Ostin tänään uudet kasvit lievästi sanoen rähjääntyneiden orvokkien tilalle. Murattia, hopealankaa ja yhden vihreän koristekaalin. Nyt näyttää taas kukkien suhteen hyvältä.
Sain myös päätettyä talon ulko-ovien tulevan värin. Päätöstä avitti se, että valmistajalla sattui oleman valmina vajaa purkillinen keltamullan sävyistä petroliöljymaalia. Olin kaavaillut hiukan kirkkaamman keltaista okran sävyä, mutta päätin olla tyytyväinen tuohon väriin. Ihan hyvä päätös. Maalasin kellarinoven ja se näyttää väriltään oikeinkin toimivalta. Kirkkaampi keltainen olisi voinut olla vähän räikeä. Lähipäivinä jatkan uudella tarmolla vanhojen ovien maalien kimpussa. Nyt tuntuu siltä, että haluan ne keltaisiksi melkoisen nopsalla aikataululla.
Eilen illalla kuvasin miehen askartelemia terassin valoja parvekkeelta. Juu, uusiksi menivät. Kolmet eri sävyiset, valkoiset valosarjat yhdessä julkisivussa ovat hiukan liikaa...
Lopuksi vielä pikkuinen parannus rappusiin. Silakka opiskelee rappujen laskeutumista nenä menosuuntaan ja alapäässä neidille on tullut kiukku ja kriisi, kun tuki on loppunut kesken. Isä rakensi neidille pienen pätkän mittatilauskorkuista tukikaidetta ja jo sujuu laskeutuminen ja kiipeäminen ihan eri tahtiin. Noin muuten neiti on sisäistänyt vaativan lapsen identiteetin melkoisen huolellisesti. Käytetyimmät sanat ovat: "haluu, tahtoo ja anna!". Niillä pärjää...
Kaunis keltainen ja kauniit valot.
VastaaPoistaPimeät illat on niin rauhallisia.
Kyllä, mäkin tykkän, kun on taas pimeää. :) Ja valot on muuten kivat, kunhan saadaan noi sävyasiat kohdalleen.:)
VastaaPoistaTodella kauniin keltainen ovi! Tykkään ihan kybällä!
VastaaPoistaKiitos. Ilmeisesti sulo vilenin jalanjäljillä kulkeminen tuottaa välillä hyviäkin tuloksia. ;)
VastaaPoista