Kirahville kaulahuivi

Aamulla pitää aina herättää isosisko. Sisko vain on välillä aavistuksen verran hankala herätettävä. Ei auta, vaikka miten mekastasi aiheesta "Helää sisso!". Se samainen sisso oli illalla tanssimassa ja me muut nautimme ihanasta, kesäisestä lämmöstä pihalla. Minä reunustelin parkkipaikkaa vanhoilla tiilillä ja luonnonkivillä ja mies jatkoi vanhoilla ojitusputkilla, joihin laitan mehikasveja myöhemmin. Kivikkomaata tontille ei taida saada, mutta jos edes jotenkin kivikkokasveja. Illalla avasimme grillauskauden. Lihansyöjät nauttivat kevyen makkarailtapalan, minä katsointällä kertaa päältä.

Jotenkin puutarhapakkomielle on tänän keväänä ollut keskimääräistä voimallisempi. Huomaan päiväunien sijaan suunnittelevani pihan järjestystä. Sitä, mitä kaikkea pitää saada mahdutetuksi ja mitä kaikkea minä haluan saada mahdutetuksi. Ne kaikki halutut kun eivät ole ihan täysin välttämättömiä, joskin kivoja. Jotenkin haluaisin säilyttää pihassa rennon, rauhallisen ilmapiirin. 

Oikeastaan haluaisin ihanan, varjoisan pihan, jossa polut kulkisivat kukkapenkkien ja puiden lomassa. Tosiasia lienee, että joudun sietämään nurmikoita vielä erinäisiä vuosia. Mutkittelevilla poluilla ei taida riittää tilaa pallopeleihin ja leikkivälineetkin vievät kummasti tilaa. Katsotaan uudelleen kymmenen vuoden kuluttua.