sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Alavireistä

Vähän on mennyt alavireen puolelle. Lähinnä kai siksi, että flunssa ei suostu lähtemään tomumajastani. Olen jo monesti näyttänyt sille ovea, mutta ei, jatkaa edelleen keuhkojeni kiusaamista, valvottaa öisin ja vie voimat päivisin. Kyllä se vaadittu 10 päivää on minun mielestäni hoidettu. Voisit poistua, kiitos.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Pihalla, pitkästä aikaa!


Pääsin Silakkaisen kanssa ensimmäisen kerran viikkoon ulkoilemaan. Olikin maailma vaihteeksi muuttunut. Keuhkoparat ovat edelleen tukossa, nokka vuotaa ja yskänpuuskat tekevät kipeää, mutta jaksoin sentään hetken. Neiti ei tosin aamulla jaksanut. Ei uskoisi, että alemman kuvan pyöräilijä on sama räkä poskella karjuja, joka totaalikieltäytyi aamulenkillä kaikesta yhteistyöstä eikä erityisesti suostunut edes kokeilemaan uudella, hienolla ja pitkään haaveillulla menopelillä ajamista. Ei ei ja vielä kerran ei!!! Neitiä väsytti, mutta sen hömelö äiti tajusi mistä oli kyse vasta kun neiti simahti suunnilleen kesken lauseen viereen sohvalle ja veti lounasta ajattelemattakaan usemman tunnin unta palloon... Ei siis ole ihan kunnossa tuo pienempikään. Ehkä vähitellen...

Ilosofiaa!

Sain tehtaamon Tiltä Ilosofiaa was here -tunnustuksen. Kovasti ilahduttavan sellaisen ja jäljet veivätkin sylttytehtaalle eli Ilosofiaa-blogiin. Kiitos Ti, mä tykkään kans sinusta. :)



Ensin lainaus tunnustuksen alkulähteeltä:Ilosofiaa was here tunnustuksen idea lähti siitä, kun törmään silloin tällöin blogeihin joissa tuntuu heti kotoisalta. Se voi olla blogin ulkoasu, ihanat käsityöt, kauniit kuvat tai se tunnelma tai ensivaikutelma jonka blogista saa, kun sinne ensimmäisen kerran astuu sisään. Ihan kun kotiin tulisi. Tuntuuko tutulta?
Tämä tunnustus lähtee siis kiertämään blogimaailmaa ja antamaan tunnustusta niille kaikille ihanille ja kotoisille blogeille.
Ilosofiaa was here tunnustuksen mukana tulee myös pieniä velvollisuuksia.
1.Tunnustus jaetaan kolmelle omasta mielestä kotoisalle blogille. Sellaiselle, joka aina saa palaamaan takaisin ja takaisin. Muutamin sanoin blogia kuvaillen kerrot miksi juuri tämä blogi saa tunnustuksen.
2. Linkitä blogit joille olet antanut tunnustuksen takaisin Ilosofiaa http://ilosofiaa.blogspot.fi/ blogiin vaikka kommentoimalla jotain postausta. Lisään itse kaikki linkitetyt blogit omaan listaani joille teen oman sivun omaan blogiini.
3. Tämä tunnustus on tarkoitettu käsityöblogeille tai ainakin osittain käsitöitä käsitteleville blogeille.Minäpä jaan tämän tunnustuksen näille kolmelle (ja valinta ei ollut ihan helppo, ihania blogeja ja ihania bloggaajis, joista osasta on tullut ihan melkein ystäviä, on monta)Pinkki pelakuu on Minnan kaunis puutarha ja lifestyle-aiheinen blogi. Aiempi blogi keskittyi enemmän käsityöpuoleen, mutta on sitäkin puolta sivuttu edelleen uudella puolella. Minnaan olen tutustunut oikeastaan vasta blogimaailman kautta enemmän, vaikka olemme kyllä tavanneet jo ennen yhteiden harrastuksen paljastumista. Minna kun sattuu olemaan sukuun naitu. Erittäin hyvä valinta serkkupojalta. ;) Blogi on kaunis, paljon kukkia, värejä, elämää.Tuiki tuiki tavallinen on Annun edelleen sekä suurperheeseen, että käsitöihin ja myös oman yritystoiminnn aloitukseen keskittyvä blogi. Annun kanssa olemme löytäneet tiettyä sielun sisaruutta, samaa ikäluokkaa kun olemme ja samaa elämänvaihetta elämme.Wanha mummula on Tuksun viehättävä blogi. Just sellainen mummula. Ihana paikka. Ruusuja, käsitöitä, pitsejä ja somia lapsenlapsia. Niin ja lettukestejä, niitä pitää jokaisessa itseään kunnioittavassa mummulassa olla. Etenkin kun mummula on vielä maalla, kaunissa vanhassa talossa, jota mummu ja vaari innolla laittavat.Sitten bonarina:Kinttupoluilla Marika kertoilee arjestaan ja ajatuksistaan. Kirjoittaa hyvin, hauskasti ja huumorilla. Marikan blogiin eksyin joskus Ti:n jakaman ruokahaasteen kautta. Ei ole harmittanut. Ja kyllä Marika joskus on käsitellyt myös käsitöitä teksteissään, ainakin jossain muodossa (selisei, mun mielestäni tuo vain on niin maino blogi, että ansaitsee mainostusta ja kiitosta). ;)Niitä muita mieleisiä ja mielenkiintoisia blogeja sitten löytyyn iso liuta blogrollissa
.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Mahdottoman rumat sukat



Erehdyin jonkin aikaa sitten nappaamaan kaupasta mukaan kerän tuollaista vihreänkeltaista, pätkävärjättyä Nallea. Ja tosiaan erehdyin. Se on kyllä ehdottomasti rumimpia lankoja, joihin olen eläissäni sotkeutunut. Ihan ei ymmärrys riitä selvittämään, mitä värien suunnittelijan päässä on liikkunut. Mutta juu, tarvitsin yösukat (koska olen unissani potkinut edellisisitä kantapäät puhki) ja kun tuo kukerrus keikkui sopivasti ulottuvilla, päätin hyödyntää sen Bones-sukkiin, koska niiden malli on sen verran simppeli, että kirjavampikaan lanka ei peitä rakennetta. Unohdin kärjestä nurjat kerrokset, mutta sai mennä noin. Puikkokoko oli 3 ja lankaa jäi metrin verran ylitse sukkien valmistuttua. Jotta tarkalle meni.

Se, mitä aina jaksan hämmästellä on sukkien silmukkamäärät. Tein pienimmän koon silmukoilla, jalkani on kuitenkin kokoa 41 ja silti sukkia ei kovin napakoiksi voi kutsua. Kovasti sukat yrittivät poseerailla ja keikistellä, mutta ei, eivät muuttuneet kauniimmiksi. Melkein jo vannoin, että tuota lankaa en enää ikinä osta, mutta sitten armaani vihjaisi vienosti, että nuohan ovat ihan Ilveksen värit ja luin sinä rivien välistä, että hänen silmäänsä lanka istuu oikein kivasti. Jotta kaimänyssittenyhdetteen... Perussukat ovat kyllä kiitollisia töllönkatseluneuleita, koska eivät vaadi sen kummempaa keskittymistä.

Huomasin, että lukijoiden määrä on saavuttanut arvokkaan 60 virstapylvään. Varmaankin voisi olla arvonan paikka? Niin ja tervetuloa rouva numero 60!

Lisäksi sain oikein ihastuttavan ja ilahduttavan haasteen, johon siihenkin palailen lähiaikoina. Tänä iltana en tämän kummempaan taivu, koska piti harrastaa paluuta nuoruuteen ja katsoa Pont-Neufin rakastavaisia, joka bai thö vei on tän maailmankaikkeuden ehdottomasti rumankaunein ja romanttisin elokuva.Vain ranskalaiset voivat tehdä tuollaisen elokuvan. Amor vincit omia! Aikanaan kävin katsomasa kys elokuvan Lahden pienimmässä elokuvateatterissa, Kino Iiriksessä. Vieläkin muistan, miten olin melkein mykkä monta päivää kokemuksen jälkeen.

Ai niin, sukkien alla on yksi kirppislöytö, joka sekin tulee taipumaan vähän alkuperäisestä poikkeavaan tarkoitukseen, kunhan saan neulaa ja lankaa sopivalla hetkellä käsiini. Sitten kun tämä vietävän flunssa vielä jättäisi minut ja Silakkaisen rauhaan ja pääsisi taas mökistä uloskin, voisi elämä alkaa vaihteeksi voittaa.

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Neulepäivitystä























 En minä ole ollut täysin saamaton neulerintamalla. Jotenkin vain päätteleminen ja viimeisteleminen ovat tökkineet harvinaisen pahasti. Mutta vihdoin sain sentään tyttöjen sukat käyttökuntoon. Lankana Regian 4-fädig -sukkalanka. Noidenkin jälkeen lankoja jäi vielä niin paljon, että ainakin yhdet sukat saan aikaiseksi. Raidoituksen värijärjestys on valittu käyttäjien toiveiden mukaan.


Kettukarkkitumput valmistuivat jo jonkin aikaa sitten ja tulivat päätellyiksikin. Niistä puuttuu sitten puolestaan tasaisemmaksi prässäys ja puuttuu siis edelleenkin. Ehkä joskus... Niissä keltainen ja punainen ovat Gjestalin Naganoa ja valkoinen ja tummanvihreä Novitan Nallea. Puikot taisivat olla kokoa kolme. Luulen, että nämä piristävät vallan sopivasti muuten varsin mustanpuhuvaa talvivarustustani.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Vieläkään en ole onnistunut olemaan samaan aikaan joutsenten kanssa liikenteessä. Etenkään kameran kanssa. Mutta tänään valkoposkihanhet kävivät polskuttelemassa kosken alajuoksulla hiukan isommalla porukalla. Niitä oli laumassa muutama kymmenen ja luultavasti tulemme kesällä kiroamaan samaista laumaa, kun se käy kakkimassa uimarannan kammottavaan kuntoon. Mutta nyt hanhet olivat oikein ilahduttava näky ja viehättävää kuvattavaa. Ja eivät pelkästään minun mieletsäni. Jokunen innoissaan kameran tai kiikarien kanssa häröilevä henkilö tuli bongattua päivän aikana ikkunasta.


Tänään sain myös yllättävän tarmonpuuskan ja vaihdoin olohuoneeseen vähän kesäisempää asua. Jotenkin tuntuu hiukan siltä, että haluaisin vähän vähemmän väriä tänä kesänä. Pitänee kierrättää tyynyjä ja siirtää harmaat ja musta-valkoiset olohuoneeseen jossain vaiheessa, mutta nyt olkoot näin. Oliivipuu-parkakin on edelleen hengissä, joskin enemmän kuin vähän ränstyneen näköisenä. Toivottavasti tulisi pian kevät ja saisin sen ulos virkistymään (ainakin toivon kovasti, että se virkistyisi).

Tauti-vietävä ei taida ihan heti suostua poistumaan taloudesta. Vaikuttaa hiukan siltä että seuraava uhri tulen olemaan minä. Poskiontelot kimoilevat lupaavasti, niskaa särkee ja olo on muutenkin normaalia nutuneempi. Katsotaan iskeekö täysillä päälle vai pärjäävätkö valkosoluni viruksille tällä kertaa.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Minulla on meneillään joku omituinen pullanleivontamoodi. Tänäänkin iski hillitön tarve päästä harrastamaan taikinaterapiaa ja eipä siinä sitten muu auttanut kuin kaivaa kulho esiin ja alkaa vaivata. Se aina ällistyttää, miten on mahdollista, että samalla ohjeella tuotuloksena olevan pullamäärän koko on joka kerta täysin ennakoimatonta. Tällä kertaa pullia tuli vallan mahdottomasti. Piti laittaa osa pakkaseen, koska joku raja tämänkin perheen pullamahan koolla on, vaikka noita kyllä ihan kivasti upposikin parempiin suihin. Isompi tyttö tosin ei hoitanut osuuttaan täysin normaaliin malliin, koska neiti on onnistunut pyydystämään jostain flunssan ja tärisi ja yski pääosan päivää sohvalla. (Jotta huoh, tästäkö se taas alkaa.)

Iltapäivästä piti vielä pikkiriikkisen terapoida ja leipoa pikapatonkeja hampparisämpylöiden ohjeella ja tehdä kotisubeja. Tuli mahdottoman hyviä. Jopa nti Silakka, joka yleensä suhtautuu varsin nihkeästi kaikkiin tarjontoihin, mussutteli osuutensa reipasta tahtia. Lauantai on pikkuneidin suosikkipäivä, koska lauantai on karkkipäivä ja lauantaina saunotaan. Ihan huippua siis. Yleensä jo maanantaiaamuna kuuluu heti heräämisen jälkeen kysymys aiheesta kuinkas pian lauantai on taas odotettavissa.

Ja tuli se takatalvikin. Aamulla maa oli valkeana, mutta pakkanen pysytteli etäällä. Lapset pääsivät siis rakentamaan lumiukon (ennenkuin isomman kuume kohosi), mies vaihtoi autoon takaisin talvirenkaat reippaan assarin kanssa ja kolattuakin tuli sen verran, että ei moinen liikuntamuoto vallan pääse unohtumaan. Eipä silti, tunnustan, että ei ihan vallan mahdottomasti itketä, vaikka pääosa lumesta suli pois iltaan mennessä. Ehdin jo tottua ajatuksen aikaisesta keväästä ja lumettomasta talvesta. Sääherra voisi uskoa, että palataan tuohon talvi- ja pakkasasiaan vaikka ensi vuonna uudelleen. Tämä talvi voisi ihan minun puolestani olla tässä ja kevät ihan oikeasti jo tulla.

(Pahoittelen, diipadaapa -osasto näköjään jatkuu edelleen.)

perjantai 14. maaliskuuta 2014


Tänään oli tälläistä ohjelmassa. Sitä luvattua takatalvea odotellessa kävimme uhmaamassa tuiverrusta.

torstai 13. maaliskuuta 2014


Kun ei oikein irtoa eikä ehdikään. Kovasti huvittaisi kirjoitella blogiin kaikenmoista, mutta jotenkin kuvat jäävät ottamatta, kutimet ovat päättelyä odottamassa, ruoka tulee hotkittua ennen kameran esiin kaivamista, sisustuskuvat vaatisivat kunnon siivousinspiraatiota ja hetkelliset vapaa-ajat lapsen nukkuessa tulee hyödynnettyä lähinnä täydessä koomassa sohvalla. Mikä lie kevätväsymys yllättänyt, kun kaikki tuntuu väsyttävän. Etenkin ulkoilu. Syyttävä sormi osoittaa aika vahvasti siite- ja katupölyn suuntaan. Milläköhän sitä saisi itsensä vaihteeksi hereille?

Mutta minä siis kyllä ulkoilen, kokkaan, teen käsitöitä ja luenkin vähän, mutta enpä jaksa dokumentoida tekemisiäni kovin aktiivisesti. Yritän löytää jostain kadonneen innon. Kaipa se kevään edistyessä palautuu.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Pahoittelen. Kuvan laatu ei tosiaankaan ole minun koneellani tuollaista kuraa... Mikähän tätä bloggeria vaihteeksi riivaa? 


lauantai 8. maaliskuuta 2014




Naistenpäivä alkoi kaatosateella (ja yhden naishenkilön kiukulla), mutta aika nopeasti aloi päivä paistaa kirkkaammin kuin aikoihin. Oi, mikä auringonpaiste! Pikkuisen tuuli, mutta tuulikin oli lämmin. Jotenkin tuntuu aivan käsittämättömältä, että nyt on vasta maaliskuun alku. Krookukset ovat kylmimmässäkin kukkamaassa jo komealla alulla ja puissa on pulleat silmut. Toivon tosiaan, että takatalvi ei yllätä... Kaikesta kurasta huolimatta aikaisessa keväässäkin on puolensa.


Illasta leivoin saunan jälkeen suklamuffinsseja muiden naispuolisten perheenjäsenten kanssa. (Melkein kestivät hermotkin tuota nuorempaa assaria, mutta vain melkein.) Muffinssien takana kyyhöttävät miehen tuomat naistenpäivän kylvöpavut, joita laitettiin aamulla kasvamaan suurella hartaudella ja juhlallisin menoin. 

Neilikka oli pikkutyttöjen naistenpäivän rehu. Nuorempi neito oli kukkakaupassa tarrannut ovenpieliin ja kieltätynyt poistumasta ilman juuri tuota neilikkaa. Ilmeisesti meillä jokaisella on lempikukkamme ja pikkuneiti on syvästi ihastunut neilikoihin. Kukkakaupassa tie vie epäröimättä neilikkamaljakolle, jos neidolla on lupa valita. Isompi tyttö puolestaan ostaa aina ruusuja, mitä isompia ja punaisempia, sen parempi.

Muhu-neulekin on edistynyt pikkuisen. Hyvin pikkuisen. Nuorella terminaattorilla on vaihteeksi ollut kierroksia tarjolla sen verran, että neidin aikana ei perusneuleita kummempaan kykene ja sitten, kun neiti nukkuu, nukkuu äitikin, koska yöt sujuvat rattoisasti ihan muuten kuin nukkuen. Kuulemma pitäisi opetella elämään lapsen suhteen tässä ja nyt ja unohtaa vaiheiden ohimenemisen odottaminen, mutta ihan rehellisesti sanoen antaisin aika paljon, jos jossain vaiheessa olisi luvassa hiukan seesteisempi vaihe...

Mutta joka tapauksessa. Mukavaa naistenpäivän iltaa ihanill naisille. Parantukoon naisten asema ja olot kaikkialla päivän alkuperäisen tarkoiuksen mukaisesti.


sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Pullantai!

Olipas käydä ohraisesti! Aloin eilen illasta mietiiä, että mihinkähän aikaa vuodesta sitä laskiaista vietetäänkään. No, kuukkeli vinkkasi ystävällisesti, että tähän aikaan vuodesta. Eipä siinä sitten muuta kuin aamulla pullataikinaa pyörittelemään ja iltapäivällä kylään kermakaupan kautta, että saimme laskiaispullia. Hyviä olivat taas kerran.


Arkivehnänen


5 dl vettä
50 g tuorehiivaa tai 2 pss kuivahiivaa
2 dl sokeria
2 tl kardemummaa
ripaus suolaa
12-15 dl jauhoja
150 g margariinia

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi (tai vähän lämpimämmäksikin, jos käytät kuivahiivaa). Liuota hiiva nesteeseen, lisää sokeri, kardemumma ja suola. Ala lisätä jauhoja taikinaan reippaasti puuhaarukalla sekoitellen. Lisää loppuvaiheessa pehmeä margariini. Lisää jauhoja voimakkaasti alustaen niin pitkään, että taikina on pehmeää, mutta irtoaa käsistä helposti. Pullataikina saa olla mieluummin liian pehmeää kuin kiinteää, että pullista tulee kuohkeita. Anna taikinan nousta lämpimässä pyyhkeellä peitettynä 20-30 minuuttia.

Leivo pulliksi, kohota n. kaksinkertaisiksi, voitele munalla ja ripottele sokeria päälle. Paista 200 asteessa n 10 minuuttia. (Voit toki leipoa taikinan myös pitkoiksi, kransseiksi tai korvapuusteiksi.)

Ohje on peräsin keittokirjasta, jonka äiti antoi minulle, kun lähdin kotoa opiskelemaan. Kirja taitaa olla nimeltään Uusi keittokirja ja se on kyllä ollut hyvä yleiskeittokirja. Kurkin siitä edelleen välillä inspiraatiota arkiruokaan niinä hetkinä, kun pää lyö tyhjää vaikka miten tuijottelisin jääkaapin sisältöä. 

Olen kokeillut muitakin pullaohjeita, mutta jostain syystä tuo on tähän mennessä ollut toimivin. Minulle pullan leivonnassa on tosin aina olemassa pieni taustahaave. Muistelen leipoessani edesmenneen mummuni pullapitkoja. En tiedä, miten mummu taikinan teki, mutta pulla oli päältä tummaa, sisältä valkoista, kiinteää ja pehmoista yhtä aikaa ja mummu kuivasi ylijääneet palat ihaniksi korpuiksi, joiden veroisia ei kenenkään muun pullasta vain saa aikaiseksi. Kyllä kaduttaa, että en koskaan ymmärtänyt kysyä mummulta leivontavinkkejä. Ihan jo siksikin, että mummua kysely varmasti olisi ilahduttnut. Ilahdutti tosin varmaan sekin, että pulla tahtoi hävitä tarjoilulautaselta kahvipöydässä melkoisen vauhdikkaasti.

lauantai 1. maaliskuuta 2014




Kävimme tänään koskikävelyllä oikein valoisaan aikaan. Jotenkin on vallan ällistyttävää tajuta, että vaikka lunta on enää ihan satunnaisina pälvinä ja ilmassa tuoksuu kevät, on vasta maaliskuun alku. Koski kuohuu jo reippaasti ja pikkuneiti oli kovasti hämmästynyt alimman kuvan sillalla yrittäessään selvittää, miksi vesi pomppi toisella puolen siltaa ja toisella sitte taas ei.

Aika poikkeuksellinen talvi. Mies kaivoi polkupyörätkin kellarista. Eivätpä ne siellä kauaa ehtineet oleskella. Vaihtoi myös kesäkumit alle, kun katseli sääennustuksia ja kuivia teitä ja totesi, että nastat ovat lievää pahempaa liioittelua tällä säällä. Saa nähdä onko moisesta hurjuudesta seurauksena perusteellinen lumimyrsky ja takatalvi. Pulkkia ja lumilapioita emme sentään palauttaneet vielä ensi talvea odottamaan.

Toisaalta tälläisessä keskieurooppalaisessa talvessa on lämmityskulujen suhteen puolensa. Toisaalta surettaa lasten puolesta, kun lumileikit jäivät melkoisen vähiin; Hiihtämään emme ehtineet kertaakaan ja luistelemaankin vain jonkun kerran. 

Niin ja se hiihtoloma. Eipä vaikuttanut lumen puute tekemisiin. Pikkuneiti sairastui maanantaina ja vietinkin seuraavat kolme päivää aika tiukasti sohvaan sidottuna pinen kuume- ja vatsakipupotilaan lohtuna. Pois ei saanut mennä ja vain äiti kelpasi. Isommalle löytyi onneksi mummulapaikka viihdykkeeksi. Yhdessä emme ehtineet tehdä mitään mukavaa, jos vanhan mummun synttärikyläilyä ei lasketa. Onneksi neiti tervehtyi niihin mennessä.