perjantai 31. elokuuta 2012

torstai 30. elokuuta 2012


Tänään oli taas päivä, jona siirryin ikävuodesta seuraavaan. Aamulla hihkuin riemusta, ensimmäinen lahjani oli se, että aamusta oli sumua ja tähän aikaan vuodesta aamusumu tarkoittaa sitä, että on luvassa kuvattavaa. Ja sitähän oli. Tyttö oli myöhästyä koulusta, koska äiti ei malttanut olla ottamatta ihan vain muutamaa kuvaa aamusta. No, paluumatkalla otin sitten lisää. Ja kotipihasta vielä vähän lisää. Mietin kyllä, että sumuinen aamu ei varmaankaan ole hämähäkkikammoisten suosikkiaikaa. Noita seittejä on melkoisen paljon ja lähes joka paikassa. Mutta kyllä ne osaavat olla kauniita.

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Tänään lohduttelin isompaa kahteen kertaan nenänsä asfalttiin muksauttanutta tyttöni hampurilaisaterialla iltapäivällä. Lihansyöjille tein jauhelihapihvit, itselleni linssipohjaisia kasvispihvejä. Niistä muuten tuli ihan mahdottoman hyviä tuohon tarkoitukseen. 

Kasvispihvit

2 dl punaisia linssejä
4 dl vettä
1 porkkana hienoksi raastettuna
1 valkosipulin kynsi raastettuna
n 1-2 dl gluteenijauhoa
n 1 tl suolaa
pippuria
1 tl savupaprikajauhetta (hot)
1 tl savupaptikajauhetta (sweet)
0,5 tl jauhettua jeeraa
0,5 tl inkivääriä
1 tl basilikaa
1 tl timjamia

Keitä linssejä kevyesti suolatussa vedessä n 10 minuuttia kypsiksi. Jos nestettä on liikaa, lorauta sitä reilusti pois. Aja linssit sauvasekoittimella hienoksi soseeksi. Sekoita soseeseen porkkanaraaste, valkosipuli ja mausteet. Lisää joukkoon gluteenijauhoa sen verran, että massasta tulee löysästi taikinamainen ja että se alkaa irtoilla kattilan reunoista. Vaivaa hetki puulastalla sitkon muodostamiseksi. Maista suola ja mausteiden riittävyys. Muotoile vehnäjauhojen avulla pihveiksi ja paista reilussa öljymäärässä n. 5 min per puoli. 

Viime päivinä olen miettinyt paljon sitä, miten kylmäksi yhteiskuntamme on muuttunut. Jotenkin se, että jo alle kouluikäisten urheiluharrastuksessa on omat ryhmänsä harrastajille ja kilpatoimintaan tähtääville tuntuu aika absurdilta. Tänään absurdiuden tunteita on herättänyt myös uutinen Super-Marjon kaavailemista lasten missikisoista. Toivon, että niihin ei löytyisi osallistujia, tosin pahoin pelkään, että kilpailuhenkisiä vanhempia löytyy aina. Omat prinsessani saavat liihotella kruunuissaan ihan kotiyleisön edessä ja olla tasa-arvoisia yleisön suosikkeja. Jotenkin tuntuu ihan loputtoman surulliselta, että jo pienet lapset pitäisi laittaa vähän joka asiassa järjestykseen milloin minkäkin ominaisuuden perusteella. Miksi lapsille ei voisi vain tarjota hyvää mieltä ja mukava tekemistä ilman valtavaa suorittamista jo pienestä lähtien? Ehtii sitä isompanakin liittyä kilpailuyhteiskuntaan...

maanantai 27. elokuuta 2012




Tänään  olimme kotona. Iso tyttö makaili sohvalla toipilaana ja katseli videoita. Ei oikein vielä muuta jaksanut. Pienempi touhotti omiaan.Minä pesin kaapinovia ja uunin ja muistelin molempiin kotitaloustunnilta annettuja oppeja. Hassua, miten jotkut asiat jäävätkin kaikumaan mieleen. Niinkuin esimerkiksi se, miten kaapinovet pitäisi oikeaoppisesti pestä. Tai se, miten kuuluisi tiskata käsitiskit. Muistan, miten äitini repesi nauruun, kun aikanani kerroin, miten astiat pitäisi ensin esipestä, sitten pestä ja sitten huuhtoa. Muistan, että kotitaloustuntien opeilla tiskaamiseen sai kulumaan ihan mahdottomasti aikaa.

Pikkuisen kanssa piti vähän ulkoilla ennen sateen tuloa. Karhunvatukat alkavat lopultakin kypsyä. Tänä vuonna moinen tapahtuu kyllä mahdotoman myöhään. Kesäkurpitsojakaan emme ole saaneet vielä kuin yhden kasvamaan syötävän kokoiseksi. Lehtiä ja kukkia kesäkurpitsa kyllä on tehnyt, hedelmät vain ovat edelleen aika onnettomia. Jotenkin vähän kaikki on tänä kesänä kypsynyt hitaasti. Joskin varmasti. Kunhan vain halla pysyisi vielä hetken poissa.


Sain tunnustuksen. Oikein kahdelta bloggarilta. Kiitokset siis Minna ja Annu. :) Mäkin tykkään teistä ja blogeistanne vallan mahdottomasti.

Tunnustukseen liittyvät seuraavat säännöt:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.


Nytpä lähtee tunnustus näille viidelle:
1.Neulova narttu
2. ihmeitä vilppumaassa
3. Harakan lauluja
4. Pikku-Okon elämää
5. Ainon maja

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Ängryböödsit

Tyttö halusi askarrella itse välipalansa. Ja askartelikin. No, minä luovutin ainekset silmiin ja nokkaan omasta askartelustani eli lihapadan aineksista. Nyt askartelija nukkuu, flunssa päätti illasta hyökätä päälle voimallisemmin ja neidin mahakin tuli kipeäksi. Kyllä tuosta melkein seitsenvuotiaastakin aina kipeää kuoriutuu äidin pikkuinen. Kuulemma jo se, että saa olla samassa huoneessa ja katsella äitiä, helpottaa oloa huomattavasti. Aika suloista...

lauantai 25. elokuuta 2012




Katselin viime yönä ruman ruskeaa seinää. Se on ärsyttänyt silmiäni tänne muutosta lähtien. Juuri tuon ruskean ja turkoosin litto ei todellakaan ole ollut match made in heaven. Ei, turkoosi sai ruskean näyttämään todellistakin tunkkaisemmalta. Joten tuumasta toimeen. Ilmoitin aamulla miehelle, että hän voikin hoitaa lapsia sillä aikaa kun minä maalaan seinän valkoiseksi. Ja maalasin. Kahteen kertaan. Kaapissa oli vessaremontia varten ostettua Uulan Intoa. Vessaremontti on hiukan tuumaustauolla, joten maalit olivat käytettävissä. Pikkuisen jäi urakka kesken, kun maali loppui ennen muuria, mutta maalaan sen loppuun joku toinen kerta.

Turkoosi ja valkoinen on kieltämättä aika vilpoinen yhdistelmä, mutta avaruutta ja valoa tuli roppakaupalla. Seinä on kyllä entistäkin enemän mallia shabby chic, en todellakaan jaksanut alkaa töpötellä maalia jokaiseen madonreikään. Olkoon ja odottakoon tulevaisuutta, jonka tullen on tavoiteena hiukan lisäillä eristyksiä ja levyttää seiniä tai jopa mahdollisesti uusia pinkopahvit.

Nyt lähinnä odotelen nettihuutokauppaostoksiani ja sitä, että maali olisi kovettunut sen verran, että viitsin ripustaa taulun ym. tarpeellisen paikoilleen.

perjantai 24. elokuuta 2012




Olen innostunut muutamana päivänä leipomaan peltileipää ja erityisesti pikkuneiti leipähirmu on arvostanut panostani perheen ruokkimisessa. Neiti "ha-luu" aika voimakkaalla volyymilla leipää vähän joka välissä. Onneksi tänään maistui muukin ruoka. 

Tänään sain vastaanotaa ennenaikaisen lahjonnan. Terassille saapui pari ekotuolia. Juuei, ei tullut mustia, vaikka oikeastaan ne näyttäisivät paremmilta tuossa. Otin kuitenkin mieluummin harmaaksi petsatut koivutuolit, ihan kestävyyssyistä. Tänään istuinkin illasta uudessa tuolissani, villatakkiin ja -huiviin kääriytyneenä kutomassa ja nauttimassa kauniista säästä. Sisustuspuolessa on vielä säätämistä, mutta sen ehtii. Nyt on tärkein eli mukavuusaspekti hoidettu kuntoon. Enää ei tarvitse torkkua rappusilla.

torstai 23. elokuuta 2012

Tänä iltana maapallo sai kyytiä.


keskiviikko 22. elokuuta 2012


Tänään leivoin tytöille omenapiirakkaa. Mies on työmatkalla ja jotain lohtua pitää aina isinkaipuseen löytyä. Pohjan ohjeen nappasin omasta (p)ajasta. Kiitoksia kovasti sinne. Se olikin erinomaisen rapea ja äärimmäisen helppo tehdä. Seuraavan kerran teenkin tuolle pohjalle piirasta, jota voin itsekin syödä. Tällä kertaa lohkoin täytteeksi kolme valkeaa kuulasta, pyörittelin ne siirapin ja kanelin kanssa, ladoin taikinan päälle ja kruunasin vielä sokerihunnulla ja margariinilastuilla ja paistoin 200 asteessa vähän reilut puoli tuntia. 

Ainakin testiryhmä oli innoissaan, kumpikin neideistä kiskoi kunnon palan piirasta höystettynä oatlyn kaura-vaniljakastikkella.

Nyt siirryn Muodin huipulla ratkaisujakson seuraan. Laatuaikaa itselle... ;)

tiistai 21. elokuuta 2012

Päivän sammakko...



Se oli toki kahluualtaassakin uiskentelemassa, mutta varsinaisesti minua mietitytti sammakko, jonka eräs ihminen oli päästänyt suustaan. Aina välillä en vain kykene kuin ihmettelemään sitä, miten lahjakkaasti ihmiset missaavat sen, mikä elämässä ihan oikeasti on tärkeää ja tavoittelemisen arvoista. Miten toisarvoisista asioista pitää tehdä kynnyskysymys ja miten olemattomista asioista pitää rakentaa iso ongelma. Ja etenkin sitä, mistä ihmisillä nousee kuvitelma siitä, että juuri hän ja hänen perheensä on melko lailla maailman keskeinen yksikkö, jonka kanssa eläessä kaikkien muiden on vain ymmärrettävää joustaa... 

maanantai 20. elokuuta 2012

Jansmakko erikois...



Taitaa olla aika laittaa avokadopäivitys. Noin isoksi se on jo venähtänyt. Huomasin, että olisi jo aika kaivaa multapussi esiin ja piilottaa siemen puun juurelta.

Jansmakko ei syönyt hiivaa eikä paisunut, mutta uiskenteli ympäri nyt vain kasteluvettä säilövässä kahluualtaassa. Lopulta äitini kauhaisi sen ruukkuun ja toivottelimme pitkäkoivelle hilpeitä hyppyjä ojaan päin. Jotenkin kuvittelin, että kellarin kuivaaminen vähentäisi sammakkopopulaatiotamme edes pikkuisen. Väärässäpä olin. Nyt noita eri kasvuvaiheissa olevia veikkosia pompsahtelee milloin mistäkin esiin. Muutaman kerran olen saanut melkoisia sydämentykytyksiä, kun joku isompi yksilö on päättänyt säikähtää minua ja pompannut jostain kellarin pimeydestä pakoon. Huih... Onneksi en suuremmin kammoa tai pelkää sammakoita. Tuo yllätysmomentti kyllä on ajoittain melkoisen tehokas säikäyttäjä.

Minulle tuli viime viikolla lahjalehtenä uusi Viherpiha ja sitähän olen nyt kuolaillut ja ihastellut. Jotenkin tuo papupergola on niin hieno, että jotain tuon kaltaista olisi kiva saada aikaiseksi. Pitää harkita ja miettiä. Aloitin itselleni ihanan keltaiset sukat talven varalle, jospa niitä kutoessa ajatus selkiintyisi. Tai no, en tiedä miten paljon ehdin taas kutomaan. Tänään pikkuneiti oli sitä mieltä, että koska isä ja sisko pääsivät aamulla livahtamaan, hän pitää huolen, että äiti ei kyllä katoa ja vietti suurimman osan päivää melkoisen kiukkuisen näköisenä sylissäni.

sunnuntai 19. elokuuta 2012




Kyläilimme tänään anoppilassa ja teimme miehen kanssa pienen karkuretken, jonka hedelmänä sain puoli tusinaa Kulinara-lautasta (joista olen jo hetken haaveillut) varsin kohtuulliseen hintaan. Väriä kattaukseen siis...

Samalla matkalla piipahdimme pienessä talonpoikaismiljöössä kurkkimassa. Joka kerta oikeasti vanhoissa taloissa vieraillessa viehättävintä on, jos kukaan ei ole hionut, vaihtanut tai muuten tuhonnut satojen vuosien askelten jälkiä lankuista. Tuollakin lattia on ihan aallokkoa, silkinsileä sellaista.(Kauppilan kuvat ovat kännykameralla otettuja ja sen takia hieman tuhruisia. Lautasen kuva on muuten vain tuhruinen...)

lauantai 18. elokuuta 2012





Mies vietti tänään viimeistä lomaviikonloppua pelaamalla biitsiä kaukana kotoa. Lapsilla oli tylsää äidin kanssa, joten yrtimme parantaa tilannetta tekemällä naama-annoksia ja touhuamalla omiamme. Vaari vei ison tytön ja minut uimaan, Silakka jäi mummun seuraksi nukkumaan. Siskokset alkavat ihan oikeasti välillä leikkiä yhdessä. Tänään tekivät kaakaota, toinen laittoi "jauhetta" ja toinen sekoitti. Aika söpöä.

Nukutuslenkillä keräsin pihlajanmarjoja ja illasta pujottelin niitä rautalankaan ja väänsin sydämiksi. 

perjantai 17. elokuuta 2012





Ostin tänään uudet kasvit lievästi sanoen rähjääntyneiden orvokkien tilalle. Murattia, hopealankaa ja yhden vihreän koristekaalin. Nyt näyttää taas kukkien suhteen hyvältä.

Sain myös päätettyä talon ulko-ovien tulevan värin. Päätöstä avitti se, että valmistajalla sattui oleman valmina vajaa purkillinen keltamullan sävyistä petroliöljymaalia. Olin kaavaillut hiukan kirkkaamman keltaista okran sävyä, mutta päätin olla tyytyväinen tuohon väriin. Ihan hyvä päätös. Maalasin kellarinoven ja se näyttää väriltään oikeinkin toimivalta. Kirkkaampi keltainen olisi voinut olla vähän räikeä. Lähipäivinä jatkan uudella tarmolla vanhojen ovien maalien kimpussa. Nyt tuntuu siltä, että haluan ne keltaisiksi melkoisen nopsalla aikataululla.

Eilen illalla kuvasin miehen askartelemia terassin valoja parvekkeelta. Juu, uusiksi menivät. Kolmet eri sävyiset, valkoiset valosarjat yhdessä julkisivussa ovat hiukan liikaa...  

Lopuksi vielä pikkuinen parannus rappusiin. Silakka opiskelee rappujen laskeutumista nenä menosuuntaan ja alapäässä neidille on tullut kiukku ja kriisi, kun tuki on loppunut kesken. Isä rakensi neidille pienen pätkän mittatilauskorkuista tukikaidetta ja jo sujuu laskeutuminen ja kiipeäminen ihan eri tahtiin. Noin muuten neiti on sisäistänyt vaativan lapsen identiteetin melkoisen huolellisesti. Käytetyimmät sanat ovat: "haluu, tahtoo ja anna!". Niillä pärjää...

torstai 16. elokuuta 2012

Iltauinnilla




Tänään ajelmimme iltauinnille pienelle, metsän keskellä olevalle rannalle. Järvi täyttyy lähdevedellä, on kirkas ja raikas eikä siellä ole tietoakaan sinilevästä. Ihana paikka. Hiukan harmittaa, että emme ole saaneet aiemmin raahattua itseämme tuonne. Aivan uskomattoman kaunis paikka ja uskomattoman ihana ilta.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Kellariin pääsee rappusia pitkin!!!!!




Meillä on kellariin ihan oikeat rappuset *Ja tähän sitten reippaasti aaltoja*. Sinänsä hassua, mutta tuo kellarinrappu on tähän menessä ollut eniten työtä ja energiaa vaatinut osa remonttia. Sen yhteydessä on tuettu ja paikattu lohjennutta perustusta, kaivettu lisää syvyyttä, että ovi saatiin normaalikorkuiseksi (me olemme pitkiä ja aiempi ovi oli niin matala, että jouduimme kumartelemaan kunnolla), valettu madallusten kohdalle lattia kellariin, muurattu rapun perustus harkoista, perustettu ja valettu betonista lattiaa, rapattu seiniä, kärrätty kiviä ja lopuksi päästy rakentamaan itse rappua. Puuh... Vielä on ohjelmassa pientä ovenpielten rukkausta ja oven maalaaminen. Mikä on muuten ihan oma juttunsa, minun kun pitäisi kyetä vähitellen päättämään, minkä väriset ovet taloon tulee... Tuskallista. Mutta pakko sanoa, että tuon rappurakennelman mukana mieheni on oppinut ihan mahdottoman monta uutta työtekniikkaa ja kikkaa. Minä olen pääasiassa kannustanut, mutta ehkä siitäkin on ollut jotain hyötyä. ;)

Niin ja noiden rapun sivujen hivenen persoonallisten silakkaesteiden tilalle tulee joskus jonkinmoiset metalliaidat. Kunhan löydämme jostain sopivat. Puiset aidat olisivat aina keväisin tulitikkuina...