sunnuntai 26. huhtikuuta 2015



On vähän väsyttänyt, vaikka kaikkea kivaakin on tapahtunut. Torstaina tuli ihania ylläreitä, perjantaina oli muuten vain mukavaa ja lauantaina vietimme aamupäivän urheilukentällä mm. Unicef-kävelijöitä kannustaen ja nauttien ihanasta auringonpaisteesta. No, pikkuisen vakavampaakin asiaa oli ohjelmassa, mutta toivottavasti sekin puoli ratkeaisi parhain päin.

Eilen harjoitin myös pienoista palapelinrakennusta takapihalla. Kasvihuoneen edustan kiveys alkaa hahmottua, tosin kivet tylsästi yrittävät loppua kesken. Pitää siis keksiä joko hyvä tapa jatkaa kvieystä tai ajella Bauhausiin ja toivoa, että noita kiviä olisi siellä tänäkin vuonna. No, eiköhän siitä hyvä tule. Ainakin tähän menessä näyttää hyvältä. Tämän päivän sadesäällä en viitsinyt ladontojani käydä jatkamassa saati kuvailemassa.

Minusta uhkaa tulla myös soccer mum... Pelottavaa. Tyttö on innolla menossa perusteilla olevaan tyttöjen mimmiliigajoukueeseen mukaan. Tänään piti käydä ostamassa pikapikaa nappikset ja säärisuojat. Katsotaan. Neiti on haaveillut jo pari vuotta jalkapallon peluusta, mutta sopivaa joukkuetta ei ole ollut. Jospa haave nyt toteutuisi. Varjopuolena on tosiaan se, että tämä mamma on sikäli heikkoa soccer mum -ainesta, että pallopeli, jota olen aina vihannut on... - jalkapallo. No, mitäpä sitä ei lapsensa eteen tekisi.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Pieni onni

Kevään edistyessä minulle ja tuolle nuoremmalle rakkaudenhedelmälleni on kehittynyt aamu-ulkoilun yhteyteen tapa kiertää ja tarkastaa kukkapenkit ja verrata kasvun ihmettä edellisaamuiseen. neiti haluaa myös tietää kukkien nimet ja silitellä pieniä alkuja ja jutella niille. Selvää puutarhuriainesta siis. Varmaan ihan hyväkin opettaa kasvien sijainti tuollaiselle, jolla muistkapasiteettia vielä riittää. itselleni on suurin osa kasvien sijainneista joka kevät yhtä suuri ihme ja joka vuosi maasta nousee jotain, jonka alkuperää en kuolemaksenikaan muista. Mutta mukavaahan se on, vaikka välillä tämä kasvien kohdalla esiintyvä dementia on vähän huvittavaa.

Parempaa mielialannostotapaa en kyllä tiedä kuin pienten taimien katseleminen ja uusien kukkien aukeamisesta iloitseminen. Ylensä kevään etenemisen ihmetteleminen. olen iloinen, jos olen saanut saman onnentunteen siirrettyä lapsellenikin.


Tänään haimme vihdoinkin oven viereen myös orvokkeja. Havittelemani malvansävyiset olivat viehättäneet muitakin, mutta otin sitten noita hennon vaaleansinisiä. Hmm... Niissä on vain se pikku ongelma, että ne sulautuvat turhan hyvin vaaleanharmaasen seinään. Saattaa olla, että hankin tuohon myöhemmin vähän värikkäämpiä kukkia ja siirrän orvokit paikalle, josta ne pääsevät paremmin esille. Väri on kyllä ihanan herkkä ja hento.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Vaalisunnuntai

Vietän vaalivalvojaisia. Huomaan seuraavani tuloksia sekä televisiosta että Ylen sivuilta yhtä aikaa. Muistan lapsuudesta, miten aikuisten jumahtaminen television ääreen vaali-iltana ällistytti. Alankohan minä olla vihdoinkin itse aikuinen?

Tänään ajattelin kuvata jo viikon verran aukeamistaan miettineet sinuvuokonnuput kukkapenkistä ja vihdoin ne olivat lopettaneet miettimisen ja auenneet. Seuravaksi sitten odottelen skilloja, loppuja krookuksia ja keltavuokkoja kukkimaan. Kirsikoissa ja luumuissakin on jo isot silmut. Jos ilmasto ei vallan viilene, kukkamerta lienee odotettavissa aika pian. Ihanaa...


Käsityökirjahyllyni alkaa olla aika täynnä keskeneräisiä käsitöitä. Oikeastaan minun ei pitänyt tehdä hetkeen noita virkattuja tilkkuja, mutta toisin kävi. Tuli eteen mielenkiintoinen malli, se ei ihan mennyt toteutettuna niinkuin piti, mutta värit olivat kivat ja kun lankojakin oli, piti hiukan virkata sarjatuotantotyyliin.  Muutaman kerroksen kun vielä pyöräytän lappusiin, laitan ne taas menemään kohti Kellokosken mummujen peittotalkoita.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Parsa, rakastettuni...

Parsa kuuluu kyllä ehdottoman ihanana asiana kevään tuloon. Olen itse asiassa ollut lähempänä neljääkymmentä ennen ensimmäisiä parsakokemuksiani, mutta sitten se olikin menoa. Maalaistolleron elämä on tälläistä, edelleenkin on olemassa kasviksia, joita en ole maistanut, koska moisia ei pikkupaikkakunnilta ole saanut ja koska olen kerrostalossa kasvanut eli itse kasvattaminen ei ole aikanaan ollut mahdollista. Mutta ehtiihän sitä myöhemminkin. Olen kieltämättä ottanut keväisin vahingon takaisin varsin tarmokkaasti.

Tänään laitoin parsanvarret uunivuokaan, liruttelin öljyä päälle, rouhin pinnalle mustapippuria ja suolaa ja ripautin kourallisen cashew-pähkinöitä jalkopäähän. Sitten uuniin grillivastuksen alle lämmittelemään. Kun pähkinät olivat ruskistuneet, lusikoin ne pois vuoasta ja suolasin kevyesti. Sitten revin pallollisen mozzarellaa parsojen päälle ja laitoin paistoksen hetkeksi gratinoitumaan uuniin. Seuraksi vielä keitettyä kanamunaa ja herkkutaivas aukesi. Parsa ja cashew-pähkinät selvästikin tykkäävät toisistaan.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Keväthuivit



Sain tyttöjen ystävänpäivälahjalangoista huivit valmiiksi. Malli on Ullaneuleesta löytynyt Lumi, puikot nro 4 pitkät pyöröt ja lanka Langin Mille Colori Socks & Lace Luxe. Molempiin meni kerä eli 100g, vaaleampaan lisäsin ajatuksissani yhden kuviokerran ja sen loppuun saattaaminen vaati laatikosta jotain vihreää sukkalankaa, joka itse asiassa istui tuohon yllättävän hienosti.

Malli on simppeli ja onnistui jopa Netflixin ääressä torkkuvalta unihäiriöiseltä ts. mallikerta jäi mieleen helposti. Onnistuin myös jäämään pahasti koukkuun, seuraavaksi taidan tulostaa Tulppaani-huivin ohjeen ja alkaa kilkuttaa sitä kasaan.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Hiphei!

Orvokkeja en saanut, mutta sain jotain paljon paljon hienompaa! Reunojen kanttaus pitää vielä kehitellä, mutta muuten voisi jo kohta alkaa kantaa kasvatettavia sisään (jos vain sää sallisi).

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Ihana päivä



Aamupäivällä sivosimme pihalla. Aurinko paistoi ja lämmitti. Oli pakko riisua takkikin päältä, kun olin hetken juoksutellut syksyllä unohtuneiden ruukkujen sisältöjä kompostikasaan. Terassikin näyttää terassilta ja varsin kutsuvalta, ei epämääräiseltä ryönänsäilytyspaikalta. Enää tarvittaisiin kukkasia. Saisikohan orvokkeja jo vähitellen?

Saunanjälkeisherkkuna oli tällä kertaa brownieta ja jäätelöä. Ei hupsumpaa ja leipomuksesta jäi peräti murenat jäljelle. Jäätelöstä ei edes murenoita. Illalla, kun mies luki pienemmälle iltasatua, stailasin lastehuoneen peitot ja koristetyynyt kauniiseen kasaan kirjahyllyn eteen. Se kirjahyllykin pitäisi stailata (ja erityisesti pölyttää) jonain vähemmän kauniina päivänä. Tänään eivät päässet edes matot seuraksemme pihalle.

Mutta nyt odottavat kutimet. Tyttöjen huivit ovat ihan kohta valmiina. Seuraavaksi ajattelin intoutua joko kutomaan isompaa versiota aiheesta kid mohairista tai vaihtoehtoisesti virkkaamaan niitä isoäidinneliöitä. Kohta pitäisi kyetä päättämään. Toisaalta tuo Donna Tarttin Tikli tuijottaa minua sängyn vieressä syyttävän näköisenä.

perjantai 10. huhtikuuta 2015


Vielä kerran poijjaat... Mutkun tänään ne krys... eikun krookukset olivat auenneet oikein porukalla ja houkuttelivat kimalaista meden hakuun. Eka pörriäinenkin tänä keväänä. Kevät etenee ihan mahdottomalla vauhdilla ja joka päivä on ihana mennä ulos tarkastamaan, mitä kaikkea uutta on pihalle puhjennut. Nämä krookukset ovat vielä keskimääräistä kauniimpia hennonvioletteine sävyineen. Keltaisetkin puhkeavat varmaan huomenna, etupihalla tummemman violetit ovat vasta lehtien asteella. Yritän hillitä itseni ja olla raportoimatta jokaista uutta kukkijaa. Voi kyllä olla, että en onnistu tavoitteessani. Pahoittelen jo etukäteen.

torstai 9. huhtikuuta 2015

Verde que te quiero verde!



Aina välillä alkaa joku teksti pyöriä takaraivossa kuin pahimpikin musiikiton korvamato. Tänään minua on viihdyttänyt Lorcan Unissakulkijaromanssi Brita Polttilan käännöksenä. Jos runo ei ole tuttu, sehän alkaa "Vihreä, minä ikävöin sinua vihreä..." Saa arvata minkä tonkimisesta nuo lauseet alkoivat vaivata. Ja se suurin osa vaivaahan tietenkin on, että ei muista sitä runoa ihan kokonaan. Vain rytmin, "kertosäkeen" ja osia sieltä sun täältä. Tuon runon muistan kyllä harvinaisen hyvin, olen lukenut sitä aikanani paljon, tehnyt sen perusteella korun, nauttinut sanojen soljumisesta. Siitä huolimatta sillä ei ole mainittavasti tekemistä kevään tulon kanssa. Kaikkea muuta. 

"Vesialtaan kasvoilla kellui mustalaistyttö. Iho vihreä, vihreät hiukset. Silmät kylmää hopeaa. Yö tuli hyvin liki, likeiseksi kuin pieni tori..." Aika kylmäävää itse asiassa. Vaikka sitähän Lorcan runous usein on, polttavaa kylmyyttä ja surua. Mutta kaunista ja kiehtovaa. Lapsuuteni ehdottomiin lukukokemuksiin kuuluu Kirsi Kunnaksen kääntämä kokoelma Lorcan runoja, taisi olla nimeltään Mustalaisromansseja. Silti Kunnaksen Unissakulkijaromansi ei jostain syystä ole jäänyt niin voimalla mieleen kuin Polttilan versio.

Mutta palatakseni puutarhaan ja siihen kaivattuun vihreyteen: Tänään näin ensimmäiset leskenlehdet, ensimmäinen krysanteemi krookus (ei pitäisi kirjoittaa puoliunessa) aukesi, skillat olivat isoilla nupuilla ja muutkin kasvit alkavat kurkistella varovasti kevättä. Tänään oli niin lämmin, että moni nuppu nousi esiin tämän päivän aikana. Ihanaa.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Olen bääää-äck!


Blogitauostu tuli (ainakin toistaiseksi) oletettua lyhyempi. Omassa koneessa vika oli lopulta melko vähäinen (poweri hajalla) ja nyt on sitten taloudessa myös varakone (joka on ihan hyvä olemassa esim. elokuvien katsomiseen). Jotta hip hip huraa! Vieroitusoireet olivat julmetut.

Ajattelin tehdä jonkinmoisen pääsiäisen kootut, mutta havaitsin, että pääsiäismäisiä kuvia tuli otettua ällistyttävän vähän. Johtunee siitä, että näpsin niitä pädillä instaan. (Juu, olen liittynyt ja löydyn nimellä kirahvila.) Jotta harmailla mennään.

Itse koneeton elämä meni kyllä leipoesssa, käsitöitä tehdessä, televisiota tuijottaessa ja muutenkin kaikkea muuta kuin itseään älyllisesti ylentäessä. Jotta ihan sama, yhtä hyvin voin möllöttää koneella joutessani. Sitäpaitsi kohta pitää kaivaa neule esiin ja katsoa Netflixiltä se koneen yhteistyön loppuessa kesken jäänyt elokuva (jossa yhdessä isossa roolissa on Mr. Darcy aka Colin Firth, joka olemuksellaan kirkastaa elokuvan kuin elokuvan. No, oikeasti tuo on hyvä ilman kirkastajiakin.) My life so far. Suosittelen.)

Huomenna on ohjelmassa paluuta arkeen. Voi olla mielenkiintoista. Isompi kun aloitti yhdistetyn sairaus- ja pääsiäisloman jo viikko sitten emmekä oikein ole saaneet perheen rytmiä muutenkaan kovin ryhdikkääseen kuosiin kellojen siirron jälkeen. Mutta ehkä tämä tästä, jotenkin...

P.S. Toivottavasti saisin säilytettyä ja kukitettua uudelleen tuon pääsiäisamaryllikseni sipulin. Herkumpaa kukintoa en ole hetkeen nähnyt. Olen heikkona piparmintturaitoihin myös kukkasissa.

torstai 2. huhtikuuta 2015

Blogitauko

Blogini joutuu jämään hetkeksi pakolliselle tauolle. Oma läppärini sanoi sopimuksensa irti ja nyt mietimme ratkaisua sen suhteen. Ipadilla en ole oppinut blogiani täydentämään niin, että saisin edes kohtuullisen siedettävää jälkeä. Joten pitkin hampain harrastan muita asioita. Toivottavasti pääsen palaamaan kohtuuajassa. Pikkupiipahduksia toki saatan muiden koneilla tehdä. Ehkä tabletillakin.

Ihan nyyh olo. Miten sitä tuleekaan rakentaneeksi suhteen niinkin tekniseen tuotteeseen kuin tietokoneeseen? Blogiharrastuksesta nyt puhumattakaan...