lauantai 29. tammikuuta 2011

20.1. 2011 klo 12.44

























Tälläinen neitokainen meille tuli. Vauhdilla, rytinällä ja metelillä ja samaa on riittänyt. Kestoilu sujuu, muuten on takkuisempaa. Mutta ihanaa, ihanaa tämä on, kaikesta huolimatta. Miten sitä ihminen voikaan rakastaa näin mahdottomasti pientä, kiljuvaa olentoa. <3


sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Merityttöpaita



Tulipa poseeraukset. :) Jonnan tekemän sliparin innoittama raitapaita valmistui viime yönä. Lankana Jaegerin Extra Fine merino, jota taisi mennä n 350-400 g. Katsotaan jaksaisinko oikein punnitakin tällä kertaa. Puikot olivat 3,5 tai 4 (puikkomittari on edelleen hukassa ja puikoista lukemat haalistuneet näkymättömiin). Poseeraaja on n. 120 cm pitkä. Tuli mukavan sopiva neule (ja pehmeä kuin mikä). Jonnalta löytyy (sliparipostauksen palautelootasta) sliparin ohje, minä aloitin hihat siinä vaihessa, kun hihojen kohdalla oli 50 silmukkaa, lisäsin kainaloihin 10 silmukkaa ja hihojen aloitusvaiheessa sitten viisi silmukkaa kumpaankin reunaan ja kudoin hihat tasona. Taisin kaventaa silmukat aina toisen raidan aloituskohdasta lähtien molemmissa reunoissa, että sain hihoihin vähän muotoa. Niin ja tämähän on siis malli, joka tehdään ylhäältä alaspäin pyöröpuikoilla, jos se ei kuvista selviä.Taisin kehua, että alakerrasta joulukoristeet ovat jo poissa. No eivät ole, lähtisivätkö tänään? Minulla on tosin pieni kriisin paikka, käsityöpuute iski. Mitä mä nyt teen? Apua! Pitänee sukeltaa lankalootaan etsimään innoitusta... Sukkia tuo neiti kyllä tarvitsisi, useammatkin.

lauantai 15. tammikuuta 2011

Jumissa soffalla


Voih puuh ja ääh ja kaikkea sellaista. Alkaisi odottaminen jo riittää. Vauvalla on varmasti kokoa ihan riittävästi, ainakin jo silkka vatsan asujan hikottelu saa minutkin kokonaan hypähtelemään. Sitä paitsi mitä, jos vauva ei mahdukaan nuttuun, jonka kudoin? Se vasta olisi kamalaa. Tämä ohje oli hyvä, lanka Noron Taiyo (ihan pumpulia, nam) ja puikkokoko muistaakseni 4. Neidille on nyt tulossa merimiespaita, mutta se on yläkerrassa ja minä en ihan helpolla irtoa rakkaalta sohvaltani ylimääräisiä rappukiipeilyjä harjoittamaan. Perheemme pyhä kolminaisuus on maha, sohva ja vissypullo. Niillä mennään. Maanantaina taas äitiyspolille katsomaan tilannetta. Onneksi minusta pidetään hyvää huolta ja saan sohvalleni säilytettäväksi taidetta. Tänään seurakseni molskahti ankka. Kuinkahan Vilppumaassa voidaan?

Olen minä silti sohvallani shoppaillutkin. Varustelekasta on tulossa pari laukkua hoitolaukuiksi ja Gredelinistä koristetyyny pinnasänkyyn. Vielä joku saisi käydä Ikeassa ostamassa minulle kangasta sen samaisen pinniksen päiväpeitoksi.. On sitten edes kaunis turhake. Tuo isompi neiti taisi mokomassa hökötyksessä nukkua elämänsä aikana huomattavan harvalukuisen määrän öitä. Mutta eihän sitä ikinä tiedä... Saisi tuo jo silti syntyä, että sekin tosiasia selkiäisi vähitellen.

(Ja kylläpä taas juoksee tekstipalstoitus just niinkuin mä en halua. Ärs.)

lauantai 8. tammikuuta 2011

Käsitöitä ja pesänrakennusta




Valmistuneiden käsitöiden luetteloiminen nähtävästi jatkuu, samoin pesänrakennusvimma. Pahoittelen. Emännän yläpää on kypsempi synnyttämään kuin se varsinainen synnytyspää. Mutta ehkä tässä lähiviikkoina.

Vauvan pinwheel blanket valmistui. Pingottaminen ei välttämättä ole huono ajatus, mutta ehkä samalla, kun saan lanoliinitettua niitä villiksiä. Lähipäivinä, toivottavasti... Hmh. Tuohon peitteeseen meni kolmisen kerää Noro Kureyonia, reilu vyyhti samaa vaaleanpunaista Cascade 220 kuin tytön villapaidassa on ja ehkä 50 g pinkkiä Cascadea. On pehmoinen ja kauniimpi kuin jossain vaiheessa ajattelin. Laiska ihminen ei jaksa raijata tuota alas oikeaan punnitukseen. Se yhtä laiska ei viitsi edes mitata, arvioipa vain, että kevyen pingotuksen jälkeen tuo on paltiarallaa metrin halkaisijaltaan.

Samaa vauhtia neiti sai kauppapipon Elannin alpakasta. (kiitos Anna). Malli Jatan erinomainen Mariomyssy, vaihdoin puikot pienemmiksi ja sain tuohon n. 50 senttiseen kupoliin sopivan koon sillä muutoksella. Käyttäjä ihastui ja tekijä tuli onnelliseksi. Lankaa meni n 50 g yhteensä. Harmi, että ei ole tullut laskettua tämän syksyn ja talven aikana tuhottua lankamäärää. Se kun ei ole kovin pieni... Puoliakaan tekeleistäni en ole edes kuvannut, saati blogannut. Ihan mukavaa saada aikaiseksi ja on tuo lankavarastokin vähän sentään kutistunut. Joskin tunnustan ostaneeni aika moneen projektiin uutta lankaa, kun varastosta ei vain ole löytynyt sopivaa. Toisaalta sohvaan on luultavasti kulunut melkoinen kuoppa takapuoleni kohdalle, mutta omaa jaksamista on auttanut paljon se, että olen sentään jotain kyennyt tekemään huonolta ololtani.

Ja jotta en antaisi itsestäni liian suurpiirteistä kuvaa, kerronpa samalla vaihtaneeni silityslautaan uuden päällisen, koska entinen (sinistä unikkoa) riiteli niin tarmokkaasti pöllöjen kanssa. Gudrunilta löytyi pöllöille paljon paremmin sopiva seuralainen. Joulukoristeet kuvittelin jo poistaneeni vahvuudesta. Juu, alakerrasta kyllä, ylhäällä ne ovat kyllä edelleen iloisesti levällään. Nuo Lovin possut ovat kyllä niin somia, että en taida raaskia nitä vielä hetkeen piilottaa. Ja muutenkin, eikös se joulu lopu vasta Nuutin päivänä, milloin tuo sitten lieneekään..?

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Eskimotytön paita



Nyt sekin on valmistunut. Ja iso tuli, tosiaankin, etenkin hihojen mitta on aivan älytön. :D Mutta ei onneksi niin iso, että ei voisi käyttää. Perusohjeena Novitan ohje, koko 130 cm, joka oli sivumennen sanoen melkoisen valtava. Tai sitten tuo minun käsialani teki taas tepposet. Kuvion vaihdoin omaksi sovellukseksi jostain vanhasta käsityölehdestä löytäneestäni sydänmallista, jonka sovitin noihin Novitan mallin kavennuksiin. Niin ja käyttäjä on tuollainen pluskäyrillä painoa keräävä vähän yli 120-senttinen neitokainen eli sen 130-senttisen ei olisi pitänyt olla noin reilu... Mutta eiköhän tuokin päällä hiihtäminen niillä ihanilla, aurinkoisilla keväthangilla suju.

Lanka Cascade 220 (ihan suosikkilankani), jota meni tuohon 398 g, pääosa luonnollisesti tuota violettia, vaaleanpunaista meni ehkä reilut 50 g ja pinkkiä ei sitäkään. Puikkokoko on jo onnellisesti painunut unholaan, olisiko resoreissa 3,5 ja muuten 4? Kuitenkin Knit picksin ihanaiset kovapuiset vaihtopäät ja kaapelit käytössä. Noista on tullut ihan suosikkipuikkojani, pakko ostaa sukkapuikkojakin ja lisää vaihtopäitä.

Neiti poseeraja kyllästyi jo kuvausten alussa eli lojumiseksi meni. Paita on toki hyvin mieleinen. Saisinkohan huomiseksi sen pinwheelin tehtyä? Eilinen ilta menikin yllättäen vauvannutun parissa. Iski vain yllättävä tarve tehdä moinenkin...

tiistai 4. tammikuuta 2011

Villapökiä


Jotta tuollaisia olen saanut aikaiseksi. Kaapissa on vielä jokuset pikkuiset ihan luonnonvalkoisesta hahtuvasta kudotut versiot, jotka olivat jo isomman tytön käytössä ja muutamat Ruskovillan pitkäpunttiset. Nyt ajattelin,  että talvivauvan kanssa pääsee helpommalla, kun on monet pitkäpunttiset. Body ja villikset riittävät pitkälle. Ainoa ongelma on, että noista tuli yllättävän ison näköisiä. Ohje on Titityyn Patons-pöksyjen ohje, mutta minun käsialani vain taitaa edelleen olla melkoisen löysä... No, naru vyötärölle ja resorit kaksinkerroin, ehkä se siitä.

Niin ja materiaalit. Vihreät ovat kaikki Patonsin Classic Woolia ja raidalliset tein tytön villatakin jämälangoista eli ne ovat Cascade 220-alpakkaa. Vielä kun joku pesisi nuo ja upottaisi lanoliinikylpyyn joksikin aikaa. Minä en jaksa (nyt), taidan kaivaa neidin villapaidan ja päätellä lopultakin siitä langanpäät ynnä kasata sen käyttökuntoon. Neiti meni iskän kanssa suksikaupoille, pitäähän hiihtopusero saada käyttökuntoon. Varsinkin kun viikonlopulle on luvattu jo ihan inhimillisiä lämpötiloja ulkoiluharrastusten suhteen. Vähän jännittää olenko silloin jo tositoimissa vai ähisenkö edelleen sohvaperunana.

maanantai 3. tammikuuta 2011

Väsy iski


Tämä mamma on simahtanut aika pahasti viime aikoina. Aamuisin sängystä pääseminen on melkoinen projekti. Onneksi minulle on suotu mies, joka tajuaa olotilani ja tekee ja helpottaa oloani minkä kykenee. Oikeasti minun piti kiivetä kameran kanssa yläkertaan ja kuvata pieniä villahousuja. No, housut ovat ylhäällä, minä ja kamera alhaalla. Jospa huomenna. Oikeasti ne kaipavat myös pesua ja lanoliinia, kuten vanhemmatkin versiot aiheesta. Mutta ajatella, että olen kaikesta huolimatta saanut jokuset pöksyt aikaiseksi. Jotain sentään. ;)

Ulkona on todella kirpakka pakkanen. Ulkoistin lapsen viihtymisen ensin Totoron, nyt tarralatikon huoleksi. Molemmat tuntuvat toimivan kohtuullisen hyvin. Se pinwheel-peittokin on ihan pikkuista vaille valmis, samoin viheliäisen sairaalakassin pakkaaminen. No, tuo kassin pakkaaminen on kyllä ihan aloittamista vaille valmis. Jos saisin tänään edes kerättyä kaiken tarvittavan, vielä kun keksin, mitä se kaikki tarvittava on ja miten isoja vatteita tuonne edes kannattaa kantaa itselleen kotiinpaluta varten.

Mutta nyt rahkaa minulle ja lapselle välipalaksi. Ai niin, tänään tajusin, miten hyvää avocado on. Aiemmin en moisesta ole suuremmin piitannut. Söin sitä kikhernepihvien, avocadon, tomaatin, kermaviilin ja salaatinkastikkeen kanssa ja olin niellä kieleni ruoan mukana. Käsittämätöntä, että en ole osannut tuota arvostaa aiemmin...