keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Parsa, rakastettuni...

Parsa kuuluu kyllä ehdottoman ihanana asiana kevään tuloon. Olen itse asiassa ollut lähempänä neljääkymmentä ennen ensimmäisiä parsakokemuksiani, mutta sitten se olikin menoa. Maalaistolleron elämä on tälläistä, edelleenkin on olemassa kasviksia, joita en ole maistanut, koska moisia ei pikkupaikkakunnilta ole saanut ja koska olen kerrostalossa kasvanut eli itse kasvattaminen ei ole aikanaan ollut mahdollista. Mutta ehtiihän sitä myöhemminkin. Olen kieltämättä ottanut keväisin vahingon takaisin varsin tarmokkaasti.

Tänään laitoin parsanvarret uunivuokaan, liruttelin öljyä päälle, rouhin pinnalle mustapippuria ja suolaa ja ripautin kourallisen cashew-pähkinöitä jalkopäähän. Sitten uuniin grillivastuksen alle lämmittelemään. Kun pähkinät olivat ruskistuneet, lusikoin ne pois vuoasta ja suolasin kevyesti. Sitten revin pallollisen mozzarellaa parsojen päälle ja laitoin paistoksen hetkeksi gratinoitumaan uuniin. Seuraksi vielä keitettyä kanamunaa ja herkkutaivas aukesi. Parsa ja cashew-pähkinät selvästikin tykkäävät toisistaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti