maanantai 30. maaliskuuta 2015

Ja valmista tuli. (No, vähän pitää höyryttää reunoja vielä ennen pakettiin laittamista.) Kamera ei oikein kyennyt lukemaan värejä, oikeasti peitto ei ole noin synkänsävyinen ja ruskean näköinen reunaosa on oikeasti roosa. Mutta lähtee vanhuksia lämmittämään kuitenkin. Nyt vain huomasin harkitsevani jo seuraavaa. Onkohan tämä oikeasti joku tarttuva tauti?

Jos jollain muulla iski tarve virkata lämmikettä tai lähettää tilkkuja peittojen kokoajille, lisätietoa löytyy Facebook-ryhmästä Vilttejä Kellokosken sairaalalle.


sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Virvonvarvon

Minulla on aina vain vähän ristiriitainen suhtautuminen nykyiseen virvontaperinteeseen. Minä kun tosiaan olen niin vanha, että lapsuudessani vain karjalalaistaustaiset virpoivat ja silloinkin palkka jaettiin oikeasti pääsiäisenä. Saatoimme me vitsat tehdä mummuille ja äidille, mutta pääasiassa palmusunnuntaina pukeuduttiin trulleiksi ja se oli se hauskuus. Olemme siis päätyneet kompromissiin, jossa on lupa käydä virpomassa tuttuja ja erityisesti niitä, jotka ovat kertoneet toivovansa pikkunoitien vierailuja (ts. niitä sukulaisia ja perhetuttuja).  Mutta ainakin meidän perheessä lapsille tuo pukeutuminen on edelleen tosi tärkeä ja mieleinen osa virpomista.

Se mikä nykyperinteessä hiukan hämmentää on, että minne lapset tunkevat ne isot korilliset karkkia ja herkkuja, joita isommilta kierroksilta saa? Meillä tahtoo jo noista vähäisemmistäkin saaliista osa jäädä syömättä, kun en minä anna lasten syödä itseään sairaiksi eikä meillä yleensäkään syödä karkkia juurikaan muuten kuin viikonloppuisin ja silloinkin se varsinainen karkkipäivä on lauantai. Silloin saa yleensä kohtuullisen annoksen karkkia aamiaisen jälkeen lastenohjelmien palanpainikkeksi. En tiedä olenko keskivertoa niuhompi, mutta en vain näe mitään mieltä siinä, että lapsi söisi itsensä huonovointiseksi karamellilla.

Se vähemmän mieleinen osa viikonloppua on kellojen siirto. En jaksa tajuta, miksi kesäaikaan siirtyminen on käytäntö, josta ei vain voida irroittautua. Lapsiperheessä on todella ihanaa joka syksy ja kevät viettää vähintään viikko vääntäen lasten kanssa nukkumaanmenosta ja heräämisistä, kun eihän se sisäinen kello ihan kellon viisareita kääntämällä suostu muuttumaan. Puhumattakaan sitten aikuisesta uniongelmaisesta, jolle etenkin tämä kesaikaan siirtyminen aiheuttaa suorastaan fyysistä kipua. Huomisen maanantaiaamu on kyllä todennäköisesti keskimääräistäkin kamalampi.

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Maailman valo


Vietimme Earth Houria. Pakko sanoa, että sen viettämisen perusteiden selittäminen ei nelivuotiaalle ole ihan maailman yksinkertaisin tehtävä. Etenkään, kun nelivuotias ottaa kaikki asiat hyvin kirjaimellisesti. Hyvin ympäripyöreästä tarinasta huolimatta meillä odotetaan nyt tuhotulvaa. Ehkä minä vielä joskus opin. Pimeässäkin oli kuulema ikävää, kun ei nähnyt mitään. Loppupää sujui hyvin, kun keksimme alkaa leikkiä kameralla ja kynttilöiden valolla. Ensi kerraksi pitää keksiä jotain muutakin asiaan sopivaa aktiviteettia kuin valojen sammuttaminen ja kynttilöiden poltto.

Vaikeinta onse, että eihän noille lapsille voi sanoa, että maailman tila huononee koko ajan ja että on jo melkein myöhäistä tehdä mitään. Koska ilman toivoa ei ole mitään muuta jäljellä kuin ne Pandoran lippaan vitsaukset. Onneksi positiivistakin kehitystä on kuitenkin näkynyt. Silti taitaa olla niin, että meidän kaiken saaneen sukupolven olisi opittava kasvattamaan jälkikasvuamme siihen, että kaikki asiat eivät välttämättä enää heidän elinaikanaan ole itsestäänselvyyksiä. Varautumaan siihen, että koko maailmanjärjestys saattaa kääntyä päälaelleen ja se, jos mikä on oikeasti aika pelottavaa.

On vain pakko yrittää uskoa siihen, että jälkipolvet ovat edeltäjiään viisaampia ja vähemmän itsekkäitä.

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Harrastelua ja ilahdutusta



Tänään alkoi oeraati pajunkissa, tai ainakin jo aiemmin haetttujen oksien koristelu. Noo, vähitellen...  Huominen on vielä aikaa. Jos siis aikoo virpoa ja sehän on valinnaista...

Itsekin harrastelin. Yritän piirtää päivittäin edes vähän. Tänään piirsin pikkuneidin kasvot. Ihan kohtuudella onnistuinkin. Olen piirtänyt itse asiassa aika vähän puuväreillä ja silloinkin lähinnä esityskuvia. Ehkä minä noidenkin kanssa vielä tulen sinuiksi. Värilliselle pohjalle piirtäminen on kyllä mukavaa, tuo voimapaperin sävy on hyvä pohja keskisävynä kasvoille.

Ja sitten vielä haastetta. Osallistuin jo kerran Ilahduta bloggaajaystävää -haasteeseen, mutta ei haittaa, ilahdutan mieluusti toistekin. Kiitos Kikille haasteesta. Alla haasteen säännöt.


Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat, joiden määrän saat itse päättää.
Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä.
Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia.

Tällä kertaa ajattelin ilahduttaa yhtä blogiystävää eli Annua ja haastaa hänet tietenkin samalla mukaan.

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Tylsistymys kypsähtämys



Hyväntekeväisyysviltti lähentelee loppusuoraa ja oikeasti hyvä niin. Minä virkkaan mieluusti noita pikkuruutuja, mutta ruutujen yhdistely ja etenkään tuon reunuksen tekeminen ei välttämättä ole ihan sussikkihommiani. Siirsin jo peiton olohuoneeseen sillä ajatuksella, että päivän mittaan virkkailen pätkän reunusta aina tilaisuuden tullen. Ja juu, tänään sain jopa tehtyä niin. Nyt olen jo violetissa osuudessa, se tulee olemaan reunimmainen väri lukuunottamatta pinkkiä reunustusta. Mutta ehkä tästä valmista tulee kaikesta epätoivosta huolimatta. Joskus. Mutta se mikä on hieman kummallista on, että oikeastaan kaikesta huolimatta kutkuttaisi tehdä isoäidinneliöistä tähän heti perään peite. Mutta mieluusti sellaisilla väreillä, jotka ihan miettisin. Tämähän on tehty jämistä ja niistä jotakuinkin teemaan sopivista, joita tältä kylältä on saanut.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Kevättä rinnassa

Löysin tänään hyvin herätteellisenä ostoksena tälläisen soman pienen räsymaton. Värit olivat niin keväiset, että pakkohan tuo oli ottaa mukaan. Meillä eivät olohuoneen pöydällä tahdo kaitaliinat sunmuut pysyä mitenkään ojennuksessa, pöydän käyttötarkoitukset kun ovat melkoisen moninaisia. Mutta jospa tälläinen yksittäinen tabletti uhmaisi hurrikaaniajanviettäjiä. Ihan kohta on pääsiäinenkin, nuo puput oikein pyysivät päästä jo kaapista pois...

Illan olenkin sitten viettänyt etsimällä ilmaista editointiohjelmaa, jonka kanssa pystyisin toimimaan sovinnossa ja joka toimisi Ubuntulla. Kolmas yritys taisi natsata. Pikkuisen on vielä tutkimista, mutta ihan perusjutut alkavat jo löytyä. Edellisestä editoinnista on kieltämättä melkoisesti aikaa, mutta kummasti nuo opit selkärangassa pitäytyvät. Ja projektihan on siis lapsen ja ystäviensä kuvaussessioisen editointi. Saas nyt nähdä, miten mamman käy...

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Kävelyllä







Takatalvi iski, viima oli hyytävä, mutta auringonpaiste kirkkaampi kuin koskaan. Siispä piti pukea villaista ylle ja tehdä pikkuinen pakkaslenkki mieltä virkistämään. Kaunista oli, kuulasta ja keväistä ja ristiritaisen vilpoista. Mutta pianhan tämän jo pitäisi mennä ohitse. Sipulikukat ovat jo komeilla hiipoilla, toivottavasti pääsevät jatkamaan kasvuaan lähipäivinä. Narsissit taitaa silti joutua hakemaan kaupasta ruukkuversioina.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Ihmeitä

Tänään oli ohikulkijoilla ihmettelemistä, kun pihassamme pällisteltiin auringonpimennystä. Kun toinen keksi ja toinen kehittää, seurauksena on camera obscura, pahvilaatikosta, verhoiltuna karvaisellla fleecepeitolla ja likaisella koiranpyyhkeellä. No, pitäähän sitä mainetta pitää yllä... Ja silmätkin säästyivät, kun hitsausmaskeja taloudesta ei löydy. Edellisillan palelin parvekkeella ihaillen revontulia, jotka nekin olivat kovasti vaikuttavaa nähtävää tälläiselle etelän ihmiselle.


Tänään tuli myös taiteilijantarvikeliikkeen tilaus. Lupasin itselleni, että alan pitää jonkinmoista taidepäiväkirjaa. Piirustus per päivä (no jos edes muutama viikossa). Jospa tuo kynä alkaisi taas pysyä paremmin kädessä, kun nyt on uusia leluakin käytössä. Tarvikkeiden alla on nettihuutokaupasta löytynyt vanhan karhunpentupelin pelilauta. Se siirtyy jossain vaiheessa tyttöjen huoneen seinälle. Olen jostain syystä ihan suunnattoman ihastunut vanhoihin pelilautoihin ja niitä on jokunen kertynyt kaappiin. Pitäisi vain päästä ostamaan niille kehyksiä...

torstai 19. maaliskuuta 2015

Tre-blogit

Retromodernin Suvi oli perustanut Facebookiin sivuston meille Tampereen ja sen ympäristön bloggajille ja pitihän siihen liittyä. Ideana on vähän verkostoitua ja mahdollisesti muutenkin toimia yhdessä ja yhteistyössä. Ei varmaankaan yhtään huono idea. Toki tuota kautta löytyy varmasti myös uusia blogituttavuuksia, joita niitäkin on kiva löytää.

Jotta jos joku satunnainen lukija kokee tarvetta liittyä, Retromodernin sivuilta löytyy ohjeet ja lisätietoja. Ja tykätähän sivustosta voi ihan kuka vaan. Hop hop vierailulle!

tiistai 17. maaliskuuta 2015


Olen ottanut näin saapuvan kevään kunniaksi erilaisia näkökulmia asioihin. Yksi löytyi, kun tein kotijumppaa lattialla. Päätin, että sohvaperuna voi ajoittain pudottautua edes sohvan viereen lattialle ja alkaa kaivaa itsestään sitä normaalia vahvaa ja jäntevää itseään. Minulla ei ole sen kummempia rantakuntoon tavoitteita, tavoitteena on tosiaan ainoastaan tuntea oloni paremmaksi ja vahvemmaksi, joustavammaksi. Olen urheillut ja liikkunut aktiivisesti oikeastaan koko ikäni, vielä tuon pienemmän vauvavaiheessa tein pitkiä vaunulenkkejä ympäri kylää. Yhtäkkiä kaikki liikunta jäi ja aloin tuntea olevani kuin marionetti, josnka naruista kukaan ei pidä kiinni. 

En halua fitness-kisoihin, saati puolimaratonille, olenpa vain jumpannut lähes päivittäin lihasryhmiä läpi ja tuntuupa hyvältä, kun joka päivä jumppa tuntuu kevyemmältä ja hallitummalta. Samoin olen koiraa ja lasta kävelyttäessä ottanut välillä juoksuaskeleita, ihan noin kokeilumielessä. Kohta niitä tulee otettua aika lailla enemmän, Silakka kun ilmoitti aikovansa oppia ajamaan ilman apupyöriä ja päästeli jo tänään melkoista vauhtia, isin pidellessä vain ohjausta varmistaakseen työntöaisasta. Taidan päästä itsekin hölkälle, halusin tai en. Mutta paraneepa hapenottokyky samalla, etenkin sitten, kun katupölyvaihe hiukan hellittää.


Peitekin on vähitellen edistynyt. Nyt se on vain juuri siinä vaiheessa, jota inhoan. Ts. jossa tilkut pitäisi virkata kasaan. Mutta pahalla sisulla. Osan olen jo sentään saanut aikaiseksi. Sitten kun se homma on valmis, onkin enää ohjelmassa erinomaisen tylsää, mutta yksinkertaista reunapaneelin virkkausta niin pitkään, että peitto on riittävän suuri. Ja sitten kohti Kellokosken mummeleita käy sen tie.

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Kevätverhot


Polkaisin eilen koneen käyntiin ja surautin keittiöön keväisemmät verhot. Vihdoinkin. Valaistus on vihreiden verhojen myötä melkoisen viidkkomaisen hämyinen, mutta on ne kivat. Ja hintakin pysyi kohtuullisena, kun löysin kankaat Marimekon halpalaarista. Eiköhän noilla kesä mennä.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Aurinkoinen sunnuntai



Ihana sunnuntai. Lämmintä, sininen taivas, pienempi tyttö ilmoitti, että isot tytöt ajavat isommalla pyörällä ja ilman apupyöriä. Ja toteutti uhkauksensa. Isiä tosin tarvittiin pitämään tarakasta kiinni, mutta tasapaino ja etenkin rohkeus olivat hyvin kohdallaan.

Päivälliseksi muut nauttivat kevään ensimmäiset grillimakkarat. Samalla tuli kokeiltua enimmäistä kertaa tuota chimney-uunianikin. Ainakin se toimi myös mukavana lämmittimenä. Itselleni tein linssi-porkkana-kuskus -täytteisiä kasvislihiksiä. Ihan sähköuunissa. Eivät nekään vallan pahoja olleet. Jostain syystä liharuoista oikein rasvaiset lihapiirakat ovat se mössö, jota aina välillä kaipaan. Turun Eines valmisti joskus kasvisversioita moisista, mutta ilmeisesti menekki ei ollut riittävä. Mutta ai, miten epäterveellisen ihania ne olivatkaan.

Illalla sain lopultakin ommeltua keittiöön uudet kevätverhot. Jo oli aikakin. Vielä kun saisin siivoiltua keittiön muutenkin inhimilliseen kuntoon kevätauringon kurkistella. Mutta nyt siirryn seuraamaan kahden huikean runoilijan rankkaa rakkaustarinaa. 

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Hyvää pullantai-iltaa! Lauantai on meillä julistettu viralliseksi pullatuspäiväksi, mikäli tuota nuorempaa pullattajaani on uskominen. Eikä siinä mitään, tuoretta pullaa on kiva mussuttaa etenkin saunan jälkiruokana. Minua kutsuttiin lapsena usein varsinaiseksi pullajunaksi. Juu, tykkäsin jo silloin.

perjantai 13. maaliskuuta 2015



Tänään oli ihan mieletön auringonpaiste. Niin kirkas, että kipeää teki. Istuskelimme Silakan kanssa kasvihuoneessa nauttimassa auringosta ja lämmöstä. Tänä keväänä pitäisi tilata asennushiekka ja latoa lattia kuntoon samoin kuin mökin ympärys ja edusta. Viherpihassa oli ohjeet hienoihin kasvatuslavoihin ja meillä on kellarissa vanhoja ikkunoita. Mies katseli jo hieman osviittaa. Katsotaan, mitä saamme suunnitelmista toteutettua. 

Omenapuun alusta on täynnä putoilleita auringonkukan siemeniä. Orava päästi meidät yllättävän lähelle katselemaan ateriointiaan. Pikkulinnutkin ovat muuttuneet koko ajan vähemmän aroiksi. Aina välillä joku alfaurostyyppinen tipu tulee istumaan läheiselle oksalle ja esittää selvästi, että voisimme siirtyä hieman etäämmälle, että kaikki uskaltaisivat tulla ruokailemaan. Ihan kohta tosin loppuu ruokkimisaikakin. Joku muukin oli tosin käynyt ruokailemassa. Kasvihuoneen sivustalla oli todisteet melkoisesta höyhennyksestä.

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Kevät


Tai ainakin on valtavan keväistä. Tänään puhalsi melkoinen föhn ja vaikka aurinko ei näyttäytynytkään, ihan oli selvästi kevättä ilmassa. Päivällä piti puhaltaa saippuakuplia, minä kävin kaivelemassa ensimäisiä rikkaruohoja kukkamaasta ja ihmettelemässä, kun en tänäkään vuonna muista yhtään, mitä minnekin olen istutellut. Selvinnee kesän koittaessa. (Jossain vaiheessa elämääni voisin opetella pitämään vaikka jotain puutarhan huoltokirjaa.) Pikkusipulit (ja viime vuonna siemenistä idättämäni pinkit unikot) ovat lähteneet kasvuun kiitettävällä innolla ja illasta mies huolsi lasten kanssa polkupyörät ja neidit pääsivät jo pienelle koeajollekin. Selvästikin polkupyöräkauden avaus on kevään paras päivä. Joku päivä pitäisi kaivaa oksasakset ja hoidella omppupuista vesiversoja edes vähän vähemmälle.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Ruusuja ja leipää!


Otsikossa viittaan erään mielenosoituksen teemaan. Arvostakaamme siis saamiamme ruusuja ja erityisesti leipää, jonka ansaitsemiseen meillä nykypäivän länsimaisilla naisilla on melko lailla erilaiset mahdollisuudet kuin kanssasisarillamme vielä 100 vuotta sitten, puhumattakaan kanssasisarista niissä maissa, joissa naisten oikeudet ja valinnan mahdollisuudet ovat edelleen hyvin vähäiset. Toivoisin, että Kansainvälisen naisten oikeuksien päivän perimmäinen syy ei hukkuisi kaiken maailman hemmotteluhoitopakettien ja messujen hälinään.

Ja tämän aasinsillan kautta sujuvasti juustopiiran pariin. Mies oli tuonut kaupasta Koskenlaskijan uutta cheddar-valmistetta, jota hiukan ihmettelin ennenkuin keksin, mihin moista tunkisi. 

Juustopiiras

Pohja:
100 g leivontamargariinia
1 dl kaurahiutaleita
3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 dl turkkilaista jugurttia

Täyte:
1/2 prk Koskenlaskija-cheddar Ruokaa
3 munaa
1 dl Sinistä emmental-juustoraastetta
2 dl kermaa
mustapippuria, timjamia

1 rkl dijonin dinappia

Nypi kuivat aineet margariinin kanssa karkeaksi, jauhemaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon jugurtti ja sekoita tikinaksi. Painele piirasvuoan pohjalle, pistele haarukalla ja esipaista 200 asteessa n 10 minuuttia. Tee sillä välin täyte. 

Riko munat kulhoon ja sekoita haarukala niiden rakenne hajalle. Lisää muuta aineet ja sekoita massaksi. Levitä esipaistetulle pohjalle sinappia ja kaada täyte sen päälle. Paista 20 asteessa n 20 minuuttia tai kunnes piiraan pinta on kauniin ruskea ja täyte on hyytynyt.

Tarjoile vihersalaatin seurana.

torstai 5. maaliskuuta 2015

Pienestä hyvä mieli


Facebookissa osui silmään tämä lehtijuttu ja se oli menoa se. Liityin ryhmään ja nyt ovat jämä- ja vähemmänjämänallet saaneet kyytiä, kun olen tuijottanut Netflixiltä Neiti Marpleja ja virkannut vimmaisesti.  Jotenkin ne viluissaan olevat vanhukset koskettivat ihan liian voimallisesti. Kerrankin pystyn ihan oikeasti tekemään jotain omalta osaltani. Viikon kuluttua olen ehkä saanut tilkkuja kasaan sen verran, että kehtaan lähettää ne peiton kokoajalle. Saa nähdä joudunko silti käymään vielä lankaostoksilla, mutta haitanneeko tuo, hyvään tarkoitukseen menvät. Mutta nyt koukku käteen ja jatkamaan.

P.S.En kyllä osaa sanoa tuleeko minusta ja Gimpistä ikinä ystäviä. En oikein tahdo saada sillä järjellistä jälkeä aikaiseksi. Nämä kuvat ovat ainakin ihan kamalia... Ärsytys sentään.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Ääh...


Läppärini on kiukutellut jo vähän aikaa, mutta koska se on tehoiltaan sitä luokkaa, että nykyisin ei tahdo saman tasoista saada edes rahalla, olen vain sinnitellyt. Uusin sinnittelyn muoto on se, että mies kipaisi Verkkokaupasta uuden kovalevyn (joka sekin on bai thö vei paljon pienempi kuin koneen alkuperäinen, koska niin tilavia ei vain saa. Kehitystä?) ja asensi siihen käyttikseksi Ubuntun, jota nyt sitten opettelen käyttämään. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kuvankäsittelyohjelma on Gimp, jonka kanssa elämä on vielä hiukan opiskelua. Esim. tänään unohdin turatessani pienentää kuvien pikselikoot, joten siinä selitys siihen, miksi asettelu heittele hiukan normitilasta. Nyt ei vain jaksanut.

Vaikuttaa tosin siltä, että välttämättä oireilu ei johtunut kovalevystä. Kone lämpiää edelleen välillä melkoisesti. Prossu paahtaa täysillä ja ärsyttäviä itsesammumisia on tapahtunut edelleen. Jotta enpä tiedä, jos aloittaisi lottoamaan ja toivoisi, että saisi rahat omppuläpäriin ja tarvittaviin ohjelmiin siitä. Onneksi on kuitenkin tuo koneiden kanssa erinomaisesti selviävä insinööri luontaisetuna. Aina kuitenkin selviää edes hetken pidempään kiukuttelevien kompuutterien kanssa.

Ja vähän ääh-mielialaa tuo myös se, että ihan oikeasti minä osaisin itsekin säätää koneen kanssa, jos vain vaivautuisin. On vain niinpaljon helpompaa, kun toinen osaa paremmin. Ja no, tosiasia on kyllä sekin, että insinööri ihan selkeästi nauttii noista asentamisista ja askarteluista. Jotta ehkä tyydyn olemaan vain tyytyväinen ja jätän isommat itseruoskimiset vähemmälle.

P.S: Tänään sain kyllä aika kipakkaa palautetta eilisistä yllätyssynttäreistä. Tänään olisi pitänyt pitää uudet ja leipoa kakku, koska eilen tosiaan munasin ja tein piirakan. En kyllä jaksanut, otin päiväunet.