Se oli toki kahluualtaassakin uiskentelemassa, mutta varsinaisesti minua mietitytti sammakko, jonka eräs ihminen oli päästänyt suustaan. Aina välillä en vain kykene kuin ihmettelemään sitä, miten lahjakkaasti ihmiset missaavat sen, mikä elämässä ihan oikeasti on tärkeää ja tavoittelemisen arvoista. Miten toisarvoisista asioista pitää tehdä kynnyskysymys ja miten olemattomista asioista pitää rakentaa iso ongelma. Ja etenkin sitä, mistä ihmisillä nousee kuvitelma siitä, että juuri hän ja hänen perheensä on melko lailla maailman keskeinen yksikkö, jonka kanssa eläessä kaikkien muiden on vain ymmärrettävää joustaa...
Hauskat sammakkokuvat! Ja samaa kaariporttia minäkin katselin Viherpihasta.
VastaaPoistaNoita sammakoita täällä tosiaan on riittänyt ja niitä on tullut tarkkailtua ja jahdattuakin välillä. :)
VastaaPoista