tiistai 29. huhtikuuta 2014



On se kevät ja kukkasia ja puissa isot hiirenkorvat ja kaikenlaista kasvustoa. Taivas syvän sininen. Ja meillä jatkuu sama kuin koko kevään eli sairastuvan pyöritys. Voisin jo lopettaa...

torstai 24. huhtikuuta 2014

Puutarhailua

Tässä olisi lähtökohta uudistukselle. Keväisin, syksyihin ja aina vesisateella tuossa kasvatuslaatikoiden kohdalla on vähän vähemmän romantillinen vesiaihe. Tavoitteena olisi saada lätäkön muodostuminen loppumaan ja tilalle kasvihuone ja kaunis ja viihtyisiä kasvimaa/kukkamaa/oleskeluosio. Eiköhän tuo ole mahdollista. Toivottavasti.

No, ihan ensimmäisinä puutarhailuina tänä vuona aloitin rikkaruohojen tuhoamisen (juu, tiedän taas kerran häviäväni tämän taistelun). Kaivoimme myös ylös maasta ihan väärässä paikkaa olevat kultapallot. Työnsin ne kasvamaan yhteen sivummalla olevaan kasvatuslaatikkoon.Osa lähtee tuttavalle, osan laitan varmaankin ihan omaan maahansa rehottamaan. Tänään luin tosin, että kultapallon yletöntä kasvua voi hillitä leikkaamalla ne mataliksi kasvun alkupäässä. Pitänee kokeilla. Sitten kun keksin, minne moiset laitan... 

Kultapallojen seurana maata reunustaa myös kymmenkunta kuunliljaa, jotka kaipaisivat kovasti jakamista. Se olisi seuraava pikkuprojekti. Kukkamaa kaipaa myös lisää multaa ja ajattelin kokeilla toistakin epätoivoista projektia rikkaruohojen tuhoamisen lisäksi. Haluaisin hävittää tarha-alpit tästä maasta. Aika toivotonta, mutta yritänpä kuitenkin. 

Kultapallojen noston sivutuotteena maasta nousivat myös jo hetken melkoisissa tukehduksissa kasvaneet tarhakurjenmiekat. Nekin menivät hiukan väliaikaiseen tilaan, mutta toivottaasti viihtyvät siinä ja saan ne paremmalle sijalle. Irikset ovat minulle kukkamaailman kaunottaria.


Mutta alkoi se salaojituskin. Tai eihän tuo kovin salaista ole. Ensimmäinen ojanpätkä on kaiveltu  Tavoitteena on saada tänä kesänä kuivaussysteemit kuntoon ja toivon mukaan myös kasvihuoneelle perusta kuntoon. Niin ja kasvatuslaatikot paikoilleen tuottamaan salaattia yms. Jos oikein onnelisesti käy, se kasvihuonekin saattaa nousta, mutta ehtiipä tuon myöhemminkin. Oikeastaan pitäisi kaivella paperia ja kynä esille ja luonnostella vaihtoehtoja siitä, mitä mihinkin kohtaan tulisi ja miten päin. Siinäpä sitä onkin hetkeksi puuhaa.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, mutta ulkona tuuli hyytävästi suoraan järveltä. Tuulitakin alla oli fleeceä, mutta välillä tuntui kuin olisin ollut pelkässä sisäpaidassa liikenteessä. Hämmentävä sää. Joku oli saanut ison hauen, mutta päättänyt jättää haukipullat tekemättä. Todennäköisesti linnut ja kissat tekevät haukiparasta selvää muutamassa päivässä.

Lämpöiset päivät ja valo ovat saaneet puutarhan suorastaan poksahtamaan eloon. Yhtäkkiä ruskea maa muuttui vihreäksi ja sipulikukkien alkuja ja vähän enemmänkin kuin alkuja riittää. Valitettavasti myös rikkakasvit ovat hyvässä kasvussa... Aloittelin jo turhaksi tuomittua taistelua mokomia vastaan. No,vähitellen...

Mies mittaili jo takapihalla joskus tulevan kasvihuoneen perustuksia ja mietimme, millainen alue pitäisi salaojittaa, että pääsisi eroon siitä jatkuvasti tosituvasta surullisesta lätäköstä kasvimaalla. Pitää miettiä. Lapiohommia ainakin on luvassa, sepelikin on jo tilattu. Niin ja sen kasvihuoneen rakennetta suunniteltu jo aika pitkälle.

tiistai 22. huhtikuuta 2014



Ja arvontalaulu raikasti. Onnea vain Pinkin pelakuun capseilla kirjoitettu MINNA!

Nuorta onnetarta ei ainakaan voi syyttää nepotismista, jos jotakuta epäilyttää. Heti katsottuaan lapusta voittajan nimen, neiti totesi, että uusiksi meni, koska lapussa ei ollut yhtään hänen kirjaintaan. Juuri ja juuri ehdin hätiin. Laitanpa siis voiton kuoreen ja Itellan hoiviin lähipäivinä. Onnea vielä ja kiitokset kaikille osallistuneille.

maanantai 21. huhtikuuta 2014


Pyhinä tuli suoritettua mummulaturneeta. Tämän päivän kohteesta löytyi vaikka mitä kukkia kukkapenkistä, mutta erityisesti valkovuokkoja metsästä. Samoin kevään ensimmäinen leppäkerttu. Sitruunaperhonenkin lenteli, mutta se ei ilmeiseststi ollut parhaimmalla poseeraustuulella.

Vielä voi hetken osallistua arvontaankin. Aikaa on tämän vuorokauden loppuun. 

Huomenna on taas melkoisen ankean aikainen paluu arkeen. Mutta olipa sentään aivan ihanat pääsiäissäät.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Pitkäperjantai




Levitin minä lopulta jokusen koristeenkin. Ja leivoin kakun. Tänä vuonna koulusta eivät pääsiäiskoristeet ehtineet paikalle, koska neiti oli torstain kotona köhimässä. Joten tyydyimme aikaisempiin esityksiin. Eskarissa tehty noita on vielä kateissa, se pitää kaivaa huomenna esille. 

Kakussa luistelin siitä missä aita on matalin. Tein unelmatortun pohjan ja leikkasin sen kolmeen osaa. Vatkasin 2 dl kermaa vaahdoksi ja lisäsin siihen purkillisen rahkaa ja lurauksen hunajaa. Vielä väliin säilykepersikan palasia ja kakun täytteeksi. Koristeeksi suklaamunia. Makeaa, mutta varsin hyvää. Itselle tosin riitti kohtuupieni pala korjaamaan makeanhimon etäälle.


Miehen Ilves-sukatkin valmistuivat. Enhän minä ihan sileään malttanut tyytyä. 3 nurin, yksi silmukka kierrettynä oikein, oli tällä kertaa mieleinen pinta. Ja kantapään tein huvin vuoksi välillä nurjaa päällepäin. Käyttäjä tykkää kovasti, se lienee tärkeintä. Lanka Nallea ja bambupuikot nro 3.

Pari postasta taaksepäin ja löytyy arvonta. Vielä ehtii mukaan.

torstai 17. huhtikuuta 2014

Kiirastorstaina kissat olivat vähitellen muuttumassa tipuiksi.


maanantai 14. huhtikuuta 2014

Arvonta!


Kyllä minä musitin luvanneeni, en vain saanut aikaiseksi. Mutta nyt olisi varmaankin hyvä aika... Palkintoina pussillinen sitruunaeukalyptyksen simeniä (siis kasvatettavaksi huonekasviksi, tuosta riittää kaverillekin), Muumurun kauniita ja viisaita kortteja ja vähän suklaata, jos joku vaikka ei pääsiäisenä moisesta tarpeekseen saa... Mutta osallistukaa! Kommenttia kenttään ja sillä hyvä. Yhteystietoja saa laittaa voiton varalle, jos olet blogiton yksilö, mutta sekään ei ole välttämätöntä, jos käyt kurkkimassa arvonnan tuloksia. Ai niin, ja arvonta-aikaa on toisen pääsiäispäivän loppuun eli maanantai-iltaan asti. 

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014


Palmusunnuntai. Vitsoja, suklaata ja hirmuista jännitystä päivän ajan. Melkein pahempaa kuin jouluna. Mutta selvittiin ja osa palkiomunista jäi syömättä, mikä ennakoi toivon mukaan ainakin vähän vähäisempiä vatsannipistyksiä.Pienempi neito tosin on edelleen sellaisilla kierroksilla, että unista on turha haaveillakaan. Huom. muuten pikkunoidan hienot Frida Kahlo -vaikutteiset kulmakarvat. Ne tehtiin neidin innokkalla siunauksella.

Jotenkin lasten into on ihan hellyyttävä katseltavaa. Minä en lapsen virponut kuin korkeintaan vanhemmat ja isovanhemmat. Kovin varhaisesta en heitäkään. Hämessä virpomisperinne ei ollut kovin voimissaan vielä tuohon aikaan, jos suvussa ei ollut karjailaisia juuria. Niin ja silloin palkkionkin sai oikeasti vasta pääsiäisenä. Jotta virvottiin vain niitä, joilta sen palkkion pääsi helposti myös lunastamaan.

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Olen monena vuonna tuonut omenapuunoksia leikkuuaikaan sisälle kukkien toivossa, mutta jostain syystä hyötäminen ei ole onnistunut. Tänä vuonna sitten menestys on ollut vallan ylitsevuotavaa. En tiedä onko syynä leikkuuaika, maljakon koko vai oikea sijoituspaikka. No, toimii joka tapauksessa. Omenapuunoksat kukkivat jo ja kirsikoissakin on havaittavissa selvää viheriöintiä, joka enteilee myös nuppuja. Ovat nuo herkkiä, kukat. Jotenkin kevät saa vallan pään pyörryksiin ja kukkia pitää tuoda sisään vähän joka muodossa. Kesän kukkaloistoa odotellessa... Pahoittelen jatkuvia kukkapäivityksiä. Etenkin kun pahin on siinä suhteessa vasta tulossa. 

Kyllä minä niitä kukkia kaipaankin. Tämä kevät on olut käsittämättömän rankka, vaikka mitään kamalaa ei varsinaisesti olekaan tapahtunut. Kaipa se oli vain tuo talven lyhyys ja lumen puutteesta johtuva pitkä, pimeä aika. Toivottavasti saamme vastapainoksi pitkän ja lämpimän kesän...

torstai 10. huhtikuuta 2014

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014






















Onneksi meillä pääasiassa tyydytään ammuskelemaan liikennemerkkejä. Jotenkin uutiset ovat vaihteeksi kulkeneet kestokyvyn rajamailla. 

Olen rakastanut uutisia oikeastaan aina. Jo lapsena uutistunnuksen kuuleminen toi jotenkin turvallisen olon (ja hipsin sängystä salaakatsomaan ne uutiset eteisen naulakon alta, takkien seasta.). Nykyisin en enää tiedä. En katso kovin tarkasti, lähinnä niin, että ahdistavien uutisten kohdalle on jotain muuta tekemistä ja ajatelemista. Käsityö on hyvä terapiavälinen uutisahdistuksen kohdatessa... 

Kai se on tunnustettava, että ikä tekee tälläistä. Ainakin minulle. Että muuttuu mahdottoman herkäksi. Että muiden ihmisten kärsimykset ja kärsimät vääryydet aiheuttavat fyysisesti pahan olo. Että ammuttu liikennemerkki nostaa vedet silmiin. Että muuttuu kovanaamaisten nuorten silmissä vähän hassahtaneeksi kukkahattutädiksi, jonka mielestä maailma olisi parempi paikka, jos ihmiset keskittyisivät tekemään hyvää toisilleen ja opettelisivat ajattelemaan tekojensa seurauksia muille. 

Eipä silti, muistan jo varsin nuoresta saakka luonnehtineeni itseäni kyyniseksi idealistiksi. Nykyisin taitaa vain se kyynisyyskin olla tipahtanut matkasta. Mitenköhän saisin korjattua liikennemerkki-isän poikkiammutun käsivarren ja parannettua kranaatinsirpaleiden haavat?

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Hatiora

Sain joskus ystävältäni muutaman pistokkaan. Joskus tarkoittaa aikaa ennen vedenpaisumusta tai ainakin miestä, perhettä ja kaikkea siihen liittyvää. Aikaa melkein 20 vuotta sitten. Laitoin pistokkaat multaan, ne juurtuivat, kasvoivat ja pysyivät hengissä, asunnosta toiseen. Välillä kasvi oli anoppilassa hoidossa, kun en lasten pienenä ollessa paljon jaksanut kasvienhoitoon panostaa. Pari vuotta sitten otin hatioran taas kotiin ja nyt olen vihdoin muistanut jo alkaa myös hoitaa sitä, samoin kuin muita talouden kasveja. Ja tänä keväänä korallikatus vihdoin yllätti ja päätti kittää hoidosta. Sehän kukkii!!!! Olen mykistynyt. Ja iloinen. Ja tyytyväinen.Ja voisin vain ylpeänä tuijottaa tuota ihmettä, joka pönöttää olohuoneen ikkunan edessä ja kukkii!

Minua nauratti kovasti, kun luin,että kasvini nimi on englanniksi drunkard's dream. Suomessa sitä on kutsuttu myös tulitikkukaktukseksi.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Aurinkoa

Tänään oli ainakin aurinkoista. Suorastaan häikäisevän sellaista. Taivaalla purjehti satunnaisia hattaroita, mutta muuten oli tarjolla huikaisevaa sineä. Sellaista kesätaivaan sineä, vaikka muuten ilma oli varjopaikoissa keväisen vilpoinen.


Tänään tuli vihdoin lisää luettavaakin. Ihan vasta kirjan alkuosaan tutustuneena voin kyllä suositella vanhassa talossa asuville ja muuten rakentamisesta ja remppaamisesta kiinnostuneille. Aika tiukkaa asiaa talojen energiatehokkuudesta vanhojen rakennusten ja niiden järkevän säilyttämisen kannalta katsottuna. Ja siis tämä kirjahan ei tosiaankaan edusta sitä hallituksen käsitystä ekologisesta korjaamisesta ja passiivitalojen tuomasta autuudesta, vaan katsoo ekologisuuttakin hiukan pidemmällä aikavälillä. Mutta tutustukaa ja ajatelkaa! Toivon, että kirja osuisi asioista päättävienkin käsiin ja iltalukemiseksi. Eikä siis siksi, että se olisi niin nukuttavaa luettavaa.

Minä yritän unohtaa, että tauti ei ole edelleenkään talttunut. Pikkutytöllä on epämääräistä kuumeilua ja minä olen edelleen kuin se kuuluisa kuraan kuollut kuttu...