torstai 28. toukokuuta 2015

Sitähän se...



Siis sitä mitä tähän aikaan vuodesta on. Ulkoilua auringossa, koiran sosiaalistamista (vähän heikolla menestyksellä) lajitoverin seuran, puutarhatöitä, puutarhatöitä ja puutarhatöitä. Vielä pitäisi yrittää välillä keskittyä johonkin niin tosiarvoiseen kuin ruoanlaittoon ja syömiseen. Joten ei reseptikokeiluja, ihan perusannoksia nopeasti suuhun lapioituna ja uusiksi ulos... 

Mutta nyt on tomaatit pääosin istutettu ja melkein kaikki kesäkukat ruukutettu. Seuraavaksi kai jo pitäisi lisätä multa pariin kasvatuslaatikkoon ja kylvää salaatit. Papuja ei kai vielä uskalla... Kai? Pitää tarkistaa. Kesäkurpitsat pidän toistaiseksi lämpimällä ikkunalaudalla, tosin kaipa nekin voisivat jo alkaa viettää päiväsajat kasvihuonessa muiden kaltaistensa seurassa.

Tänään Tokmannilta tarttui mukaan vielä muutama kesäkukka. Melkein mustia miljoonakelloja, haaleankellertävä koristetupakka ja kirjava muratti. Nuo miljoonakello suorastaan huusivat nimeäni ja tupakankukkien kermaisuus jotenkin vain istui ihan täydellisesti tuhon tummuuteen. Tänä vuonna eupihalla kasvaa vaaleanpunaisia, sinisen sävyisiä ja vaaleita kukkia. Iloisena sekamelskana. Jostain syystä englantilaistyyppinen puutarha puhuttelee minua eniten, sellainen runsaus ja värikylläisyys, pieni rappion ja dekadenssin aavistus. 

Minun pitäisi kehittää jostain aavistus siitä, mistä keksin köynnöstuen ruukkukärhölleni. Jotain pitäisi, nopeasti... Pitäisi käydä tutustumassa harvan raudoitusverkon hintapolitiikkaan rakennustarvikkeella.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Puutarhasunnuntai


Tänään lähdimme aamupäivästä ajelemaan puutarhalle. Kesäkukkia, yksi pikkupensas, tomaattien kasvatussäkit, yrttejä ja taimia kasvihuoneeseen löytyi listalta. Ja kaikkea löytyi. Nyt sai Pyrre seurakseen japaninruusukvittenin, pari Peter Pania (reunusasteri), pari Mikado-nimistä rönsyleimua, vaaleanpunaista verikurjenpovea ja vielä lehtosinilatvan. Omalta pihalta kaivoin tuohon vielä muutaman keijunkukan ja kaunokaisen. Ei ole Pyrre enää yksin. Tuo ruusukvitteni on jo hetken ollut toivelistalla ihanien kukkiensa vuoksi. Hiukan toivon, että tässä versiossa oisi vähän vaaleammansävyiset kukat, mutta kelpaavat ne oranssiin vivahtavatkin.



Mies kokosi illasta kasvihuoneeseen Ikeasta jo aikoja sitten hankitun Hyllan-hyllyn. Se oli ihan täydellisen kokoinen minimaailmaamme. Aluksi laitoin sinne kesäkukkaostokseni, jotka jäivät vielä odottelemaan istutusta. Ylähyllyllä ovat netin kautta tilaamani suklaakosmokset ja tuoksupelargonit. Joku päivä pitäisi alkaa miettiä, mitkä kasvit sopeutuvat toisiinsa parhaiten ruukuissa. Olen taipuvaisempi siihen suuntan, että laitan ison kasan kasveja isoihin ruukkuihin ja pääsen kastelusta helpommalla kuin että taistelen pikkuruukkujen kuivumista vastaan.


Laitoin myös yrttimaan tekeytymään. Puutarhalta tarttui mukaan sitruunatimjami ja tavallinen timjami, sitruunaverbena ja ilmeisesti ananassalvia (vaikka tavissalviaa tavoittelin). Lisäksi hain keittiön ikkunalta rosmariinin ja kylvin mangoldia, tilliä, sileälehtistä persiljaa, korianteria ja maustekirveliä. Niin ja muutaman punaisen auringonkukan ja kehäkukkia. Ja taas saan jännittää, miten sujuu ja mitkä kasveista viihtyvät. Yöksi alitoin yrteille suojaksi harson, ne ovat kuitenkin viettäneet aikansa lämpimissä kasvihuoneissa. En halunnut säikyttää pikkuisia ekana yönä liikaa.


Tässä vielä loppuillan projektia. Pesin ruukkuja vinon pinon odottelemaan sisältöä. Järkevämpää olisi tietty pestä ne syksyllä, mutta jotenkin homma on paljon mukavampaa ja mielekkäämpää lämpimässä ja auringonpaisteessa kuin syksyn koleudessa. Jostain syystä huomaan, että miellyn koko ajan enemmän ihan noihin punasavisiin perusruukkuihin. Pitäisi hankkia tuota mallia ksi oikein iso ruukku ja laittaa siniset ruukut vaikka pinoon kellariin odottamaan aikoja parempia. 

lauantai 23. toukokuuta 2015

Markkinoilla


Tänään oli kotikylässämme markkinat ja pitihän sinne mennä. Aamun sateen jälkeen saapui aurinko ja puhuri, joka oli viedä välillä telttakatokset mennessään. Onneksi kaikista taisi joku saada kopin ajoissa. Migreeni vaivasi vielä sen verran, että unohdin kamerani kotiin, joten langatkin kuvasin vasta kotona.

Minä lähdin paikalle tällä kertaa eniten katsastamaan paikkakunnan oman, pienen lankakaupan pöytää. Oli pakko napata pari vyyhteä kierrätyssilkkilankaa. Ja ihan omaksi ilokseni mainostan: Liike on Neulovilla, josta saa muutamaa lajia ekologisia ja reiluja lankoja. Ja ihan kohtuulliseen hintaan. Josain vaiheessa olisi luvassa myös etäämpänä asuville nettikauppa. 

Itsellä jäivät pikkuisen tuon huivisilkinlisäksi kummittelemaan revitystä sarisilkistä tehty nauhalanka. Siitä voisi hyvin keksiä jotain, värit olivat aika ihania. Pitää miettiä ja mahdollisesti kipaista hakemaan kerä tai pari. Ja oli siellä nättejä puuvillalankojakin... Ääh... Tämä saattaa käydä vielä kalliiksi. ;)

perjantai 22. toukokuuta 2015

Luumupuu kukkii!


  
Monta päivää kävin tuijottelemassa ensimmäisinä kukkivan luumupuun pullistelevia nuppuja ja eilen se poksautti ensimmäiset kukat auki. Tänään koko puu oli kukkien peitossa. Joka kevät olen yhtä innoissani, melkein pompin kuin pieni lapsi. En tiedä montaa kauniimpaa asiaa kuin kukkiva puu. Ja tämä on vasta alkua. Seuraavaksi kukkivat kirsikat ja sitten ihan pian omenat. Oi autuutta.

Keksin myös ratkaisun kasvihuoneen vähän mietityttäneisiin seinänvierustoihin. Meillä oli seulottu sepelin seasta pari ruukullista pyöreämuotoisia luonnonkiviä, joten lisäsin vähän kivituhkaa ja asentelin kiviä seinänvierustoille. Yhdelle seinälle kiviä ei riittänyt, joten joko pitää kerätä lisää kiviä ta keksiä plan B siihen. Pitää miettiä. Mutta kylläpä näyttää kivalta tuo reunus. Yksityiskohdat ovat tärkeitä ja olisipa ärsyttänyt, jos tuo olisi jäänyt jotenkin ikävän näköiseksi tai viimeistelemättömäksi. 

Sää oli kerrassaan hilpeällä mielellä sekin. Kivien asentaminen oli kasvihuoneessa melkoisen hikistä hommaa. Lämpötila pyöri kolmenkympin tietämissä. kohta saatan uskaltaa jättää tomaatintaimet tuonne yöksi ihan oman onnensa nojaan. Siis jos sää ei kovasti viilene.

Illasta taivuttelin päärynäpuun oksia vähän parempiin asentoihin. Saa nähdä miten onnistuin. Hiukan Pyrre on epäonnistuneen joulukuusen oloinen kivikoristeidensa kanssa seistessään... Onnistuin katkaisemaan vain yhden oksan taivutellessani. Toivon, että Pyrre ei kovasti pahastunut, taivutin kuvitteellisesta varovaiuudestani huolimatta pikkuisen liian voimalla.

Tänään haimme myös paketin, jossa oli visuaalisesti vaativan pöllökisasta saatu Aarrekidin paita ja pöllö. Sekä pöllö että paita saavuttivat heti suuren suosion.

P.S. Aamun poin melkoista migreeniä. Pahoittelen mahdollisia omituisuuksia tekstissä. Migreeni ilmenee minulla säryn lisäksi myös verbaalisten kykyjen puolella.

tiistai 19. toukokuuta 2015

Ihana valo




Illasta ehdin hetkeksi pihalle nauttimaan ilta-auringosta. Aamulla ehdin toki käyttää koiran ja pienemmän neidon kävelyllä, mutta sairastuvan pyörittäminen on vaihteeksi vienyt hiukan energioita vähemmälle. Mutta ehkä tämä tästä taas vähitellen helpottaa.

Mies toi Tampereelta lisää kiviä kasvihuoneen eteen. Ylijäämääkin tuli sen verran, että saan tuosta jatkettua myös  kulkutien talon sivusta.Pitäisi vain saada päätettyä, joskos teen polkuun sorapohjan vai leikkaanko vain nurmikosta palaset ja upotan kivet siihen. Päätöksiä, päätöksiä... Hirmu kivoja päätöksiä, itse asiassa. Sain päätettyä senkin, että haluan tuohon kasvihuoneen/kasvatuslootien edustalle muutaman vadelmapensaan rajaamaan tilaa.

Käytettävissäni oleva kuva-aineisto on vähintäänkin nurkkakuntaista, koska viime viikkojen sairastupailu on pitänyt meidät varsin tehokkaasti kotona. Toisaalta nyt on se aika vuodesta, jolloin joka päivä on ihme uusi eli muutokset tapahtuvat melkoisen hengästyttävää vauhtia. Nyt vihdoin, kun aurinkokin on suvainnut viihtyä enemmän esillä, olemme saaneet nauttia myös satakielten konserteista. Pikkulinnut laulavat kuin henkensä edestä. Silakka mietti, että satakielen on oltava iso lintu, koska siihen mahtuu niin paljon ääntä. Pitää huomenna kurkistaa lintukirjasta se todellinen koko. Toivottavasti pettymys ei ole suurensuuri.

Kaikesta huolimatta mieli on hyvä. Saan kulkea pihalla, touhuta omiani, nyppiä rikkaruohoja ja siirrellä kasvien taimia parempiin paikkoihin. Todellakin: Kaikki muu paitsi puutarhanhoito on turhaa... 

lauantai 16. toukokuuta 2015

Hiukan ovat mielialat olleet synkeämmällä puolella viime päivinä. Mutta eipä tässä elämässä taida muu auttaa kuin, että leuka alas ja kohti niitä uusia pettymyksiä. Luottamus maailman oikeudenmukaisuuteen ja pariin instanssiin on aika vähissä. Se on ainakin tullut selväksi, että köyhän ei kannata sairastaa, ainakaan jos joutuu tämän erinomaisesti toimivat suomalaisen erikoissairaanhoidon myllyyn. Tai lähinnä ei joudu, kun kukaan ei ehdi, viitsi eikä välitä. Siinäpä se. Onneksi sentään valehteleminen ja omien tekemisten kaunistelu siinä päässä sujuu.

Mutta juu, olkoon tästä. Tänään oli taas tyttöjen tanssiseuran jokakeväinen tanssisatunäytös. Silakka jo ihan konkarina kirmasi toista kertaa näytöshistoriassaan lavalle. Pois ei taas olisi saanutkaan millään. Muutenkin esitys lumosi pienen katsojan niin, että kadonnutta Kapteeni Koukkua etsittiin lopussa niin suurella hartaudella, että kotiinlähtökin oli vaikeaa. Toivotaan, että krokotiili on luovuttanut Koukku-paran taas huomiseksi leuoistaan. Jostain syystä lapseni ovat saaneet jostain hirmuisen esiintymistarpeen. Vaikka muuten joskus ujostuttaakin, näyttämöllä ollaan kuin maailman omistajia ja tila otetaan haltuun. Eipä silti, muistan itse nauttineeni hirmuisesti esiintymisestä lapsena. Vaikka olin vähän ujo ja arka. Siellä yleisön edessä ei vain ehtinyt arkailla.
 


torstai 14. toukokuuta 2015

Pyrre!




Tänään Pyrre sai juurensa vihdoin maahan. Pyrus communis, lajikkeeltaan Pepi. Tuo kohta on niin litimärkä ja savinen, että puu sai ihan oikean salaojituksen, putket ja kaikki ja pääsi vielä kököttämään kummulle varmuuden välttämiseksi. Olisi kovin ikävää, jos Pyrren varpaat paleltuisivat talvella. Kuvan ottamisen jälkeen kävin vielä näyttämässä oksille leikkureita, niitä pitää varmaan myös hiukan ohjailla kasvamaan vähän vähemmän pystyyn. Pitää keksiä näppärät painot, joilla moinen sujuisi puuta suuremmin kiusaamatta. Juurelle tulee myös todennäköisesti joko yrttejä tai sitten jotain maanpeitekasvia. Pyrrelle sopisi kyllä seuraksi myös joku pieni pensas kuvan etureunaan. Kaivoin sitä ajatellen vähän monttua savimaahan. Ruusukvitteni voisi olla hyvä vaihtoehto.

Joku päivä pitäisi jaksaa taas kanniskella tiilenpaloja ja reunustella hiukan lisää kukkapenkkejä ja tietenkin myös tuo Pyrren maa. Nuorempi neito odottaa jo kovasti, koska Pyrre tulee. Anna Gullichsenin Satu Kukkameri ja päärynäpuun Pyrre on ollut jo pidemmän aikaa yksi suosikkilukemistoista. Mitenköhän sen, että neidin pitää itse kuvitella Pyrre kaverikseen oikein muotoilisi aiheuttamatta mahdotonta pettmystä?




sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äitienpäivää!




Ensimäinen äitienpäivä ilman omaa äitiä takana. Parempiakin päiviä olen nähnyt, mutta meni tämäkin. Kohtuumukavastikin vielä. Aamulla heräsin jo ennen seitsemää, mutta loikoilin sitten nukkuva lapsi ja koira kainalossani kahdeksaan. Isompi tyttö huomasi siinä vaiheessa, että olen hereillä ja toi oman tekemänsä lahjan. Pienempi ja mies heräilivät samassa ja sain haleja ja kukkia. Pihalla, kasvihuoneen kupeessa odotti päärynäpuu. 

Anopin kukkapenkit olivat yhtä upeita kuin aina. Ihmettelin tuolla ajelessamme, että mistä nuo kaikki valkovuokot ovat tulleet. Kaikki tienpenkat olivat valkoisenaan. Ikinä en muista nähneeni moista kukintaa. 

torstai 7. toukokuuta 2015

Mitäs minä?


Ja vastaukseksi piiiiitkä haukotus. Koska olen vihdoin oppinut nukkumaan, olen ylläpitänyt taitoani aktiivisesti. Nytkin tuntuu, että sammun ihan just. Se on joko-tai nähtävästi - joko en nuku ollenkaan tai sitten nukun koko ajan. Tai ainakin haukottelen. Ihan mahdotonta.

No, olen minä vähän virkkaillutkin. Peitosta on kehkeytymässä oikeinkin sievä. Tosin pitäisi käydä ostamassa vähän lisää kirkkaita sävyjä, koska niitä tuo huutaa. Teen sitten vähän hillitympää sarjaa jatkossa. Tänään piti myös lopultakin kokeilla ilmeisesti jonkinmoista viime aikojen somehittiä eli perunapizzaa, pizza biancoa. Ihan jees, voin tehdä toistekin. Sen totesin, että pizzataikina tosiaankin kannattaa tehdä hyvissä ajoin nousemaan. Kyllä oli kuohkea taikina, kun oli saanut nousta ja pullistella useamman tunnin ajan. Minun versiossani vielä hapankerma vaihtui turkkilaiseksi jugurtiksi, kun sitä nyt oli kaapissa, ja sipulina käytin valkosipulia. 

Hereillä olostani suurimman osan olen silti taitanut viettää pihamaalla nauttien keväästä, kasvun kuuntelmisesta, linnunlaulusta ja puutarhatöistä. On vain niin uskomattoman kaunista ja ihanaa, kun kukat kasvavat silmissä ja puiden silmut poksuvat melkein siinä katsellessa. Ihan kohta kukkivat hedelmäpuut. Tekisi mieli viedä penkkejä sivupihalle kiriskoiden väliin ja viettää yksityistä Hanami-juhlaa. Suunnitelmani vain valitettavasti taitaa kaatua siihen, että siinä kirsikkapuiden välittömässä läheisyydessä sijaitsee proosallisesti myös lämpökompostori. Jotta taidan tyytyä tunnelmoimaan etupihan pikkuisen suklaakirsikan ympäristössä.

P.S. Maria Marionellan kotona -blogista haastoi minut yhdellätoista kysymyksellä. Vastaan lähipäivinä, jos pysyn hereillä. Kiitos haasteesta.

lauantai 2. toukokuuta 2015



Hups. Kylläpä päiviä onkin vierähtänyt. Olen kyllä kuvaillut jonkin verran, mutta iltaisin olen yleensä niin väsynyt, että kuvienkäsittelyinto on ollu hiukan vähissä. Vappu tuli ja meni. Oli mukavaa. Herkuttelimme ja olimme yhdessä, kaikessa rauhassa. Tein käsitöitä, kokkailin, leivoin, kävimme ulkoilemassa. Keltavuokot alkoivat kukkia.

Eilen mies mietti olohuoneen mattotilannetta. Entinen, jättiläismäinen Ikean Egeby kipristeli reunoista niin, että siihen kompuroi jatkuvasti. Se sai siis lähdöt kellarin kautta katopaikalle. Meillä on kellarissa melkoinen mattovarasto ja hetken kaivelun jälkeen mies löysikin sieltä pari vanhaa, talon mukana saatua mattoa. Juuri sellaista täydellisen kuluneen sävyistä ja pehmoista. Jostain syystä olin kuvitellut, että nuo olisivat hiirten nakertamat ja ainakin likaiset, mutta mitä vielä, muutaman tunnin tuuletuksen jälkeen ne saattoi levittää lattialle ja totesin, että kylläpä meillä onkin kauniit kesämatot.

Tänään vietimme aikaa kasvihuoneen ympäristön kohennustouhuissa. Mies asenteli noita liuskeentapaisia laattoja paikalleen, minä puolestani täyttelin ympärystän laattojen vierustoja kivillä ja hiekalla. Samalla tuli siistittyä tuo oikean reunan kulkutiekin. Kasvatuslaatikot tulevat todennäköisesti kokemaan uudistuksia, koska kellarissa on odottamassa muutama vanha ikkuna ja kasvihuonen viereen, tuonne vasempaan yläkulmaan ajattelin hankkia jonkun pikkupuun. Päärynä voisi olla mukava. Ja sen juurelle sitten vielä pieni, kolmionmuotoinen penkki. Ja sitten kun lapset kasvavat, pääsenkin oikein kunnolla rönsyilemään vähitellen kuvan vasenta laitaa kohti... Taidan tosin joutua odottelemaan vielä jokusen vuoden. Mutta sitten pihassa taitaa olla hiukan huonosti tilaa yhtään isommalle nurmikolle... Mutta tänä vuonna pitäisi vielä rajailla noita olemassaolevia kukkamaita ja askarrella kaikenmoista muutnkin kasvihuoneen ympärystässä. Mahdottoman mukavaa. Taimet kasvihuoneeseen saatan tosin joutua ostamaan. Tomattiviljelmäni eivät ole kovinkaan vakuuttavassa kasvuvaiheessa eikä munakoisontaimienkaan koolla voi mahdottomasti kehuskella.