneet kukkia takapihalla. Ihana, aurinkoinen kevätpäivä.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Keijukiertue



EU-reklamaation tulosta odotellessa saimme tekohengitettyä läppäriin sen verran energiaa, että pääsin leikkimään kuvillakin. Ah autuutta. Pienet tautipesäkkeemme ovat viime päivinä leikkineet hirmuisella touhulla kaksin. Tänään oli ohjelmassa keijukiertue, joka kulki laulaen läpi asunnon ja pysähteli välillä leikkimään milloin mitäkin.Tässä kiertue intoutui taiteen tekoon. Pienempi keiju tosin ei osannut ottaa kovin vakavasti sitä, että olisi pitänyt piirtää vain omalle taulunpuoliskolle. 

Keijukiertueen kunniaksi paistoin välipalaksi köyhiä ritareita. Pienempi keiju jäi kyllä paitsi herkuista, koska nukkuu pihalla. Toisaalta pienempi keiju on kipeänä ollessaan syönyt kuin keijukainen eli tuskinpa olisivat ritaritkaan kelvanneet... Pitäisi varmaan yrittää mettä ja ruusunlehtimarmeladia. Niitä kai keijukaiset nauttivat ravinnokseen.

torstai 19. huhtikuuta 2012

Pienestä hyvä mieli

Joskus mieliala on niin kovin pienestä kiinni. Vaikka siitä, että mies asentaa padille sähköpostini tai siitä, että se vietävän läppäri saadaan sen verran latinkiin, että ainakin kuvat pelastuvat. tai siitä, että postinkantja soittaa ovikelloa ja sanoo, että ei hän viitsi mitään lappuja isosta kirjeestä kirjoittaa ja juoksuttaa minua postille, kun ovelle on postilaatikolta kovin lyhyt matka.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Pöh...

Läppärini sitten ystävällisesti otti ja päätti, että latautuminen on pöytäkoneiden hommaa... Ilmeisesti päivitin eilen riittävästi lähiaikojen tarpeiksi. Tietenkin myös sähköpostit menevät sille koneelle ja tunnukset ovat jossain, joten olen padin varassa ja yritän olla kypsähtämättä. Mut on sillä näppärällä insinöörillä ollut tekemistä, kun on suunnitellut koneen latausplugin sellaiseksi, että se kestää sopivasti vähän ylitse takuuajan ennenkin kosahtaa. Muuten kone toimisi, vain virtaa ei huoli. Ärsyttää... Lapsetkin sairastavat edelleen. Molemmat ja vissiin minä myös. P.s. Padilla kirjoittaminen on melko syvältä

tiistai 17. huhtikuuta 2012

The big return

Nojatuoli palasi kotiin verhoomosta. Kaunis siitä tuli, nyt kelpaa taas istuskella. Luulen kyllä, että joudun hetkeksi vielä peittämään kauniin kankaan poppanalla tai vastaavalla. En toivo, että kukaan käy pyyhkimässä suunsa upouuteen, kauniiseen kankaaseen...

P.S. Tulikohan jo lyötyä oma ennätykseni päivitysten tiheydessä...

P.S. 2 Ja näköjään tämä loputon kipeiden lasten kanssa sisälläkökkiminen aiheuttaa jotain mystisiä sisustustarpeita...

Kukkia


Sain oravannahkakaupassa vastineeksi nipun kuvia vanhoista kasvikirjoista. Kun sain nuo ulos kirjekuoresta, iski heti muisto kuvasta.. Piti siis kaivaa (jälleen kerran) esiin Tricia Guildin Värikäs maailma ja siitä tietty herkkä aukeama.

Teippiä



Intouduin tilaamaan askarteluteippejä tytölle Teippitarhasta. Otin pari settiä kuviollisia muoviteippejä. No, tuli minulle itsellenikin ruudullista masking tapea... En silti tunnustaudu teippihurahtaneeksi, minä lähinnä teippailen noilla tärkeitä lippusia ja lappusia jääkaapin oveen.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Toivelistaa terassille



Lienen mainostanut, että meillä on ensi kesänä remonttilistalla sisäänkäynnin rakentaminen ja siihen yhteyteen tulee pieni oleskeluterassi. Innostuin jo haaveilemaan kaikesta ihanasta, mitä terassille voisikaan tuoda. Pari ekotuolia löhöilyä varten. Ikeasta tarjoiluvaunu lepotuolien viereen laskutasoksi ja kukkapöydäksi, Ikean raidallinen huopa vilpoisia iltoja lämmittämään, Finlaysonin Taimi-istuityynyt pepun alle, ruokapöydän ympärille ehdottomasti nuo keltaiset Roxö-tuolit ja pari harmaata jakkaraa varatuoleiksi. Ihanaksi turhuudeksi vielä Finnish design shopista tuo kauan kuolaamani  Normann Copenhagenin talolyhty

Enää puuttuu vain pöytä, joka onkin hiukan tiukempi tapaus. Terassiosasta ei tule suurensuuri, joten pöydän pitäisi olla normaalia kapeampi, jotain 60-65 cm luokkaa, pituuden maksimista ei ole hajuakaan. Voi olla, että päädymme rakentamaan sen itse. Tuolla takapihala on kyllä pitkään pihalla viihtynyt ja erittäin kauniiksi harmaantunut lankku, jonka jalostamista olen miettinyt jo pidempään. Se voisi toimia pöytälevyn aihiona. Metallisten, mielellään mustien jalkojen löytäminen voikin taas olla vähän enemmän vaivaa vaativa asia. Mutta mietitään. 

Itse asiassa on hyvin paljon mahdollista, että terassin rakentaminen venyy sen verran, että tosiasiassa sen sisustaminen on ajankohtaista vasta vuoden päästä kesällä, mutta ainakin on suunniteltu... Hartaasti.  Toimenpidelupahakemukset on kuitenkin jo toimitettu hyväksyttäviksi ja piirustuksetkin valmiina. Eikös se ollut niin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

Olenpas mä muuten mustavalkoisela tuulella tänään...

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012




Pienellä ei ole enää kuumetta (nyt odottelemme näppylöiden puhkeamista), joten lähdimme nukutuslenkille ulos. Isommallakin on lähinnä satunnaisia näppylöitä ja yskä, joten rauhallinen ulkoilu taita tehdä vain hyvää hengitykselle. Kävimme venerannassa. Joutsenia istui yksi jos toinenkin järvenselällä jään reunalla. Aurinko oli houkutellut leskenlehtiä nousemaan maasta ja rannan kivikko kuhisi pieniä hämähäkkejä.

Kotiin palattuamme seisoskelin hetken pihassa, sain yllättävän energiapiikin ja etsin oksasahan ja leikkurit esiin. Omenapuut saivat kyytiä. Viime keväänä ei ollut voimia leikkamiseen ja sen kyllä puista huomasi. Toisaalta oli helppo leikata, kun parturoitavaa ei tarvinnut etsiä. Vanhasta omenapuusta leikkasin vähän reippaammalla kädellä kuolleita osia ja hulluun suuntaan kasvavia oksia pois. Jospa sekin näyttäisi vähän enemmän omenapuulta ensi kesänä. Tavoitteena olisi tasoittaa sen ympäristö ja rakentaa tytöille jonkinlainen pieni maja puun kainaloon. Ihanaa päästä vähitellen pihankin kimppuun. Parempi on kyllä ollakin innoissaan, sen verran kenkiin jäi mutaa, että muistui mieleen minkä verran ensi kesänä on luvassa pihalla askartelemista.

Joulumielellä

Jotenkin tosiaan mattomietteistä päädyin joulumietteisiin ja joulukuusen mattoa miettimään. Miettiminenkin edistyi sen verran, että virkkailin koeversioita erilaisista tähtimalleista (ihan ohuesta Kotiväki-langasta) ja vieläpä hahmomallia nukkekodin kuusen alle. Ounou. Vielä kun osaisin päättää sopivan värin, valkoinen on ehkä kuitenkin himppasen liian herkkä ja tohon ei sit taas Niinan hyvä ehdotus jätelankavirkkauksesta toimi. Pöh minua. Harmaa vai viininpunainen? 

Vai mahdanko mä olla ihan aavistuksen verran etuajassa ton joulun suhteen? No, seuraavaksi sit ensi vuoden pääsiäiskoristeita miettimään...

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Kasvissyöjän herkkuhampurilainen



Tarvitaan: hampurilaissämpylä, majoneesia, muutama kasvispulla, 1/2 avokadoa, pari keitettyä parsanvartta, paistettu muna

Lämmitä sämpylä ja kasvispullat, levitä sämpylänpuolikkaille majoneesia. Kaavi avokadon hedelmäliha ja levitä pohjapalalle. Halkaise pullat ja laita pohjalle, taita parsat kahtia ja laita pullien päälle. Lisää paistettu kananmuna ja hampurilaisen kansi. Käy kiinni. 

Vielä kun voisin laittaa parsojen päälle vähän parmesaania niin makunautinto olisi lähestulkoon täydellinen. (Niin ja jos tekisi tuon ihan itse leivottuun sämpylään, tietty) Pahoittelen muuten kuvien tarkkuushäiriöitä. Oli kiire päästä syömään. 

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Mieleenjuolahdus...

Huomasin juuri ajattelevani, että seuraavaksi (seuraavaksi!!!!!!!????) voisin virkata maton kirkkaanvihreästä kuteesta tänne olkkariin (ja sit jonkunvärisestä joulukuusenmaton). Mutta pirustako sellaista saisi? Ei anakaan ontelokuteena. Trikookuteena saattaisikin jotain löytyä. Hmmm...

Väliaikaraportti

Väliakaraportti... kahvia ja pullaa... Eikun siis edistyy se, näköjään vähitellen. Kohta on eka kerä virkattu. Seuraavaksi pitäisi kerätä sisua keriä seuraava vyyhti. Kiinnostaa kuin kilo... ontelokudetta vyyhdillä. Mut on varmaankin pakko, jos aikoo päästä jatkamaan.

Sairastuvalla edelleen

Samoilla linjoilla jatketaan, uneliasta porukkaa tässä talossa. Pienikin sairastui viime yönä oikein kunnolla. En uskaltanut laittaa reippaassa kuumeessa olevaa pihalle rattaisiin, neiti pääsi lelujensa viereen lattialle lepäilemään. Olikin jo kovin väsynyt. Toivottavasti tauti ei tule pienelle kovimman kautta. Iso tyttö on nähtävästi sairastamassa klassista kolmen näppylän vesirokkoa...

torstai 12. huhtikuuta 2012

Lohturuokaa ja kasvun odotusta


Reppanainen halusi päivälliseksi porkkanalättyjä ja kun kerran joku sapuska kelpaa niin sitähän saa. Meillä syödään kyllä erilaisia kasvislättyjä muutenkin aika usein. Nopeita, helppoja ja uppoavat. Niin ja maistuvat kyllä aikuisillekin. Seuraava on perusohje, mutta hyvin toimiva sellainen. Se toimii ilman porkkana-/kasvisraastetta ja mausteita ihan peruslättytaikinana tai sitten voi höystää sen nokkosilla tai pinaatilla. Ihan oman maun mukaan:

Porkkanalätyt

3 keskikokoista porkkanaa hienona raasteena
5 dl riisimaitoa
2,5 dl vehnäjauhoja
2 munaa
1 tl kuivattua basilikaa
suolaa ja mustapippuria

Sekoita jauhot puoleen maidosta. Lisää munat ja mausteet ja sekoita. Lisää lout maidosta. Hulauta joukkoon myös porkkanaraaste ja sekoita taas tasaiseksi. Paista pikkuletuiksi (tai isoiksi, oman maun mukaan). Neiti söi omansa mustaherukkahyytelön kanssa. Hyvää oli kuulemma, vaikka uppoamistahti oli yskästä johtuen hyvin hidas.

Arvaako kukaan mikä tämä on? Sopii ihmetellä. No, seuraava kuva kyllä paljastaa mistä on kyse; Avokadonsiemenhän se siinä kykkii. Olen viime aikoina kehittänyt pakomielteen avokadojen mussuttamiseen ja jotenkin ne siemet alkoivat taas puhutella ja huudella. Tahtoivat kasvaa puiksi. Yhden sitten armahdin, kuivasin siementä pari päivää, irroitin ruskean kuoren ja työnsin multaan. Avokado tarvitsee itääksen valoa eli sitä ei tosiaankaan kannata haudata. Nyt sitten odottelemme, meneekö itämiseen viikkoja vai kuukausia. Mielenkiintoista. 

Avokadoviljelmäni ei ole ensimmäinen lajiaan. Kasvatin joskus vuosia sitten yhden yksilön n. metrin mittaiseksi. Toden puhuen avokado ei ole järin näyttävä tai viehko huonekasvi. Se näyttää lähinnä siltä, kuin joku olisi törkännyt vihreän mopin pystyyn ruukkuun. Mutta tuo itämisvaihe. Sitä oli mukava seurata. Sitten, kun avokado itää, se puskee pituutta kirjaimellisesti silmissä. Sitä siis odotellessa. 

Istun loppukevään ruukun vieressä ja odotan. Samalla voinkin varmaan palata taas vanhan kirjaystäväni, "Ikkunallani kasvaa sitruuna ja taatelipalmu" pariin. Se muuten on hauska kirja, suosittelen. Sivuvaikutuksena talouteen saattaa ilmaantua erinäisiä eksoottisempia hedelmiä, jotka pääsevät pikavauhtia eroon siemenistään.







Pehmolelun edistyminen on hidasta. Neiti köhii päivät edelleen sohvalla vieressäni aika pahasti ja päiväunet maittavat. Ei oikein energia riitä pidempiin ompelusessioihin. Mutta kokata tuo jaksaa.Tiny Chef -pelin tunnusmusiikki raikaa vaihteeksi. Sairaana saa pelata vähän enemmän, tervehtymisen myötä palaavat normaali peliaikarajoitukset. 

Sain järjestelykohtauksen ja siivosin enimmät pääsiäiskoristeet kaappiin. Rairuohopurkki sai vielä jäädä, nyt se vihdoin on kasvanut sellaiseksi kuin alkuperäinen visioni oli. Kuten huomaatte, minullakin on olemassa blogipärekori. Ainakin pieni sellainen...

Eilen kävi vaihteeksi lintulaudalla kova vilske. Tiklit olivat päättäneet tulla joukolla ruokailemaan. Eipä niitä tänä keväänä ole aiemmin näkynytkään. Ne ovat kyllä kauniin värikkäitä pikkulintuja. En tiedä eikö niitä ole ollut aiemmin kovin paljon vai enkö vain ole havahtunut moisten olemassaoloon. Vasta tuon oman laudan myötä tiklien ulkomuoto on tullut tutuksi.

Nyt voisin yrittää, josko järjestelyvimmaa olisi vielä pikkuisen jäljellä ja viitsisin upottaa sen kirjahyllyn perkaamiseen. Voi olla, että epätoivo voittaa ja tyydyn tyhjentämään astianpesukoneen.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Appelsiini


Tätä voisin laittaa tuonne maalaamista odottavan pikkuvessan seinille. Jos siis nyt olisin laittamassa tapettia sinne. Aika ihanat värit ja muutenkin. Tykkään.

Kuva pihitty Philgren & Ritolan sivuilta.






Kävin pihalla nukuttamassa pienemmän. Telkkäpari ui ja kalkatti kovasti koskessa. Isompi ketsuppinaamani nukkuu sohvalla. Lieväkin vesirokko tuntuu vievän voimat aika tehokkaasti. Vaihdoin tänään lakanat neidin sänkyyn. Pääkallolakanat piti kuulemma laitta (koska ne ovat rock). Iltasin, ennen nukkumaanmenoa pitää aina lukea pikkuisen, varapatjasta on tullut näppärä kirjahylly.

Silakka heitti syksyllä pikkubambin lattialle. Sain vihdoin liimattua sen kasaan.Nyt se on visusti kirjahyllyn ylähyllyllä turvassa heitteleviltä käsiltä. Iltaisin olen Silakan simahdettua virkannut afrikkalaisia kukkia. Niitä on koossa nyt 98 kpl. Vielä on jokunen virkkaamatta ja kirkasväriset langatkin vähissä. Lisää pitäisi hakea jossain vaiheessa.

Mies on tykästynyt kovasti "uuteen" työtuoliinsa. Niin minäkin. Se sopii huoneeseen niin väritykseltään kuin kooltankin paremmin kuin hyvin. Kannatti kantaa se kotiin ja hankkia reitensä täyten mustelmia, jotka eivät ole vieläkään täysin parantuneet.

Sitten kun tuo isompi herää päiväunilta, aloittelemme askarteluprojektia. Neiti itse pyysi. Tauti alkaa olla siinä vaiheessa, että ihan pelkkä makoilu taitaa käydä tylsäksi. Nyt menen kaivamaan askartelutarpeet esille. Meillä kuulemma ommellaan pehmoleluja.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Voihan kuolaus



Surffailin joutessani mm. Jotexin sivuilla ja mitä sieltä löytyikään. Aikasten somat ja etenkin ihanan väriset norsulakanat... Voisitteko ystävällisesti käydä ostamassa ne pois sieltä huutelemasta, että minun ei tarvitsisi?

Kuva pöllitty Jotexilta.

Juhannusruusu

Vihdoin sain aloitettua meille makuuhuoneeseen uuden maton virkkaamisen. Se joskus aiemmin lakanakuteesta virkkaamani ei ihan toimi siellä. Tai siis kyllähän se mattona työnsä hoitaa vaan kun vaalealta lattialta vaalea matto ei oikein erotu... Joten koukku käteen ja juhannusruusua värkkäämaan. Tämä saa kyllä luvan valmistua ennen juhannusta. 


Meillä jatkuu tälläinen perinteinen pääsiäisenvietto pääsiäisen jälkeenkin. Eli isompi neito makaa edelleen kalpeana sohvalla. Kuumetta ei enää ole, mutta olo on kovin voipunut ja köhinää rittää. Arvomme vesirokko or not vesirokko, muut oireet täsmäävät, mutta näppyjä on löytynyt huikeat yksi kappaletta. Jotta arvailenpa sitten sen perusteella... 

Alakuvassa esittelyssä se "minun" tuliaiseni Kaliforniasta. Koko perheellehän tuo oikeasti on ja kuluu enemmän muiden kuin minun käsissäni. Onhan toi nätti, en voi kuin silitellä välillä. Nam...

Ai niin.Tiput by pikkusiskoni :)

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Pakkopullaa


Kun ei huvita eikä voisi vähempään kiinnostaa, tekniikka on ärsyttävä ja väritkin lähinnä yököttävät. Teen silti. Miksi? No siksi, kun tämä on tilaustyö, lapselta... Mitäpä sitä ei rakkaansa iloksi tekisi. Paitsi että tätä en tee kuin pari kerrosta kerrallaan ja tavoitteena on saada huivi vapuksi valmiiksi. Vappuun se väritykseltään sopiikin, tai johonkin muuhun pelleasuun. Mä en vaan tajua... Blääh. Taidan keriä vähän ontelokudetta mielenrauhoitustarkoituksessa. Jops se homma voittaa tämän frillahuivin kanssa tahimisen mielekkyydessä. 

Pääsiäisylläreitä



Isompi tyttö on sen päänsäryn jälkeisenä yllärinä viettänyt pääsiäisen melkoisen tiukasti sohvalla peiton alla Sub Juniorin viihdytettävänä. Mikäliepöpö iski, oirekirjo on ollut kovasti laaja ja kuumettakin välillä ihan reippaasti... Mutta tulipa sen sivutuotteena diagnosoitua nuo kuumeettomat kalpeilut.

 Eilen meillä oli talo täynnä pääsiäisvieraita. Söimme hyvin, juttelimme, jaoimme pääsiäismunia, joista osa oli suklaisia, osa tipuisia ja potilas ravitsikin itseään lähinnä suklaalla. Mutta mukavaa oli, taas kerran. Suklaamunien etsinnän tuloksena oli tuo jääkiekkojoukkue ja muutama vähäpukeinen vapaapainija, jotka löytyivä kaikki naisihmisten yllätysmunista, mikä herätti lievästi hilpeyttä. Ei sitä ennen ole pääsiäisylläreinä lihaksikkaita miehiä saatu. Pehmolinnut muuten laulavat ihan oikeasti ja oikealla äänellä. Söpöjä ovat. 

Jatkamme pääsiäisenviettoa kotisohvalla ja toivomme, että tauti alkaisi jo vähitellen helpottaa (ja että tuo pienempi ei ainakaan ihan kaikkineen sitä saisi).