perjantai 31. toukokuuta 2013

#day 09 - a song that you can dance to



En mä tiedä osaanko tanssi tätä sen kummemmin, mutta ihan loistava tanssibiisihän tämä on. Nokitan vielä toisella latinobiisillä, joka suorastaan kutsuu keinuttamaan lannetta. :)



Ihania naisia, ihanaa musiikkia!

P.S. Alempana olisi arvontaa ohjelmassa. ;)

torstai 30. toukokuuta 2013

Kuvassa esiintyy penkkini uusinta asujaimistoa edustava pienikokoinen kurjenmiekkalaji. Anoppi antoi muutaman mättään noita mukaan ja laitoin ne omaan penkkiinsä. Noiden seuraksi heittelin vielä erilaisia unikonsiemeniä. Saa nähdä, miten heleä kukinta on kesän loppupuolella luvassa.  Niin ja oletan, että tuo kurjenmiekka kuuluu heimoon Iris pumila. Saa korjata, jos olettelen omiani. Sijoitin sen korkeampien iiristen viereen ja itse asiassa laitoin niiden toiselle puolelle monivärisisä iris hollandica-lajin edustajia. Mielenkiintoista nähdä niiden värit. Jostain syystä olen rakstunut kurjenmiekkoihin jo vuosia sitten eikä näytä rakkaus laantuvan, päinvastoin... Niitä keltaisia, kosteikossa viihtyviäkin haaveilen jonnekin saavani viihtymään. Ojan pohjaa voisin yrittää.

day 08 - a song that you know all the words to
Minä osaan ulkoa ihan hirmuisen monta laulua. Jostain syystä runot ja laulujen sanat jäävät päähäni todella helpolla, laulujen sanat musiikin tukemina erityisen hyvin. Mutta tästä minä tykkään ihan hirmuisesti, sekä sanoista että muuten ja löydän itseni usein lauleskelemasta tätä ihan ilman taustamusiikkiakin.

keskiviikko 29. toukokuuta 2013



Pihapuuhastelu jatkuu. Jotenkin kaikenmoisten pihakiveysten tuijottelu Pinterestissä aiheutti tarpeen askarrella edes jonkun pikkuisen kierrätyskiveyksen  omaan pihaan (jos vaikka myöhemmin saisi tehtyä sellaisen isommankin). Jotenkin leikkimökin terassi oli vähän irtonisen näköinen ja sen päähän sopi hyvin sijoittaa muutama huomattavan kulahtanut ja kärsinyt vanha betonilaatta ja tiili. Ja sanoista tekoihin, sinne menivät. Mistään oikeaoppisista perustuksista on ihan turha puhua, mutta oletan, että eiköhän maan vetovoima noita jossain määrin pidä paikoillaan. Pikkuisen pitää vielä lisätä jättämiini koloihin multaa ja mehikasveja ja odottaa, että ne vähitellen täyttyisivät vehreiksi. 

Mutta olipa kivaa, taas kerran! (Tuo pikkuinen pöytä, joka muuten löytyi Biltemasta vähintääkin edullisesti, lasten piharuokailua varten, vaatii pientä tukirakennetta ja siirtyy fiksaamisen jälkeen terassin eteen. Tuossa se ei oikein toimi, paitsi siten, että se ei pääse heilumaan, koska mies ruuvasi sen mökkiin kiinni. Huoh.)

edit. Ai niin, se musiikkihaaste. day 07 - a song that reminds you of a certain event Heti tuli mieleen Billy Bragg Dinosaurockissa muistaakseni kesällä 1988. Sinne oli ihan pakko päästä ja sitten en nähnyt hra Braggia oikeastaan lainkaan, koska olin uimaan menessäni antanut kassini ja silmälasini jollekulle hoitoon ja se joku oli jossain kateissa hetken. Joten pääosa Billyn keikasta meni kuuloaistimuksen varassa. Mutta oli sekin ihanaa. En muista enää soittiko Billy tuota "To have and to have not", mutta se on joka tapauksessa yksi ehdottomia suosikkibiisejäni herralta. Kannattaa tutustua myös sanoitukseen.

Heja! Arvonta!

Lopultakin saan aikaiseksi. Eli arvontaa pukkaa. Palkintona (kerran luettu) Viveca Stenin dekkari, tiskirätti Ruotsin väreissä ja Ruotsin eniten ostettuja autoja. Jotta prinsessahäitä odotellessa voi heilutella tiskirättiä ja lukea yläluokan parissa tapahtuvasta rikollisuudesta suklaata mussuttaen. Tai sitten nämä voi säästää häälähetyksen suvantohetkiä täyttämään.

Säännöt normaalit, viestiä lootaan (anonyymit mielellään nimimerkki mukaan) ja aikaa ensi maanantaihin ts. 3.6.2013 keskiyöhön saakka. 

Jotta eipä muuta, arvontaonnea!

tiistai 28. toukokuuta 2013




Iltapäivällä tyhjensin leikkimökin, lakaisin, häädin hämähäkit ja pesin lattian. Nostelin tavarat takaisin, laitoin räsymaton lattialle ja verhot ikkunaan, Kun tyttö tuli koulusta, jatkoimme sisustushommissa. Tytön huoneen kehyshylly ja Brion hella pääsivät mökkiä koristaman, samoin yli vuoden paketissa odottaneet Ikean astiat pääsivät vihdoin käyttöön, kuten myös fb-kirppikseltä hankkimani pieni, sininen kattila. Nyt kelpaa kokata. Silakka kiljaisi riemusta nähdessään uuden keittiönsä ja alkoi kokata antaumuksella. Yksi puute tosin paljastui lopussa. Mökissä ei ole yhtään pikkuista patalappua! Saatanpa napata tänään virkkuukoukun käteeni hetkeksi.

Kun mökki oli hoideltu, ruukuttelin vielä kesäkukkia ja vähän muitakin. Äiti (kiitos lapsenhoidosta) ehdotti basilikoille tuota tyhjän panttina pönöttänyttä Ikean minikasvihuonetta. Joskus vain oma pää ei toimi eivätkä edes itsestäänselvyydet tule mieleen. Nyt vain alkaa multa olla vähissä. Komensin jo miehen peräkärrykeikalle multakauppaan.


day 06 - a song that reminds you of somewhere
Tämä on vaikea. Varmaan vaikeimpia listalla. Laulu, josta tulee jokin paikka mieleen... 
Tähän päädyin. Opiskeluaikaan Lahdessa, Ainomieli soi usein radiossa (ja levylautasella), A.W. Yrjänä oli vielä nuori, hoikka ja palavakatseinen lavalla esiintyessään.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Metsässä





Tänään kävimme metsässä, tai oikeammin laavulla järjestämässä hyttysille kunnon syömingit. Tajusin, että Silakka ei ole tainnut ikänään käydä oikeassa metsässä ja kun isomman tytön kaverisynttärit olivat tuolla laavulla, hoidimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Neiti kyllä nautti täysin siemauksin isojen perässä juoksemisesta ja isot suhtautuivat pieneen ihmeen pitkämielisesti.

Suunnittelin, että tänä kesänä voisime tehdä useamman eväsretken lähistön laavuille ja retkikohteisiin, niitä kun kuitenkin on roppakaupalla tarjolla ja aikaa moisiin ei mene kuin muutama tunti per retki. Lapsille tuollaiset poikkeamat päivärytmistä kuitenkin ovat tärkeitä eikä tänä kesänä ole remonttirintamalla ihan tulenpalavaa kiirettä luvassa. Vietämme kevyempää kesää siinä suhteessa.

Kotimatkalla kävimme kurkistamassa paikkaa, jossa meidät vihittiin kuutisen vuotta sitten. Ihan hirveä pettymys tuli siitä, että tilan vanha päärakenus oli purettu ja tilalle oli rakennettu joku uusi ökykokoinen pytinki. Hyvä kun ei itku tullut. Olettaisin, että ilman hyvää syytä  tuskin kukaan lykkäisi kasaan vanhaa, kaunista hirsitaloa , mutta silti... Alahuuli väpättää vieläkin. 

day 05 - a song that reminds you of someone

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Porttiteoria



Ensin sitä hoitelee ja kasvattelee ihan viattomasti viherkasveja. Vähitellen nälkä kasvaa syödessä ja pitää muuttaa rivariin ja äheltää sen pihan kanssa. Kun se piha on niin täynnä, että naapurin tytöt ilmoittavat, että ei enää yhtää penkkiä lisää, koska koirallekin pitää riittää leikkialuetta, alkaa miettiä omakotitaloa. Omakotitalossa huomaa muuttaneensa kesäksi pihalle ja olevnsa jotakuinkin täydellisen onnellinen sukeltaessaan pää edellä penkkeihin möyrimään. Mutta hei, ei se riitä, tänä keväänä olen huomannut, että tarvitsisin sellaisen oman viljelypalstan, koska meillä on niin pieni piha, että ei tänne mahdu kunnollista hyötykasvimaata. Seuraavaksi sitten pitää varmaan alkaa etsiä siirtolapuutarhamökkiä tai taloa, jossa on hehtaari vijelysmaata ympärillä. Siitä eteenpäin edes uskalla ajatella...

Näin se toimii, porttiteoria tässäkin asiassa. Ei olisi pitänyt antaa pirulle pikkurilliä, se on vienyt koko naisen.

Niin ja day 04 - song that make you sad on itseoikeutetusti tämä:

Oletettavasti Billien esittämä Strange fruit ei kaipaa kummempia perusteluja siitä, miksi se nostaa surullisia ajatuksia ja tunteita pintaan...

lauantai 25. toukokuuta 2013

day 3 - song that makes you happy

Tämä ei ollut vaikea biisi keksiä. Tämä on kappale, joka on ihan ensi kuulemasta asti palauttanut vatsanpohjaan sen, miltä tuntui nuorena, kun odotti viikonloppuja ja reissuja kavereiden kanssa, saanut hymyilemään sen odotuksen muistoa. Iloinen ja kevyt pikkuinen poppishelmi, jota muuten jostain syystä kukaan ei ole laittanut youtubeen!!!! Hirveä laiminlyönti! Sanat sentään löytyivät suht helpolla

Jonna Tervomaa/ Tänään lähdetään

Taskulamppu palaa,
verhot heilahtaa,
ikkunasta salaa,
hämäränä meen,
ennätyksellisen lujaa veri meluaa
- tänään lähdetään.
Nurmikolla juoksen
kohta sinut tapaan,
kulman takaa näen,
auton valot palaa
kiidän niitä kohti niinkuin yöperhonen
Tänään lähdetään, tänään lähdetään.
Ja matkalla näin meitä laulattaa:
"Taivaaseen kiltit pääsee,
tuhmat tytöt minne vaan."
Ja kerrotaan pian meistä legendaa,
kaksi karkaa, niinkuin varkaat,
jäämme heitä kaipaamaan.
Ohitamme sataa,
kyltin jossa sanotaan
"Onnellista matkaa pian kai tavataan"
Kuinka monta litraa bensaa palamaan tänään laitetaan?
Autossa on tilaa, vapaa takapenkki
Tieltä joku tyyppi kyytiin otetaan
Taskulampun takaa hän meille hymyilee:
"Aja minne vaan. Ihan minne vaan!"
Ja matkalla meitä laulattaa:
"Taivaaseen kiltit pääsee,
Tuhmat tytöt minne vaan."
Ja kerrotaan pian meistä legendaa:
Kaksi karkaa, niinkuin varkaat
Huuu-uuu-huuuu-uuuu-uu...

perjantai 24. toukokuuta 2013

Röyhähdä rauhassa rakkaani

Minttu on kasvanut jo niin isoksi, että siitä sa lisukkeita ruokiin. Se tosin alkaa kyllä kasvaa paikalla, jonne tyrkkäsin sen turvaan, hiukan turhankin terhakkaana ja laaja-alaisena. No, se on minttu. Piparminttukin on ihan väärässä paikassa ja taitaa sekin levitä turhan hyvin. Olisi syytä keksiä molemmille paikka, jossa saavat röyhytä rauhassa.

Tänään hyödynsin minttua tekemällä skonssitaikinantapaisen ja päällystämällä sen dijonin sinapilla. valkosipulilla, parmesanilla, kesäkurpitsalla, oliiviöljyllä ja kirsikkatomaateilla (ja tietty mintulla) ja paistamalla piiraaksi. Ihan herkkujen herkkua. Vielä, kun saa tuohon kesäkurpitsat omasta maasta, juuri mitään herkullisempaa en taida ihan heti keksiä.

Illasta aurinkokin palasi parin päivän lepotauolta ja heijasteli keltaista kulleroista. Potilaskin pääsi jo hetkeksi pihale ja riemu oli suuri.

Niin ja se musiikkihaaste. #day 02 - your least favorite song. Tamä on oikeastaan vaikeampi kuin tuo favourite song. Maailmassa on toki mahdottoman monta musiikkikappaletta, josta en juuri perusta. Listalla ykkösinä varmasti kaikenmaailman white power-sceneen kuuluvat yms. ajatusmaailmaltaan totaalivastemieliset  musisoinnit, mutta toisaalta olen myös moiset jättänyt suosiolla kuuntelematta eli en voi biisejä nimetäkään. 

Mutta mennään sit nyt ihan vain ällöttävyys/idottimaisuus/vastemielisyys/tyhmyys -aspektilla... Eli Juicen "Daisarit" on biisi, jota en vain voi sietää. Voi olla, että sen on tarkoitus olla jotenkin sarkastinen jne., mutta ei, minun korvaani se on vain tasan tarkkaan pöljä biisi, joka olisi hyvin voinut jäädä tekemättä, semminkin, kun Juice on tehnyt ihan oikeasti hienoja biisejä ja paljon. Ja ei, en todellakaan linkitä.

torstai 23. toukokuuta 2013

Musiikkihaaste

Erika ilmoitti osallistuvansa 30 päivän musiikkihaasteeseen. Päätin ottaa kimmokkeen tuolta ja osallistua itsekin. Minun valintani taitavat kyllä osin olla lähinnä dinosaurusten ajoilta, mutta who cares, viime vuosina minulla vain on ollut muutakin tekemistä kuin seurailla musikkimailman trendejä.

day 01 - your favorite song
day 02 - your least favorite song
day 03 - a song that makes you happy
day 04 - a song that makes you sad
day 05 - a song that reminds you of someone
day 06 - a song that reminds you of somewhere
day 07 - a song that reminds you of a certain event
day 08 - a song that you know all the words to
day 09 - a song that you can dance to
day 10 - a song that makes you fall asleep
day 11 - a song from your favorite band
day 12 - a song from a band you hate
day 13 - a song that is a guilty pleasure
day 14 - a song that no one would expect you to love
day 15 - a song that describes you
day 16 - a song that you used to love but now hate
day 17 - a song that you hear often on the radio
day 18 - a song that you wish you heard on the radio
day 19 - a song from your favorite album
day 20 - a song that you listen to when you’re angry
day 21 - a song that you listen to when you’re happy
day 22 - a song that you listen to when you’re sad
day 23 - a song that you want to play at your wedding
day 24 - a song that you want to play at your funeral
day 25 - a song that makes you laugh
day 26 - a song that you can play on an instrument
day 27 - a song that you wish you could play
day 28 - a song that makes you feel guilty
day 29 - a song from your childhood
day 30 - your favorite song at this time last year

Ja sitten pitäisi kertoa suosikkibiisini... Hmm... Moisen nimeäminen on aina todella vaikeaa, koska maailmassa on ihan mahdottoman monta hienoa biisiä, valitse niistä nyt paras. Olisiko kuitenkin yksi sellainen biisi, joka on jo ensikuuntelemalla täräyttänyt sydäntä oikein kunnolla? Minulla se taitaa olla Marianne Faithfullin "Ballad of Lucy Jordan".

Totesin aamulla, että kyllä, nyt tuo lapsi taitaa olla ihan oikeasti kipeä. Pyysi päästä sohvalle, peiton alle makoilemaan kirjojen ja Muumien seurassa. Moista ei ole ikinä tapahtunut, yleensä ei pieni nuha ja lämpöily suuremmin vauhtiin vaikuta. Mutta juu, tällä kertaa neiti jopa viihtyi lepäämässä jonkin aikaa. Kevätflunssa taitaa ottaa voimille.

tiistai 21. toukokuuta 2013

Olen viime aikoina jumittanut Pinterestissä tutkimaan puutarhaideoita ja etenkin kaikenmoisia polkuja ja reunuksia, joita kyllä löytyy vaikka kuinka ihania. Tänään kanniskelin taas savupiipun vanhoja tiiliä ja asettelin niistä ruukuile alustaa. Pikkuisen pitää ladelmaa siirtää vasemmalle ja keksiä jotain noihin keskiosiin, muuten siitä tuli oikein kaunis.

Ja niitä polkuja. Ihan hirveästi syyhyttäisi päästä moisia latelemaan. Sitä odotellessa kylvin salaatteja ja yrttejä laatikoihin kasvamaan.

maanantai 20. toukokuuta 2013




Tänään rajailin kukkapenkkiä, kitkin rikkaruohoja. lisäilin vanhoihin penkkeihin multaa, kylvin kukkia ja kastelin Silakan ja isomman tytön kanssa. Siementen kylväminen oli pikkusintin mielestä ihan parasta, mitä hän oli saanut ikinä tehdä. Huomenna pitäisi alkaa miettiä, mitä laitan kasvatuslaatikoihin ja vähitellen kylvä siemeniäkin.

Tänään tein myös kesän ensimmäisen raparperipiiraan. Tein hyvin yksinkertaisen muropohjan ja keitin sen pinnalle kevyen hilokkeen raparpeista ja mintusta. Piirakka oli kuulema i h a n a n makuinen (vapaasti perheen tiukinta ruokakriitikkoa mukaillen) ja saan tehdä sitä uudelleenkin. Ensi kerralla uskon, että hilloke ei kaipaa vettä, raparperista sitä irtoaa ihan rittävästi lämmitettäessä. Lämpimät päivät olivat saaneet raparperipuskan ryöhähtämään ihan mahdottoman kokoiseksi. Pitäisi saada päätettyä taas pakastaako vai ei pakastaa. Simaa voisin jossain vaiheessa kokeilla tehdä. Ihan seuraavan vapun varalle...

Tänään alkoi myös luumupuu kukkia. Ja tuomi. Tuomi paljasti kukintansa tuoksumalla yhtäkkiä melkoisen väkevästi.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Kevätkaihoa ja kaunista (?) piirasta


Päivän kaunistuksia. No, ainakin kukat. Iltapäivällä iski hirmuinen tarve leipoa tuollainen akuankkamainen umpipiiras kasvistäytteellä, joten leivoin. Ja siitä tuli hyvä. Isompi tyttö auttoi köhimisen väliaikoina voitelussa ja koristelussa. Seuraava akuankkapiiras voisi olla makeaa mallia ja esimerkiksi raparperilla täytetty. Raparperit ovat viikonlopun aikana luvalla sanoen röyhähtäneet.

Umpinainen kasvispiiras:

Taikina 
4,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
150 g margariinia
suolaa
n. 1,5 dl kylmää vettä.

Nypi jauhot ja margariini sekaisin ja lisää vettä tarpeen mukaan niin, että taikinasta muodostuu pallo. Kääri taikina muoviin ja laita se jääkaappiin vetäytymään sillä aikaa kun teet täytteen.

Täyte
1 valtava, jauhoinen peruna
2 isoa porkkanaa
1 paprika
1 parsakaali
2 valkosipulinkynttä
timjamia    \
basilikaa     Yhteensä n ruokalusikallinen
rosmariinia /
n 1 tl kasvisliemijauhetta 
suolaa
pippuria
öljyä
vettä
purkki kookoskermaa
1 muna

Kuutioi peruna n. sentin kuutioiksi. Viipaloi porkkana esim perunankuorimaveitsellä ohuiksi levyiksi ja pilko ne pieniksi suikaleiksi. Silppua valkosipuli. Kuutio paprika, irroita parsakaalista kukinnot, kuori varsi ja kuutioi se. Kuumenna öljy pannulla. Kuullota perunoita ja porkkanoita valkosipulin ja yrttien kanssa pannulla. Lisää paprika ja parsakaalin varret ja vajaa dl vettä ja kasvisliemijauhe. Anna hautua kymmenisen minuuttia. Lisää parsakaalin nuput ja vettä tarvittaessa ja anna niiden kypsyä muutaman minuutin ajan. Lisää kookoskerma ja mausteet ja anna jäähtyä heteken aikaa. Lisää muna.

Jaa taikin kahteen osaan, joista toinen on vähän isompi. Kauli isompi osa voideltuun vuokaan sopivaksi ja lisää jonkin verran jäähtynyt täyte. Kauli lopputaikina kanneksi ja painele reunat kiini kaulimella. Samalla irtoaa ylimääräinen taikina, josta voi tehdä piiraaseen koristeita. Voitele halutessasi munalla ja paista 200 asteessa n 40 minuuttia.

lauantai 18. toukokuuta 2013

Toimintapäivä



Joskus tulee tälläisiä toimintapäiviä. Oikeasti emme ole juuri kotipiiristä poistuneet, mutta silti on tehty ja nähty monenlaista. Aamulla nukuin pitkään ja sitten istuttelimme kesäkukkia ja ihmettelimme ohitse ajavien museoautojen virtaa. Pakkohan sen virran syystä oli ottaa selvää ja päädyimme tehtaalle ihastelemaan ranskalaisia kaunottaria. Täysin teeman ohittaen söimme kotiin palattuamme grillattuja hampurilaisia. No, oli meillä sentään puna-valkoruudullinen pöytäliina ja vanhoja autoja lautasliinoissa. Kummallista muuten, miten paljon parempia ihan kaupan eineshamppareista tulee, kun ne käyttää pallogrillin kautta. 

Ohjelmassa oli vielä neulahuovutusta, nokkosten keruuta ja paistamista letuiksi, saunomista ja kesäillasta nauttimista parevekkeella. Mies katsoi jossain välissä jääkiekkoa ja illasta lienee pakko yrittää jaksaa Euroviisut. En olekaan tainnut moisia katsoa vuosiin, tiedä häntä miksi nyt on sellainen olo, että voisi katsoakin. Voisihan sitä iltansa hullumminkin käyttää. (Esim menemällä nukkumaan ajoissa.)

perjantai 17. toukokuuta 2013

Iltapala nro 2

Tiedostan kyllä, että kaikenmaailman teekuppikuvat ovat melkoisen passée aiheena, mutta tällä kertaa iltapalakuvalle on sentään jonkinmoiset perustelut. Iltapala nro 1 ei tallentunut kameralle, koska se joutui rikoksen uhriksi. Hain sisältä kameran  ja palatessani näin häikäilemättömän rosvon nappaavan leipäni. Ensin syyttävä sormeni osoitti kosken kivellä pesivän lokkiperheen isää, mutta jotenkin naapurin pihassa keekoileva harakka näytti aika lailla syyllisemmältä. Ja aterioivammalta. Jotta note to self...Ulkona kannattaa vahtia ravintoansa, että villi luonto ei pääse iskemään.

Minä sain eilen ihanaa postia. Siitä tarkemmin täällä. (Intouduin perustamaan sidekick-blogin kirjallisuudelle) Huitova sormi ja leivänpala yläkulmassa eivät liity edellä kuvattun tapaukseen. 

Mutta on pakko sanoa, että minulla on ihania ja ajattelevaisia ystäviä. En yhtään tiedä, mitä olen tehnyt moisia ansaitakseni.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Keijut olivat taas käyneet aamulla ripottelemassa kastehelmiään kukkamaihin. Poimulehtien helmat olivat olleet niiden erityissuosiossa. 

Jotenkin olen ihan valtavassa keväthuumassa. Joka aamu pihalle pääseminen on silkkaa euforiaa, kun kaikki kasvaa ja kaunistuu. Sisällä sekasorto ja hiekkakasat kasvavat. Joku voisi siivotakin, mutta mieluummin kykin kuvaamassa kasteisia lehtiä.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Suhteellisuutta

Jotenkin ajan kulumisen tajuaa aika hyvin, kun käy kävelyllä paikassa, jossa ennen kuusiaita oli ihan eri kohdassa ja nuo puut olivat korkeintaan ihan pikkuisia taimia, jos niitäkään. Puhumattakaan siitä, että sisko, joka nyt taluttaa minun alkuunsaamiani taimia, oli myös aika lailla pienempi ratapohjalla juoksennellessaan. 

Mutta missään en ole syönyt makeampia ahomansikoita kuin tuon vanhan ratapohjan penkereillä.

Sellaisia äitienpäiväajatuksia. Ihanaista äitienpäivän iltaa kaikille!

lauantai 11. toukokuuta 2013

Meillä oli tänään ulkoiluiltapäivä. Nautimme kunnolla auringosta ja lämmöstä, söimme terassilla, grillasimme ja teimme pihatöitä parin sisällä vietetyn sadepäivänkin edestä. Nyt anopilta saadut kukat oat maassa juurtumassa, toivottavasti intoutuvat leviämään kunnolla.

Laitoin mehitähtiä kivikkoon ja ihmettelin kummallista rymistelyä ihan lähellä. Ketään ei näkynyt, mutta ihan selvästi joku teki ihan lähellä jotain kovaäänistä. Jossain vaiheessa tajusin, että parin metrin päässä oli siilipariskunta kosiotouhuissa. Melkoisen hellyyttävää touhua. Tyttösiili oli hyvin vaikeasti tavoiteltava ja poika yritti valtavalla tohinalla saada osakseen huomiota. Aina välillä piti käydä pesän puolella ja jatka sitten taas yritystä. Ihania. Oi, onkohan meillä kesemmällä pihassa pikkuisia siilejä?

torstai 9. toukokuuta 2013

Tänään kävimme anoppilassa viemässä äitienpäiväkukat ja -kortit. Sää ei oikein suosinut pihahommia, joten tämä oli hyvä reissupäivä. Anoppini piha on jotain aivan valtavan upeaa. Taidan olla kehunut joskus aiemminkin. Sekä hoidettu että enemmän luonnontilassa oleva osasto ovat yhtä kauniita ja katsottavaa on jo tähän aikaan keväästä vaikka miten paljon. Bonuksena sain taas mukaani monta laatikollista kivikkokasveja ja mehitähtiä. Niitä kelpaa istutella, kunhan saan kivikontapaiseni kasattua. Kivaa!

Illalla ajelimme vielä mökille saunomaan ja isompi tyttö avasi altaassa uimakauden. Pienempi katseli haikeasti ikkunasta, kun sisko ui, valitettavasti allas on niin syvä, että ei sovi pienten vesileikkeihin.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013



Aamulla pitää aina herättää isosisko. Sisko vain on välillä aavistuksen verran hankala herätettävä. Ei auta, vaikka miten mekastasi aiheesta "Helää sisso!". Se samainen sisso oli illalla tanssimassa ja me muut nautimme ihanasta, kesäisestä lämmöstä pihalla. Minä reunustelin parkkipaikkaa vanhoilla tiilillä ja luonnonkivillä ja mies jatkoi vanhoilla ojitusputkilla, joihin laitan mehikasveja myöhemmin. Kivikkomaata tontille ei taida saada, mutta jos edes jotenkin kivikkokasveja. Illalla avasimme grillauskauden. Lihansyöjät nauttivat kevyen makkarailtapalan, minä katsointällä kertaa päältä.

Jotenkin puutarhapakkomielle on tänän keväänä ollut keskimääräistä voimallisempi. Huomaan päiväunien sijaan suunnittelevani pihan järjestystä. Sitä, mitä kaikkea pitää saada mahdutetuksi ja mitä kaikkea minä haluan saada mahdutetuksi. Ne kaikki halutut kun eivät ole ihan täysin välttämättömiä, joskin kivoja. Jotenkin haluaisin säilyttää pihassa rennon, rauhallisen ilmapiirin. 

Oikeastaan haluaisin ihanan, varjoisan pihan, jossa polut kulkisivat kukkapenkkien ja puiden lomassa. Tosiasia lienee, että joudun sietämään nurmikoita vielä erinäisiä vuosia. Mutkittelevilla poluilla ei taida riittää tilaa pallopeleihin ja leikkivälineetkin vievät kummasti tilaa. Katsotaan uudelleen kymmenen vuoden kuluttua.