tiistai 31. tammikuuta 2012

Työvoitto



Aika kovaa (ja pitkään) neiti tappeli vastaan, mutta lopulta uni voitti. On aihetta tuulettaa. Neiti ei edes pienenä vauvana nukkunut kunnolla päiväunia sisällä. Päätin jättää vaunuhämäykset tällä kertaa ja kokeilla ihan tassutteluhoitoa tähänkin. Ja se toimi!!!! Miisouhäpi.

maanantai 30. tammikuuta 2012





Vihdoinkin sain syksyllä hankkimani jaffa-julisteen työhuoneen seinälle. Muut varmaan jo kiskovat omiaan alas, olen taas niin myöhässä kaikesta. ;) Vihdoinkin löysin myös sopuhintaan pari tuolia työhuoneseen. Pitää miettiä mitä tuolle maalille tekisi. Vaihtoehdot ovat, että annan olla, maalaan toisen värisiksi tai raavin kaiken pois ja lakkaan tuolit uusiksi. No, katsotaan. Toistaiseksi saavat olla. Vielä kaksi samanmoista olisi kiva löytää (tuonne). Aika monta lisää olisi hakusessa olohuoneeseen. Tosin tämä asunto alkaa vähitellen täyttyä tuoleista. Kellarissa on jo kohtuullinen kasa tuoleja saattohoidossa. Ainoat tuolit, joista en tykkää, ovat olohuoneen ikea-härpäkkeet... Voisin joskus tehdä postauksen talouden tuolivalikoimasta. Tulisi melkoisen laaja, luulen...

Tarkkaan katsoja huomaa myös jaffa-kuvan oikeassa alakulmassa puunvärisen hylly. Juu, se on ratkaisu eteisen röpelösti leikatun enso-pahvin peitteeksi. Eli siihen tulee tauluhylly. Ystävän mies teki, minun pitäisi maalata. Voisin vihdoin yrittää saada aikaiseksi.

Krookuksista tulee niistäkin vielä talvi mieleen. Ehkä se on tuo valkoinen väri. Nekin innostuivat (vihdoin) kukkimaan. Silakka sai ne mummulta synttärikukiksi. Pitää varmaankin laittaa ne kukkimisen jälkeen kellariin viileään, odottamaan maahanlaskua. Samaan paikkaan voisi siirtää jo kukkineen jouluruusun ja toivoa, että ensi kesänä saamme kukkapenkkejä järjestykseen.

Hrr # 2


























Jotta voi nyt perjantai. Tää tykkää kyllä talvesta, mutta nyt vähän kriisiytyttää... Loppuviikoksi kun on luvassa niin kylmää, että tuota pikkuista ei viitsisi kamalasti ulkoilmalle altistaa ja pakko tuo isompi olisi eskariin saatella (kävellen, minä en aja autoa). Itse kyllä kestän kylmempääkin ja kasaan vain asustetta niskaani ilman viiletessä (kuten kuvasta voi havaita). Lienee sitten pakko tiivistää vaunut vilteillä ja juosta huippunopsaan edestakaisin. Jos vaikka saisi puhuttua jonkun autoilevan hakemaan tytsän iltapäivällä kotiin. Jotta huoh vaan. -15 riittäisi ihan mainiosti talveksi minulle...

Kuinkas te muut pienten kanssa elävät/eläneet selviätte/selvisitte kylmimmistä säistä ja pakkomenoista?

Kuvista krediitit miehelle.

P.S. Ai niin. EIlen illalla katsoin missikisoja ja nauroin  niin, että olin pudota sohvalta. En siis niille tyttösille vaan sille, että "uudistuneet" kisat oli palautettu niin verkkaisiksi ja arvokkaiksi, että varmasti maan jokaisen vanhusten asuntolan sohvilla nukkui mummuja rivissä ihan ilman normaaleja unilääkityksiä. Ja sittenhän voisimme taas kerrata äänestysohjeet... Tyrsk.

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Kirjottuja ym. Sjödeniä



























Kävin monta vuotta sitten matkalla Tallinnassa ja silloin kaikki matkamuistomyymälät olivat täynnä ihania, kirjottuja käsineitä ja huiveja. Jostain syystä en raaskinut ostaa vaan ihailin vain niitä. Ajattelin, että kyllä tuolla joku aina käy ja voi tuoda moiset, jos kaipuu käy liian kovaksi. Myöhemmin onkin sitten harmitus kolkutellut mieltä ja siskoni jo kerran yritti minulle moisia etsiä. No, ei ollut enää moisia missään tarjolla, ei tietenkään. Pientä lohtua tuovat nämä Sjödenin alesta löytyneet kämmekkäät. Eivät ne yhtä upeita ole kuin nuo virolaiset vastineensa, mutta kauniit nuokin. Mahtuvat mukavasti tumppujen alle, ulkovalokuvauslämmittimiksi nuokin. Keväämmällä varmaan ovat mukavat rattaita työnnellessä.




























Mutta voi Sjöden, minkä teit... Olen minä aina välillä jotain kivaa löytänyt ja tilannut, mutta ensimmäisen kerran kävi niin, että olen aivan täpinöissäni jostain. Minulla oli joskus pitkään jatkunut sininen kausi, jonka jälkeen sininen on loistanut poissaolollaan vaatekaapistani melkein 20 vuotta (jos ei perusfarkkuja lasketa). No, nyt se ilmeisesti yrittää comebackia. Tuo Sininen Shanghai -mallisto onnistui hurmaamaan minut ensi silmäyksellä. Ihan pakko saada nuo leveälahkeiset farkut ja farkkutakki. Ainakin.. Toki muutkin kelpaisivat, mutta nuo olivat ihan ykkösihastukset. Muualta lehdestä kelpaisivat nuo ihanat pussihousut... Tuo kuva on kyllä tosi kauniisti stailattu ihan kokonaisuutena. Jotenkin olen lipeämässä pukeutumisessani taas hipimpään suuntaan (mikä ei kyllä minun kohdallani ihan hirmuista runsautta tarkoita). Johan tätä farkut ja t-paitalinjaa kestikin aika pitkään. Tuo kirjailtu tikkitakki olisi ehkä vähän liikaa, mutta on sekin silti aika herkku. Oi nam ja huokaus. Raaskisiko? Ainakin on pakko tarkastaa, josko lotossa olisi tullut edes jotain. 

Hrr...





























Melko vilpoisaa ja vilpoisampaa taitaa olla luvassa... Olemme bongailleet bongareita koskella. Päätähtenä on toiminut punasotka, joka on unohtanut muuttaa ja sukeltelee sitkeästi koskessa. Tänä aamuna yllätimme sotkan unilla. Toivottavasti tipunen ymmärtäisi lähteä tai siis tarkenisi lentää lämpimämpään. Aika pörröiseltä se näytti nukkuessaan.


























Eilen bongasin neidin, joka oli keksinyt, miten näppärän korokkeen vanhemmat olivatkaan virittäneet television eteen (oven säpiksi). Aika kivasti ylettää taas kaikeen kiellettyyn legorasian päältä... Tarkoittaa sitä, että lienee syytä keksiä (taas) plään bii viihde-elektroniikan suojeluksi. 

Tänä aamuna oli sängyssä aika herttainen näky. Isosisko leikki "Kas metsämökin ikkuna" ja pikkuinen matki täysillä mukana ja lauloi omaa versiotaan aiheesta. Ei tunnu juuri viiden vuoden ikäero painavan, siskot tykkäävät toisistaan ihan mahdottomasti.

P.S. Unohtui mainita, että pieni on vihdoin kiinnostunut puhumisesta ihan tosissaan. Näyttää esineitä ja niille pitää kertoa nimi. Joskus matkii sanan, joskus ei. Mutta sana "äiti" kuuluu nyt koko ajan.

perjantai 27. tammikuuta 2012

Värinnälkä







Jotenkin ulkona on niin viileän valkeaa ja harmaata, että olen huomannut suoranaisen värinnälän iskevän. Ainakin huomaan kuvaavani kodin väripilkkuja, kaipaavani kukkasia ja niiden hehkuvia sävyjä. Ulkona on ihana ilma; Pakkasta, mutta sopivasti. Kolattava lumi on kevyttä, kadut mukaviksi ja sileiksi auratut, mutta hiekoittamattomat niin, että pulkka ja kelkka liukuvat. Valo tuntuu vahvistuvan päivä päivältä ja välillä kuvatkin ovat muuta kuin harmahtavaa suttua.

Olen varmaan joskus kertonut, että rakastan tätä taloa ja sen yksityiskohtia. Etenkin nuo ruudulliset vanerikatot saavat minut hymyilemään hyvästä mielestä aina, kun muistan nostaa silmäni niitä kohti. Sitäpaitsi muistin tänään aamulenkillä, että lapsena katselin juuri tälläisiä funkkistaloja ja mietin, millaisia ovat ihmiset, jotka saavat asua niin kauniissa rakennuksissa.No, nyt minä tiedän. Me olemme ainakin kodistamme kovin onnellisia.

torstai 26. tammikuuta 2012





Kamera pääsi käymään yläkerrassa pitkästä aikaa.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Ja voittaja on...





Onnittelut voittajalle ja kiitokset osanottajille. Oli mukavaa ja löysin  monta uutta tuttavuutta. :)

Hei!

Arvonta-aika on ummessa, yritän ehtiä jossain vaiheessa arpomaankin. Tulipas kivasti osanottajia ja onpas tuo lukijaraatikin paisunut. Tervetuloa kaikille. Mutta palailen asiaan ja silloin arvontalaulu raikaa.

P.S.
Vanhassa talossa arvotaan. Menkääpä osallistumaan. :)

sunnuntai 22. tammikuuta 2012





























Nyt on juhlittu. Humua riitti. Silakkainen söi muffinssistaan ainakin kolme murenaa, muut saivat barbapapa-kakkua ja muita herkkuja (kiitokset mummuille, jotka ystävällisesti täydensivät herkkupöydän ruhtinaalliseksi). Lahjoja tuli mahdottomasti ja neiti alkoi jo loppupäässä hoksata, että niissä paketeissa onkin hauskoja juttuja ja välillä jo tarkisti, ettei pusseihin vain jäänyt mitään. Hulinaa riitti niin, että illalla nukkumatin ei tarvinnut juuri unihiekkaansa käyttää, pikkuinen pysyi hädin tuskin nukkumaanmenoon asti hereillä. Mutta hauskaa oli ja kamalasti sai leikkiä. 

Tänäänkin tuli äänestyslenkillä pikkuiselle uni silmään heti, kun rattaat lähtivät liikkeelle. Loppupäivän voimmekin jännittää, pääseekö ehdokkaamme toiselle kierrokselle. Siinä sitä varmaan onkin riittävän raskasta askaretta sunnuntaipäivälle. Isosisko hoiti aamun lumessamöyrimiskiintiöt kuntoon pulkkamäessä, mutta katsoi parhaaksi varmistaa ulkoilun riittävyyden siirtymällä naapuriin vähän samoihin puuhiin lounaan jälkeen. Minä totesin, että Silakka tarvitsisi varmaankin villapaidan tai takin, villahaalari alkaa jäädä pieneksi ja lumihankeen taitaisi olla tuon pienemmänkin mieli jo palaa. Seuraava käsityöprojekti lienee sitten siinä.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Kämmekkäät



























Valmista tuli, peräti... Lankana pitkään lootassa marinoitunut sinapinsävyinen Silke Tweed , puikot n nro 3. Pienemmätkin olisivat voineet olla, että neulos olisi napakampaa, tuo lanka kun ei mainittavasti jousta ja liukuu silmukoiksi tahmeanlaisesti. Mutta silti siinä on jotain sellaista rouheutta, josta pidän kovasti. Näihinkin tuli jotenkin keskiaikainen fiilis. Ohje on ihan omasta päästä kiskaistu, ryynineuletta (1. krs oikein nurin, 2 krs aina oikein) niin, että käänsin lopuksi kämmekkäät sisäpuolen päällepäin ja virkkasin yläreunaan ulkopuolelle kerroksen kiinteitä silmukoita ja tein samalla sormienaukot. Ajattelin laittaa nämä käteeni tumppujen alle, kun käyn pakasella ulkona kuvaamassa. Säästyvät edes ranteet ja peukalonhangat jäätymiseltä. No, eiköhän noita muutenkin tule käytettyä, vanhat nivelet särkevät välillä aika iloisesti.

Olen minä muutenkin kutonut aika monet tumput (joululahjoiksi), jättilankapipon myös joululahjaksi, jatkanut Solin villatakkia, aloitellut sukkia ja lukenut. Ja tuosta viimeisestä olen erityisen iloinen. Meni monta vuotta ilman lukemiskykyä ja nyt kun taas pystyn lukemaan nukahtamatta ensimmäisen lauseen jälkeen, olen kyllä nauttinut. Viimeksi luin Peter Hoegin Norsunhoitajien lapset (joka oli h y v ä ) ja Mary Ann Shafferin Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (joka oli selkeä hyvänmielen kirja, mutta ei kuitenkaan ihan chick lit -osastoa). Syvempiin kirjallisuusanalyyseihin minusta ei ole, mutta odotan jo innolla seuraavina pinossa odottavia kirjoja.Ensimmäisenä jonossa on Paul Austerin Sunset park. Odotan jo iltaa ja lukuaikaani, kun Silakkainen simahtaa.

P.S. Arvonta jatkuu vielätuolla alempana :)

perjantai 20. tammikuuta 2012

Tänään...






We've got a remote controller and we are gonna use it.  

Yksi vuotta ja täyttä tohinaa. Pikkuisen kävellään, kaikken yletetään ja paras esine taloudesa on kaukosäädin. No, äidin läppäri ja sen hiiri tulevat hyvänä kakkosena. Neiti on ihan ihana humpsuttaja, siskon jutut saavat nauramaan niin, ettei loppua tule ja takaraivolla kasvaa ihana kiharapilvi. Äidin syliin on illalla hyvä nukahtaa edelleen tissi suussa ja kun äiti silittää päätä, pitää silittää pikkuisen itsekin, kun se tuntuu niin mukavalta. Kirjat ovat kivoja ja yhdessä kirjassa on kuulemma äidin kuva. Jostain syystä äiti ei ollut ihan niin otettu, kun villisian kohdalla hihkaistiin "Äiti!".