perjantai 28. elokuuta 2009

Puuhastelua



Oma parasta ennen -päiväys taas lähestyy ja meillä on siivottu, kokattu ja leivottu apinan raivolla. Tässäpä saavutuksia leipomisen alalta. Cookieiden ohje on Kinuskikissalta ja mustikka-juustokakun resepti tuli Yhteishyvän välissä ja oli niin kielenvievän oloinen, että pakkohan tuo oli kokeilla. Maistaa saa vasta huomenna, harmi, ei malttaisi...

Kirpparillekin tuli neidin kanssa lähdettyä eilen. Sää oli koko ajan enemmän ja vähemmän tuhnuisen oloinen, joten ulkoilu sujui mukavasti tuonne ja takaisin kävellessä. Saaliiksi tarttui mm. kasa 60-luvun neulelehtiä ja nuo puiset tarjottimet. Ihania! Jostain syystä olen teinistä asti ollut hyvin ihastunut 60-lukuun aikakautena ja esim noiden lehtien vaatteista iso osa on sellaisia, että voisin ihan hyvin jonkun mallin totetuttaa ja kiskaista käyttöön. Ehkä minä vielä teenkin niin. Vähän nuorempana minun vaatekaapissani olikin paljon kirppareilta mukaan tarttuneita 60-luvun vaatteita. Vahinko, että iso osa niistä on tullut hävitettyä.

Nyt kun hiukan laskeskelen, alan ymmärtää, miksi nykynuoret pitävät 80 -lukua niin viehkona vuosikymmenenä... Kaipa se just ennen mua -aika on taaksepäin katsottaessa jotenkin viehättävä vähän jokaisella.

Niin, ne valkosipulin kukinnot. Napsin osan poikki ja toin sisään maljakkoon. Nuo ovat kyllä todella kauniita. Maassaolevien valkosipulien koko on kyllä aika lailla kärsinyt noiden olemassaolosta. Valitettavasti...

Ja se Puro-neuletakki edistyy, sillä tavalla vähitellen. Ennen talvea se tulee valmiiksi. Niin olen päättänyt. Epäilen, että tälläisessä vanhemmassa talossa saattaa lämpöiselle takille olla hyvinkin käyttöä.

torstai 27. elokuuta 2009

Sain tunnustuksen!!!

Kiitokset Minna, Kesän lapsi. :)

Takaisin (tietty) Minnalle ja lisäksi Anninalle, Sannalle, Annikalle ja Saiuille. :)

maanantai 24. elokuuta 2009

Peräti omenaista eloa

Ensiksi maan omenia. Kyllä tuolta pikkuisesta pottumaasta muutaman aterian nähtävästi saa, vaikka paikka varjoisuutensa vuoksi vähän arvelutti. Vietimme lapsen kanssa lyhyen perunannostoloman ja saimme lauantaiksi ateria-aineksia ihan omasta pihasta ja taatusti luomuna.



Tuo perunamaa näkyy vasemmalla, omenapuun alla eli varjoa tosiaan riittää. Kuten riittää myös omenia. Puu ei tahdo jaksaa pysyä suorana kuormansa alla. Nuo ovat ihan vähää vaille kypsiä, pihalla tuntuu jo ihana omenien tuoksu ja omenia syömään kykenevät ovat kehuneet, että vaikka siemenet ovat vielä valkoisia, itse hedelmä on jo makea, ei lainkaan raakilemainen. Hiukan tässä ihmetyttää, minne nuo kaikki laittaa. Tosin sukulaiset ovat jo ystävällisesti lupautuneet auttamaan omenien poisviemisessä, meille niitä on aika turha suuria määriä säilöä, koska minä en tosiaan voi syödä mitään omenaista. Sääli.



Lehtikompostissa kasvaa kaneliomena. Sitäkin olen käynyt nuuskuttelemassa ahkerasti. Muistan miten lapsena aina syksyn suuria juhlahetkiä oli mummulassa kanelimenien kypsyminen. Ne olivat lempiomenoitani, pieniä ja makeita, juuri sopivia lapsen suuhun. Kauniitakin vielä punaisine poskineen. Sitten isompana vasta suosikiksi nousivat nuo valkeat kuulat.

Näiden kuvattujenkin lisäksi pihasta löytyy lisää valkeaa kuulasta ja myös talviomenapuu, joka taitaa vain olla niin ränstynyt ja kaluttu, että sen taitaa joutua kaatamaan. Sääli sekin, mutta puput ja myyrät ovat olleet viime talvina ilmeisen ahkeria.

On meillä luumujakin. Tai siis mitälie kriikunoita. Ainakin kahta lajia. Nämä ovat jo kypsymässä, toiset odottelevat vielä vihreinä. Yllättävän paljon tuollaisesta pikkuisesta puunalustakin tulee.

Koiran ruokavaliokin on muuttunut taas syksyn tullen mielenkiintoiseksi. Vanharouva käy ihan omatoimisesti verottamassa marjapensaita, karviaiset ovat ehdottomia suosikkimarjoja, mutta herukatkin kelpaavat mainiosti. Nähtävästi myös omenat kuuluvat listaan herkkupalat. No, tiedänpä ainakin taas yhden omenansyöjän taloudessa.

Ja takaisin perunoihin.. Meillä siis tosiaan syötiin uusia perunoita elokuun loppupäässä. Ihania, ohutkuorisia ja täynnä kesän makua.

perjantai 21. elokuuta 2009

Maailman helpoin mohairhuivi




Kudoin huivin. Nyt vähän pidemmän, pehmoisesta Mohair luxista. Huiviin kului lankaa kaksi kerää eli n 100 g. Vyöte on kadonnut lapsen mukana jonnekin eli värisävystä ei ole hajuakaan. Puikot olivat nroa 5 ja neule ihan simppeliä: kaksi reunasilmukkaa aina oikeaa reunoissa ja loput langankierto ja kaksi oikein yhteen. Sama toisella puolella. Ainoa tarkastettava asia on, että silmukoita on parillinen määrä eli että langankierrot asettuvat toisiinsa nähden sievästi. Ihanan aivotonta hommaa. :)

Mä pidän tuosta pintaneuleesta tosi paljon, varsinkin valoa vasten se on todella kaunista. Tuli tuossa ikkunaa vasten huivia mallaillessa mieleen, että minkähänlaiset verhot tuolla neuleella saisi aikaiseksi vaikka pellavasta tai puuvillasta? Melkein tekisi mieleni kokeilla.

Pilkkupäivä eli ällistyttävää reippautta ilmassa







Meille iski tänään aktiivipäivä. Tuli siivottua ja touhuttua kaikenmoista. Lattiat hohtavat puhtaina ja alakerrassa tuoksuu hyvältä, suuri osa tavaroistakin on paikoillaan. Keitin elämäni ensimmäisen kerran hilloa. Lettuja oli mukava paistaa ja syödä ja äiti ja isä saivat katsella keihäänheittoa, kun kuulokkeista tuli sopivaa musiikkia (keinutuolin alta pilkistävät synttärilahjani, hiukan etukäteen saadut). Alkuillasta minuun iski vielä kunnollinen tarmonpuuska ja järjestin (lopultakin) kirjahyllyn. Siihen kun oli tullut tuo yksi uusi osuuskin. Noloa sinänsä, mutta eipä taida tuosta uudesta elementistäkään loputtomasti olla riemua, taas alkaa hylly olla täynnä. Voi huokaus minua ja kirjamaniaani. No, onneksi seinällä on tilaa vielä yhdelle pätkälle, kun tuossa taas tila loppuu ja tuo yläosan jatkopalakin on vielä tyhjä. Sekin siirtyi myöhemmin vähän eri paikkaa, tuossa vaikutelma oli turhan juhlallinen... Ja viimeisessä kuvassa neiti halusi itsestään otettavan hiukan dramaattisen käsiotoksen.. Harjoitteleeko tuo tulevan varalle?

Mutta oli mukava päivä. Ihanaa, kun oikeasti tuntuu siltä, että haluaa siivota, kokata ja touhuta. Että se ei ole vain sitä tavallista arjen pakkopullaa niinkuin se turhan usein on. Huomiseksi säästin vielä pölyjen pyyhkimisen ja sohvapöydän palauttamisen inhimillisen näköiseksi. Toivotaan, että työnilo säilyy.

Niin ja mieskin teki osansa kodin uudistuksiin tänään. Hän vaihtoi keittiön kaappeihin kevyemmät vetimet noiden kieltämättä aika kaameiden puisten tilalle. Mutta siitä lisää myöhemmin.

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Sadonkorjuuaikaa

Sadonkorjuuaikaa, sitä täälläkin elellään. Aamulla kävin nyppimässä loput mustaherukat, vähän karviaisia ja kypsyneitä tomskuja. Ja tietty jokusen kukkasenkin olkkarin kaunistukseksi. Vielä olisi puskanloppu punaherukoita ja pari puskallista karviaisia. Karviaiset ovat herkullisia, mutta inhoja poimittavia. Nämä kyseiset ovat vielä tosi makeita, mutta sitäkin piikikkäämpiä.

Piti tietty tehdä pieni tarkasttskierroskin. Valitettavasti kamera oli silloin sisällä. Mutta: omppuja tulee ihan tolkuttomasti, luumuja muutama ja valkosipuli kukkii komiasti. Tuo viimeinen ei kai sitten kuitenkaan ole oikein juhlan aihe, olin lukevinani.. No, jonkun kukinnon poimin kukkakimppuun. Ilmeisesti ne olisi saanut poimia vaikka kaikki. Toisaalta ne varret, joissa pikkukynsiä sisältävät möykyt sijaitsevat ovat tosi kivan näköisiä. Pitäisi ehkä kaivaa se kamera mukaan lähipäivinä.

tiistai 18. elokuuta 2009

Am I blue?

Sadepäivän kunniaksi piti hiukan möbleerata. (Voitte ystävällisesti sulkea silmänne oikeassa reunassa kiemurtelevan imurinletkun kohdalla) Nyt on tietokonetyöpiste siedettävän näköinen. Mutta tulipa siitä sininen... No, jos joskus korjaan asian verhoilemalla tuolin jonkun muun värisellä kankaalla, tosin mä kyllä pidän tuosta petrolin sävystä. Anopin tekemä ryijykin löysi paikkansa. Se ei voisi olla paremman kokoinen ja värinen tuohon oveen verraten. Johdoille kun vielä keksin siistin piilotustavan niin tämän pöydän suhteen tilanne on varsin bueno. Vielä pari pöytää odottaa järjestäjäänsä...

Niin, tuon pienen metallikaapin, joka vaikuttaa tulostimen alla, löysin vähän aikaa sitten kirpparilta. Sille löytyi paikka vallan kivuttomasti. Tulostimen sijoituspaikassa ainoa ongelma on se, että pönttöuuni on vajaan metrin päässä. Miten mahtaa käydä tulostimen musteiden? No, kauneuden takia on kärsittävä, tulostin tarvitaan, mutta toiselle puolelle pöytää se ei mahdu sovinnolla. Siis esteettisesti sovinnolla. ;) Työvalaisin on peräisin samalta kirpparikeikalta kuin kaappikin. Sillä kertaa kävi tuuri.

tiistai 11. elokuuta 2009

Reikä has left the building!

Tältä se entinen hieno viritys näyttää nyt. Tiilet ja sanomalehdet lähtivät ja rappaus pääsi tilalle. Ihan kiva kyllä, en varmasti vastusta lämmityskelpoista muuria talvipakkasilla.

Tässä sitten muuri kokonaisuudessaan. Mikään hirmuisen kaunishan tuo ei ole, mutta jos pikkuisen sisustaisi ja laittaisi vaikka Kivi-tuikkuja tuohon luukkujen yläpuolen tasolle tms. Niin ja ehkä joskus sitten voisi vaikka rappauttaa tuon tiilipinnan piiloon. Mutta olkoon nyt mikä on kunhan toimii! Joku mukava lämmittelytuoli tuohon eteen olisi kyllä kiva löytää.

Mummuni on harrastanut kaappiensiivousta ja sieltä on löytynyt kaikenlaista. Hyvänä esimerkkinä nämä vohvelikangaspyyhkeet. Muistaisin, että tuo sinisellä kirjottu, lila pyyhe taitaa olla ihan omien pikku kätösteni työtä... Pitää keksiä, mitä noista tekisi. Tuon kirjavimman (ja ilmeisesti vanhimman) taidan kyllä säästää ihan tuollaisena. Siinä on jotain tosi viehättävää. Noista kahdesta voisi kehitellä jotain pussukoita tms..

Ja vielä huvittava havainto.. meidän lapsella ei ainakaan varpaita palele. ;) Ja tuossa on siis vasta n. puolet neidin sukista. No, ei luulisi loppuvan kesken ainakaan.. Lievää sukkahulluutta havaittavissa. Jostain syystä niitä tulee aina ostettua, jos jossain on edullisia/kivoja ja kun siskoillani ja äidilläni on vähän samaa vikaa, neidin sukkavarasto on melkoinen.

Eipä silti. Tämä ei ole mitenkään ensimmäinen esimerkki asustehupsuudestani. Opiskeluaikana kaverini kyselivät jokusenkin kerran olinko ajatellut perustaa huivikaupan. Laukkujakin on välillä ollut jokunen kappale eikä minulla itsellänikään ole varsinaisesti pulaa sukista.

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Stairway to heaven?

Vai oisko sittenkin piipunpään alkumuurausta? No, ihan näppärästi homma sujui, kun paikalle oli saatu kunnolla talkooväkeä ja intoa riitti. Vähän jäi vielä muurattavaa, mutta jospa lähipäivinä piippu nousuisi valmiiseen korkeuteensa.

Vanhan piiipun pellityksen alaosta toimi näppäränä häkkinä muurarille. Ei tarvinnut kytkeä turvavaljaita koko ajaksi, kun oli joka tapauksessa melkein vyötäisiä myöden metallikehikon sisällä. No, siitä tuo rappusefektikin johtui, muurari muurasi piipussa seisten niin paljon kuin mahdollista. Se täyttövaihe olikin vähän kurjempi, kun joutui kurottelemaan hoitotasolla polvillaan tiiliä paikalleen. Mutta ehkä meillä on ensi talvena piippu!

Ja tässä lisää kirppislöytöjä. Kävimme kyläreissun yhteydessä noutamassa yhden huutislöytöni matkan varrelta. Tuli ostettua pienehkö R makuuhuoneeseen lukuvaloksi... Pitää tunnustaa, että nyt mies ensimmäisen kerran oli vähän ällistyneen näköinen löytöänin ihmetellessään. Mutta äkkiä tuo tokeni ja siinä on taas lisää puhdetöitä miekkosellekin talven pimeiksi illoiksi. Tuosta kun lienee syytä purkaa nykyiset valot ja muuntaja pois ja laittaa uudet vähän väemmän sähköä kuluttavat versiot tilalle. Lapsella oli kyllä kirjaimen kanssa hauskaa. Hiukan kirjain kyllä kaipaisi rättiä ja suopaa, putsasin isoimmat pois, mutta melkoisen kurainen ärrä meillä olkkaria koristaa tällä hetkellä.

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Hyvästi naakanpesät ja muita kesäjuttuja

Modernia taidettako? Ei vaan nuohooja tukki hormin reiän naakanpesän poiston jälkeen. En raatsinut ottaa pois, koska tuo on oikeastaan aika viehättävän näköinen koristus seinässä. No, syksymmällä tuo sitten lähtee, kun alapuolella oleva tulisija korjataan talveksi käyttökuntoon. Mutta olkoon siihen asti.

Se tuli todettua, että aika poikia muuraamaan nuo naakat. Varsinkin tuo iäkäs pesä oli ihan kiveä. Melkoisia vippaskonsteja vaadittin ennekuin hormista lopulta saatiin jätesäkillinen tavaraa ulos. Suosittelen lämpimästi asettelemaan verkkoja savupiippujen päälle.

Ostin huuto.netistäaakkoskortit. Jokaisessa on ruotsinkielinen runo toisella puolella. Nuo ovat tosi viehättävät. Ajattelin tehdä niistä taulun, kunhan löydän jostain sopivan kehyksen. Sitä ennen ovat äidin leikissä. Tässä taloudessa äidin lelut ovat erikseen...

Neuleintokin osoittaa palailemisen merkkejä. Intouduin kutomaan Novitan Purosta tuollaisen mutkahuivin. Sävy Ruska, puikkokoko 5 ja ohje ihan omasta päästä kuvan perusteella sovellettuna. Kuvasta näkee myös sen, että huivi kaipaisi pingotusta.

Tuo lanka kyllä yllätti positiivisesti sekä sävyillään, että neulottavuudellaan. Seuraavaksi pitäiskin keksiä mitä noista Noron Silk Garden litestä ja Mohair Luxista tulee. Varmaan huiveja niistäkin. Mutta millaisia? Siinä vasta kysymys...

Tällä hetkellä päällimmäisenä poden kyllä virkkausintoa, mutta kaipa sekin josku hellittää ja sitten olisi tehtävä päätöksiä. Jostain syystä mun on hirmuisen hankala saada päätettyä, mitä heräteostona hankituista ihanista langoista tekisin. Aina pitäisi olla malli ennen lankaa.

Kävin pihallakin ja ihan ilman keppejä. Pystyin siis keräämään pienen tauon jälkeen kukkakimpun peilin eteen. Olin minä sitä jo kaivannutkin, mutta en saanut ketään käymään saksimassa pihalla. Mitäköhän tuohon keksisi talveksi? Tuskin tulee leikkokukkiakaan ihan jatkuvasti ostettua.

maanantai 3. elokuuta 2009

Vuosipäivä

Huomasinpa juuri, että tasan vuosi sitten aloittelin bloggaamista. Tämä on ollut aika hurja vuosi, täynnä kaikenlaista, sekä mukavaa että kaikkea muuta kuin mukavaa. En tiedä olenko kasvanut ihmisenä (tuksin pituutta ainakaan), mutta ainakin on ollut mukava kirjoitella ja erityisen antoisaa on edelleen ollut muiden blogien seuraaminen.

Mutta vuosipäivän kunniaksi kirsikoita omasta puusta. :) Osan mä taisin ehtiä laittaa jugurttiini, mutta jospa noista riittäisi edes virtuaaliseen herkutteluun, tai sitten siihen visuaaliseen. Uudessa kodissa yksi tärkeä ilonaihe kun on ollut noiden kirsikkapuiden olemassaolo. Kirsikat ovat marjoista ykkössuosikkejani. Slurps.