lauantai 30. maaliskuuta 2013

Pöllöparvi

Pöllöinvaasio iski ikkunaan. Noita oli oikeinkin hauska tehdä. Ohje täällä. Näihin tuli ihan oikeasti jopa käytettyä jämälankoja ja kotona jo valmiiksi olleita keriä. Jouduin minä silti tänä aamuna kävelemään kaupoille hakemaan muutamna kerän lisää virkkuumateriaaleja toista projektia varten. Niin ja sitten koen suurta tarvetta tilata kauniin värisiä puuvillalankoja muihin projekteihin. Voi elämä...

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Pitkänperjantain aamun valo oli harvinaisen hehkuva. 

Päivän vietimme sukulaisteni parissa syöden hyvin ja nauraen ihan mahdottomasti. En tiedä, onko moinen ihan sopivaa pitkänäperjaintaina, mutta nauru tahtoo irrota suvun seurassa vähän jokaisena päivänä. Äiti oli kaivanut esiin vanhoja aarteita ja siskon onneittelurunot ja minun vanha ainevihkoni aiheuttivat lähes hysteeristä kikatusta. Tuli harrastettua kunnon nauruterapiaa, vesi silmistä valuen.

Jotenkin oli aika hämmentävää lukea noita vanhoja kouluaineitaan. Tai siis hämmentävintä oli havaita,että en minä aivan vailla kirjallisia lahjoja ole syntynyt. Osa aineista oli toki ihan selkeästi ikätasoa, mutta sitten joukossa oli pari kirjoitelmaa, joita lukiessa oli ihan pakko kurkistaa vihon kannesta luokka-aste, jolla ne oli tuotettu. Hiukan harmittaa, että viime aikoina kirjoittamispuoli on jäänyt vähintäänkin vähälle huomiolle ja tiedän, että kaikki taidot ruostuvat käytön puutteessa. Joten ehkä minunkin olisi syytä välillä ruoskia itseäni kirjoittamaan muutakin kuin lyhyitä muistiinpanoja blogiini. Laitanpa asian harkintaan...

torstai 28. maaliskuuta 2013

Pääsiäiskukka


Mies toi kauppareissulta valtavan kauniin pääsiäiskukan normaalien tulppaanien ja narsissien sijaan. Keltainen kalla on magnolian oksan seurana aika ihana. Toivottavasti kukatkin aukeavat. 


Minulle on iskenyt pakkomielteinen tarve virkata. Ja ei, se pirskaleen peite ei suostu valmistumaan, kaikkea muuta toki väännän innoissani. Pikkuvirkkauksissa on hauskinta värien kanssa touhuaminen ja se, että työt tulevat valmiiksi ihan käden käänteessä. Ilahduttavaa. Joten istun sohvan nurkassa ja tuherran tyytyväisenä. Tai siis kohta istun sängyllä ja jatkan seuraavan projektin parissa...

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013


Talvi käy koko ajan hämmentävämmäksi. Onhan tämänkaltaisi talvia  toki nähty, lapsuudessa parhaat hiihtokelit olivat aina maaliskuun lopussa. Vaan kun asia ei niin ole ollut vuosiin, tuntuu oudolta kahlata pakkassäässä syvässä hangessa (Lacrossen supersuperlämpimissä kengissäni), kun jotenkin aivot käyvät jo kevätaikaa ja etsivät lumetonta maata. Mutta tulee se kevät vähitellen, silta oli jo kokonaan ilman lunta ja jäätä ja ensimmäiset vesilinnut kelluskelivat tänään kosken alajuoksulla. Taisivat olla telkkiä.

Aamulenkin jälkeen piti kokoata nopeasti syötävää. Tällä kertaa tein itselleni omat herkut ja lapsi sai omansa: munakokkelia, lihapulla ja nuudeleita. Pieni pätkä kurkkua salaattina. Ei se kyllä suurta suosiota saavuttanut. Neidin pääasialliset repliikit ruokapöydässä liittyvät yleensä siihen, että ruoka on pahaa tai että hän ei syö. Hyvin ytimekkäästi esitettynä, luonnollisesti. No, minä tein itselleni nuudeleihin avokadosta, valkosipulista, persiljasta, oliiviöljystä ja kirsikkatomaateista kastikkeen ja herkuttelin kunnolla. Ei ollut pahaa ollenkaan, mutta äärihelppoa ja nopeaa ruokaa kyllä. Söin reippaasti, kasvan isoksi tytöksi.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013


Siis minähän en ole... En yhtään. Sellainen jouluihminen enkä pääsiäisihminen enkä siis laita mitään joulu- enkä pääsiäiskoristetita posket punaisina minnekään vuosi vuoden jälkeen... Kuten kuvasta näkyy. Lisääntyvtä vain pahukset. No joo, edelleen niitä on vain yhden lipaston päällä (ja ihan pikkuisen ikkunalla), mutta kohta aika paljon. Heh... Ehkä tämä tästä, seuraavaksi sitten ilmapalloja puhaltelemaan ja serpentiinejä levitämään.

Illalliseksi tuli yhtäkkiä mieliteko kokeilla, onnistuisiko tuollainen piiras kesäkurpitsasta. Siis niin, että kesäkurpitsa ja tomaatit paahtuvat eikä piiraassa ole mitään nestettä. Onnistui ja oli hyvää. Teen toistekin. Varoitan sen verran, etä tämä on melkoisen valkosipulista herkkua, tosin valkosipulin voi toki tipauttaa pois, jos ei siitä pidä.

Kesäkurpitsapiiras

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
150 g margariinia
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
0,5 dl vettä

2 tl dijonin sinappia

Nypi kuivat aineet margariinin kanssa ryynimäiseksi seokseksi ja kaada joukon vettä sen verran, että taikinasta muodostuu pallo. Taputtele taikina vuokaan jauhoja apuna käyttäen. Levitä pohjalle ohut kerros dijonin sinappia.

Täyte:
1 keskikokoinen kesäkurpitsa 
8 miniluumutomattia
oliiviöljyä
valkosipulin kynsi murskattuna
suolaa, mustapippuria
1tl kuivattua basilikaa
1 rkl persiljaa

Siivuta kesäkurpitsa pituussuuntaan perunankuorimaveitsellä ohuiksi suikaleiksi kulhoon. Kaada päälle öljy ja mausteet ja sekoita. Levitä kesäkurpitsat pohjalle. Puolita tomaatit ja asettele kesäkurpitsojen päälle. Paista 200 asteessa n 30 min.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Pääsiäisasetelmani nähtävästi laajenee. Mies toi kaupasta narsisseja. Lopultakin. Löysin kellarista tuollaisen ristikkoruukun suojaruukuksi. Aiemmin en osannut pitää nitä missään arvossa, nyt niihin(kin) on tarttunut iso annos nostalgian keijupölyä. Mummuloissahan noita oli. Ja jotenkin tuo näyttää ihan sievältä narsissien seurassa.

torstai 21. maaliskuuta 2013

Ajattelin tänä vuonna laittaa vähän pääsiäisjuttuja. Siis paino sanalla vähän. Ilmeisesti vähäisyyden voi kompensoida koolla... Siirsin kukan nauttimaan runsaammasta valosta (Silakka ei enää tyhjennä kukkaruukkuja!!!) lattialle ja nostin pullon pöydälle ja hain hiukan isomman virpovitsan pulloon. Kaapista löytyi vielä muutama pikkuinen linnunpönttö ja huopamunat saivat koristeekseen helmet. Minun piti koristella noita munia enemmän, mutta ne olivatkin ihan tuollaisenaan niin somia, että eivät kaivanneet muuta.

Tänään sain vielä pääteltyä isolle tytölle polvisukat Novitan Purosta. Ne nyppyyntyvät ja huopuilevat ja ovat pienen käytön jälkeen ihan karmeassa kunnossa, mutta lämpimät sukat tuosta langasta tulee. Juuri sopivat hiihtosukiksi monojen sisään. Huomannette, että mannekiini on hiukan pienempää kokoa kuin loppukäyttäjä. Lankaa jäi kyllä pienemmänkin sukkiin, hän kuulemma haluaa moiset. Lienee syytä kutaista siis minimalliset sukat johonkin väliin.

Tauti väsyttää edelleen niin, että aikaansaavuus yhtään millään saralla on melkoisen minimaalista, mutta lääkitys kuitenkin tehoaa selvästi. Jotta kaipa tämä tästä, vähitellen, taas kerran... Ennen sitä seuraavaa kertaa.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013


Eipä taida olla yhtenäkään kevätpäiväntasauksena täällä asuessamme koski ollut noin jäässä mitä se on nyt. Tuskin useasti aiemminkaan. Aurinko sulattaa päivisin, mutta yöpakkaset tukkivat uoman yö yön jälkeen uudelleen. Pakkanen ja viima vihlovat melkoisen ilkeästi poskeni pääsiäiskukassa. Jotenkin sää on yhtä aikaa hyvin kaunis ja hyvin ärsyttävä. Kevätauringon kuuluisi olla jo paljon lämpöisempi, nyt se on hyytävä kuin Narnian lumottu talvi.

Illalla kävimme keräämässä nipun pajuja neidille materiaaliksi virpomisvitsoja varten. Onneksi mummu sattui tulemaan kylään sopivasti ja askartelukaveri oli siten aika lailla pitkäpinnaisempaa mallia kuin mitä kipeä äiti olisi ollut.

Bertel Gardbergin Hackmanille aikanaan suunnittelemat Red lion -aterimet näyttivät kauniilta auringonvalossa. Söin lapsena ruokani perusmallin red lioneilla ja ne edustavat minulle mukavimpia aterimia maailmassa. Niinpä pari vuotta sitten aloin keräillä niitä itselleni. Ensin ihan haarukoita, veitsiä ja lusikoita, nyt mukaan on tarttunut tarjoiluvälineitäkin. Ne ovat kyllä kovin kauniita ja käteen sopivia. Löytäisinpä vielä jostain luettelon, mitä tuossa sarjassa on aikanaan tehty. No, ainakin juustoveitsi, voiveitsi, pikkulusikat ja jäätelöluikat ovat metsästyslistalla. Eipä silti, ei olisi yhtään mukavaa, jos nuo löytyisivät liian helpolla. Vähitellen hankkiminen on hauskempaa.

Eilen oli tasa-arvon päivä. Iloitsin kovasti siitä, että kansalaisaloite tasa-arvoisen avioliittolain puolesta saavutti tarvittavan määrän allekirjoituksia niin nopeasti. Tunnustan myös, että omalta osaltani aloite on allekirjoittamatta. Onneksi sen vielä ehtii ihan mainiosti. Mutta allekirjoittaa aion, jo siksi, että itselleni tärkeimpiä asioita maailmassa ovat ihmisoikeudet ja ihmisten oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen kohtelu. En voisi kuvitella sitä, että en olisi mukana tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa edistettäessä.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Kevätkylvöt


Illalla laitoimme rairuohot ja ohrat kasvamaan. Tai siis lapset ja lasten täti laittoivat, minä kaadoin mullat. Jospa nuo ehtivät pääsiäiseksi. Jolleivat ehdi, ovatpa ainakin lapset päässeet kylvämään.

Minä kävin lääkärissä tänään. Oikein omalääkärille pääsin. Ensimmäisen kerran moneen vuoteen, vaan kun tuli vähän pakkorako. Huomaan olevani todella turhamainen. Se, että joudun syömään melkoisen tukevan lääkekuurin harmittaa vähemmän kuin se, että kasvoissani on oikeasti aika karmean näköinen ihottuma. Lähinnä tekisi mieli vetäistä paperipussi päähän ja ottaa se pois parin viikon päästä, kun ihottuma alkaa olla lähtenyt. On tämä kans, rypyt ja normaalinäppylät vielä kestää, mutta kunnon rakkulakukinto saa kyllä turhamaisuuden pintaan nähtävästi kovanahkaisimmaltakin. No, ehkä parin viikon päästä koen olevani huomattavasti viehättävämpi, kun tämä yllättäen noussut poskipääimplantti laskee pois. ;)

Taidan mennä katsomaan olisiko taloudessa jotain lohtusyömiseksi kelpuutettavaa.

lauantai 16. maaliskuuta 2013




Afrikkalaiset kukat ovat edelleen yhdistämättä peitoksi, mutta koska se tummanharmaa (eli musta) päiväpeite alkoi olla lievästi sanoen ryönäisessä kunnossa, päätin ottaa käyttöön uudet tyynynpäälliset ja valkea päiväpeitteen. Ihan en ole varma tuosta valkoisesta, lopullisen tuomion annan, kun saan varsinaisen apupeitteen valmiiksi. Voi olla, että joudun ostamaan vielä jonkun muun värisen version aiheesta... Tuonne tuleva mattokin on edelleen pesulassa, tuo pinkki muovimatto saa kyllä siirtyä jonnekin muualle.

Kevättalvea ja aasinsiltoja (edelleen)


Sitä kevättä odotellessa voi ihastella joka yö enemmän umpeen jäätyvää koskea, timantteja hangella ja niitä jyrsijöitä, joista kovin moni tuntuu saavan siivet. Tuossakin on kaksi otusta peräkkäin päässyt lentomatkalle... Hangen jälkien katseleminen on suurinta hupiani ulkoillessa. Ihan käytännön sanelemaa sellaista. Silakka potee normaalia kaksivuotiaan asennetta eikä suostu vältämättä etenemään, joten minulla on ajoittain ruhtinaallisesti aikaa tutkia luontoa ja sen ilmiöitä...


Tässä seuraa aasinsiltojen aasinsilta. Olkaapa hyvät. Mies toi toki minulle kukkia kaupasta, mutta hankalana ihmisenä en tietenkään niihin voinut tyytyä vaan piti kasvattaa oma (vyö)ruusu poskipäähän.(Saa vapaasti olla nauramatta.) Jotta nyt sitten mietin, että lääkäriin vai ei lääkäriin, riippuu siitä kuinka kipeäksi kukkakoristeeni tällä kertaa heittäytyy. Voinkin huomenna miettiä sitä ja tökkiä sormeeni neulahuvutusneuloilla. Havaitsin, että neulahuovutus (tasaiselle) alustalle on hauskempaa kuin muistinkaan. Jotta sitä sit... Se neula on kyllä turkasen terävä.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Väriä elämään

Nyt sitä löytyi, pukeutumisväriä sellaisessa muodossa, että osaan sen kanssa elää. Maatuskahuivi nettikirppiksellä vei sydämeni het'oitis ja pakkohan se oli saada. Kaiken lisäksi tuo väri, joka ei taatusti pue 99% ihmisistä, on ihan täydellinen minulle. (Jostain syystä minua pukevat parhaiten tositosi omituiset värit.) Tulisi jo kevät, että pääsisisin kaunotartani ulkoiluttamaan.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Lumikenttien kutsu

Iltapäivällä Silakka nukkui sohvalla ja minä makoilin peiton alla vieressä hienoisessa nirvanassa ja löysin itseni ihan selkeistä kesäfiiliksistä Mietiskelin mitä ensi kesänä olisi pihalla ohjelmassa, suunnittelin kiveyksiä ja kalustuksia, takapihalle jonkinmoista ojitusta ja sitä, miten pensaspavut voisi laittaa kasvamaan metallikaarta pitkin. Sitten jotenkin pitikin siirtyä tutkimaan Ikean tarjontaa kesäksi. Jotain pientä olisi kiva saada terassille. Etenkin nuo Dadel-ruukut viehättäisivät kovasti silmää. Toiseen olisi mukava laitta kasvamaan vaikka joku puuntapainen, toiseen kesäkukkia. Pitää harkita.

Ihan ensiksi tietenkin minun on rapsuteltava ovet maalauskuntoon ja maalattava ne keltaisiksi. Sitä itse asiassa odotan suurimmalla innolla. Julkisivu on ovia lukunottamatta kunnostettu varsin siistiksi. (No, ikkunanpielet kaipaisivat kyllä paikkamaalausta jne. mutta ei nyt takerruta pikkuasioihin)

Tulin myös siihen tulokseen, että etupihan ison ikkunan alunen suorastaan huutaa jonkinmoista laatoitusta. Siis joko liuskesellaista tai sitten ihan vanhanaikaista betonilaatoitusta. Nyt siinä on varsin isolla raekoolla olevaa soraa ja tulin syksyllä testanneeksi, että sen ruhjomisoimnaisuudet ovat varsin hyvät, jos siihen sattuu kompuroimaan... Jotta ennemmin sitten sitä sileämpää pintaa, johon neidot saavat satuttaa polvensa hiukan pienemmillä tuhoilla.

Jotta näin täältä lumipyryn ja hankien keskeltä, kun lapsi on käynyt hoitamassa Hippo hiihto -urakkansa ja minä olen jäädyttänyt itseni ja pikkusiskon kentän laidalle melkoisen tehokkaasti. Kaikesta huolimatta on ihan selvästi melkein jo kesä... Niin ja terassi ja piha ovat ihan kohta väkisinkin valmiit. Eikös se hyvin suunniteltu ollut vähän ninkuin puoleksi tehty?

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Sarjassamme ihania asioita liittyen lapsen kasvamiseen: Kirjallisuusmaun kehittyminen ja se, että pääsee lukemaan iltasaduksi sellaisia kirjoja, joista itse aidosti nauttii. Tokihan minä olen nauttinut myös Lindgreneistä, Nopoloista, Kunnaksista jne jne., mutta onhan se nyt aika erilaista päästä lapsensa kanssa yhdessä Narnian luomiseen kuulemaan Aslanin laulua ja elämän syntyä. Koska tänään niin kävi. Yhtäkkiä huomasin, että lapseni olis satumaassa kanssani ja katseli Narniaa seuranani. En ehkä löytänyt miehekseni Lukijaa ja tarinoiden rakastajaa, mutta mieheni kautta sain itselleni seuralaisen sanojen valtakuntaan. En osaa kuvitella mitään hienompaa asiaa.

Meillä mies hoiti pitkään pääosin iltasaturutiinit, mutta vähän aikaa sitten minä tartuin ohjaksiin, kun kirjat alkoivat muuttua. Ensin nauroimme Parkkisen Korppi-tarinoille yhdessä ja sen jälkeen menimme sinne ja takaisin Bilbon kanssa. Narniassakin taitaa kulua jokunen kuukausi. Tiedän, että kamalan moni ei taida koululaiselle enää lukea iltasatua. Minulle kirjallisuus on hyvin tärkeä osa elämistä ja yhteinen illan lukuhetki on lapselle tarjottua jakamatonta huomiota ja yhdessäoloa parhaimillaan. Lapsi lukee kyllä itsekin, mutta muistan, miten paljon nautin itse vielä aika isonakin siitä, kun joku luki minulle ääneen, joten minähän luen niin kauan kuin joku suostuu kuuntelemaan. 

tiistai 12. maaliskuuta 2013


Tänään iltalenkillä hangella näkyi merkkejä siitä, miten moni pikkujyrsijä oli saanut  päivällä siivet. Muutenkin kinokset olivat yhtäkkiä täynnä merkkejä kohtaamisista, ei aina järin rauhanomaisista sellaisista. Ihan selvästi metsän pienimmätkin ovat alkaneet liikkua eri tavalla kuin talvella.

Sisällä hiljaiselo jatkui. Tai no, Silakasta ei kovin hiljaista saa millään, mutta isosisko viihtyi vielä yläkerrassa television ja padin seurassa ja sanoi, että jalat ovat ihan velliä kunnes yhtäkkiä illasta ne vellijalat alkoivatkin kantaa ja hymykin löytyi parin päivän tauon jälkeen. Jotenkin surkeinta on, kun ei pysty auttamaan lasta rajaansa enempää eikä ajamaan pahaa oloa pois vaikka miten tahtoisi. Toisaalta helpotus, kun elämä alkaa voittaa, on myös melkoisen onnellinen olotila.

Hunajaista

Jotenkin olen viime aikoina alkanut haaveilla hunajansävyisestä makuuhuoneesta. Sellaisesta lämpimistä sävistä koostuvasta, murretuista keltaisista ja hunajaisesta puusta, vanhoista, kukallisista täkeistä, ruskeansävyisestä tapetista. Melkeinpä pehmeästä pesämäisyydestä. Päähänpinttymän syntyhetkikin on tiedossa. Katselin Yhteistä taloprojektia Neloselta ja siinä oli ihana, hunajansävyillä tapetoitu huone ja bingo. Osui ja upposi ja siinä sitä oltiin. 

Rehellisyyden nimissä tämänhetkinen turkoosi ei yleensäkään olisi ensimmäinen valintani, menettelee, mutta on h y v i n kylmä sävy, suorastaan jäätävä. Ehkä hunajaisuus on ihan vastareaktio arktisuudelle? Hunajaista puuta huoneesta kyllä löytyy. Sänkyä ja kaappia lukuunottamatta huonekalut ovat ajan kauniiksi patinoimalla lakkapinnalla. Jotta ehkä joskus. 

Tapettimallit Philgren & Ritolan.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Munimista

Viime yönä maailmankaikkeus arpoi iloksemme tämän(kin) viikon sairaudeksi  vatsataudin. Tällä kertaa isomman tytön iloksi. Oikeasti maailmankaikkeus saisi vähitellen ottaa viruksensa ja viedä ne helkutin kuuseen tämän talouden lähettyviltä. Alkaa pikkuhiljaa kyrsiä jatkuva sairastelu ja lääkekuurien syöttäminen. Vaan minkäs teet, kotikoulua en ole (vielä) harkinnut aloittavani. No, jännitämme kuka oksentaa ensi viikolla, viime viikollahan kunnian sai Silakka.

Sain minä yleisestä ketutuksesta huolimatta kuitenkin pyöriteltyä muniin villoja ympärille. Alkujaan sunnittelin neulaavani ne paikalleen, mutta yhtä munaa aikani tökittyäni ja todettuani, että efortti ei kovin kummoinen ollut, kaivoin kiltisti mäntysuovat esiin ja huopuminen kävi kieltämättä aika tavalla ketterämmin. Seuraavaksi pitää vielä vähän paikkailla neulan kanssa ja sitten pääsenkin koristelemaan. Oikeastaan tahtoisin lisää noita pieniä styroksipalleroita, huovuttaminen on hyvin terapeuttista touhua. Nyt hiukan harmittaa se tosiasia, että olen joskus heittänyt menemään kaikki taloudessa lojuneet miljoonat pääsiäismunansisukset. Darned!

Muutenkin iski mieleen sellainen outo ajatus, että voisin vaikka aikani kuluksi (hah!) huovutella enemmänkin. Pitää harkita. Joskus 15 vuotta sitten olin aikuisten Näpsässä ja huovutin itselleni hatun. Se oli hauskaa. Nyt voisin tyytyä vaikka ihan pannunaluseen verryttelymielessä. Mistähän löytäisin tähän hätään karstat?

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Aasinsiltoja




Mietin hetken, että jätänkö aasinsillat kuvien katsojille. Löytynevät suhteellisen helposti, mutta avaanpa silti. Tänään kirjakaupan alesta löytyi kirja Fabergén suomalaisista mestareista riemastuttavan edulliseen hintaan. Rakastin opiskeluaikana emalointia ja nuo Fabergén työt nyt vain ovat ihan legendaarisia myös emalointien osalta. Ihana on myös tuo Alma Pihlin talvinen yllätysmuna. Tuokin on esine, josta on oikeasti vaikea tajuata, että se on tosiaankin ihan käsityönä tehty, että joskus on ollut aikaa ja mahdollisuuksia tehdä jotain noin aikaavievää ja ällistyttävää. 

Ja ne munan kuvaamat jäät löytyivät ulkoa, koskesta ja joen varresta. Valkovuokkoja ei vielä hetkeen taida kinoksista löytyä. Pajunkissoja hohti pensaissa sitäkin enemmän.

Hauskaa oli myös löytää Tiimarista alepöytä, josta sain hyvinhyvin edullisesti esim. huovutusvillaa. Pakkohan sitä oli muutama pussillinen napata ja ihan pikkuisen jo aloitella neulan kanssa. Jospa tänä vuonna saisi jotain pääsiäiskoristuksia aikaiseksi. Samaisesta alepöydästä löysin ihan pilkkahintaan noita pikkuisia cloisonné-helmiä munien koristeiksi. Ei ehkä ihan yhtä loisteliasta kuin Fabergélla. mutta käsityötä kuitenkin.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Naistenpäivä

Mies toi jo eilen minulle ja pikkunaisille kimpun tulppaaneja. Isompi tyttö kyseli jo paljon, minkä takia naisten päivää vietetään. Tasa-arvoasioiden tila maailmassa ei ole ihan aina helpoimpia asioita selittää lapselle. Neidin silmät olivat tipahtaa päästä, kun kerroin, että on maita, joissa nainen ei saa edes ajaa autoa, äänioikeudesta puhumattakaan ja että me elämme yleensäkin hyvin etuoikeutetussa osassa maailmaa. Illalla sain vielä molemmat tyttöni kainalooni sohvalle pitkäksi aikaa ja siinä oli hyvä.

Naistenpäivän spesiaalien joukosta suosikikseni nousi kyllä Amnestyn Joku raja-kampajan Katja Tukiaisen suunnittelema  Idylli-kokoelma. Tuo hame on ihan äärisuloinen, valitettavasti ehkä turhankin suloinen ikäiseni naisen päälle. Olisipa tuota printtiä t-paidassa, heti olisi tilannut. Nyt tyydyn ihailemaan ja tuen sitten, kun osuu joku enemmän minun tyyliini sopiva mallisto taas kohdalle. Saattaa tosin olla, että joudun tilaamaan tuolla printillä olevia taskulinoja ja keksimään niille jonkun valtavan hyvän käyttötarkoituksen. 

Mutta näin omasta puolestani toivotan vielä oikein hyvää naistenpäivän loppusuoraa teille rakkaat kanssasisareni. Saavuttakoot tämä päivä ja sen tavoitteet joskus myös vähempiosaiset sisaremme.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Kiitos ja kumarrus

Kiitos Avotakka. Minä lienen tukehtumassa tähän talven valkeuteen (joka nähtävästi päätti taas lisääntyä melkoisen puhurin säestyksellä), koska olen kaivannut ihan mahdottomasti väriä viime aikoina. Etenkin niitä värikkäitä sisustuksia ja nyt Avotakka kyllä tyydytti värinnälkääni. Tuo keltainen sohva värikkäine tyynyineen sai huokailemaan ihastuksesta. Kaunis kuva. Olen iloinen. Ehkä väri on vihdoinkin palaamassa muuallekin kuin kevään tullen luontoon. Kesällä taas varmaan kaipailen viileitä, vaaleita sävyjä ja tuskastun liialliseen vihreyteen. No, kukat eivät voi ikinä olla liian värikkäitä eivätkä kirsikat liian punaisia. Mutta ihan rehelisesti sanoen sisustuslehti sisustuslehden jälkeen täynnä valko-harmaita ja mielellään vielä hyvin minimalistisia koteja alkoi jo hivenen kypsyttää.

Niin ja don't get me wrong. Pidän hyvin monenlaisista sisustuksista, myös niistä hillityistä ja tyylikkäistä. Jotenkin vain se valkoisuus alkoi olla niin dominoivaa, että lehdet lähinnä haukotuttivat.

tiistai 5. maaliskuuta 2013


Oli pakko hankkia. Siis tuo vegepurilaiskirja. Ja olihan siinä ohjetta monenmoista. Useampikin, joka kuulosti huomattavan kokeilemisen arvoiselta. Jostain syystä hyvin kasvispihvien ohje on ollut kateissa. Tai on minulla yksi herkullinen linssipihvin ohje, mutta vaihtelu voisi virkistää. Nyt on ohjeita testattavaksi. Harmillisen moni vain on pilattu soijarouheella. Olen siitä outo kasvissyöjä, että jätän soijat suosiolla karjan rehuksi. En vain tykkää.

Ja tiukalla aasinsillalla siihen, josta tykkään eli vanhoihin kukkatäkkeihin. Tuo sininen kotiutui fb-kirppikseltä muutama päivä sitten ja ai että se on kaunis. Nuo ovat ihania torkkupeittoja, kevyitä ja juuri sopivasti lämmittäviä päiväunille. Tahtoo lisää...

Ai niin, unohtui mainita. Totesin tänään, että kasvismurekkeen valmistus alkaa olla aika hyvin hallussa. Siis se, millaista sen massan pitää olla, että murekkeesta ei tule sahajauhoa. Ei siihen montaa vuosikymmentä tarvittu, että alkoi sujua. Pihvienkin suhteen on todennäköisesti toivoa.

Noin yleensä olen tämän päivän vältellyt tiiviisti uutisia. Ei vain pysty lukemaan eikä kuuntelemaan...