Jansmakko erikois...

Taitaa olla aika laittaa avokadopäivitys. Noin isoksi se on jo venähtänyt. Huomasin, että olisi jo aika kaivaa multapussi esiin ja piilottaa siemen puun juurelta.

Jansmakko ei syönyt hiivaa eikä paisunut, mutta uiskenteli ympäri nyt vain kasteluvettä säilövässä kahluualtaassa. Lopulta äitini kauhaisi sen ruukkuun ja toivottelimme pitkäkoivelle hilpeitä hyppyjä ojaan päin. Jotenkin kuvittelin, että kellarin kuivaaminen vähentäisi sammakkopopulaatiotamme edes pikkuisen. Väärässäpä olin. Nyt noita eri kasvuvaiheissa olevia veikkosia pompsahtelee milloin mistäkin esiin. Muutaman kerran olen saanut melkoisia sydämentykytyksiä, kun joku isompi yksilö on päättänyt säikähtää minua ja pompannut jostain kellarin pimeydestä pakoon. Huih... Onneksi en suuremmin kammoa tai pelkää sammakoita. Tuo yllätysmomentti kyllä on ajoittain melkoisen tehokas säikäyttäjä.

Minulle tuli viime viikolla lahjalehtenä uusi Viherpiha ja sitähän olen nyt kuolaillut ja ihastellut. Jotenkin tuo papupergola on niin hieno, että jotain tuon kaltaista olisi kiva saada aikaiseksi. Pitää harkita ja miettiä. Aloitin itselleni ihanan keltaiset sukat talven varalle, jospa niitä kutoessa ajatus selkiintyisi. Tai no, en tiedä miten paljon ehdin taas kutomaan. Tänään pikkuneiti oli sitä mieltä, että koska isä ja sisko pääsivät aamulla livahtamaan, hän pitää huolen, että äiti ei kyllä katoa ja vietti suurimman osan päivää melkoisen kiukkuisen näköisenä sylissäni.