Mies toi kauppareissulta valtavan kauniin pääsiäiskukan normaalien tulppaanien ja narsissien sijaan. Keltainen kalla on magnolian oksan seurana aika ihana. Toivottavasti kukatkin aukeavat.
Minulle on iskenyt pakkomielteinen tarve virkata. Ja ei, se pirskaleen peite ei suostu valmistumaan, kaikkea muuta toki väännän innoissani. Pikkuvirkkauksissa on hauskinta värien kanssa touhuaminen ja se, että työt tulevat valmiiksi ihan käden käänteessä. Ilahduttavaa. Joten istun sohvan nurkassa ja tuherran tyytyväisenä. Tai siis kohta istun sängyllä ja jatkan seuraavan projektin parissa...
Mikähän siinä on että keväisin on aivan kauhea vimma virkata? Mitä enemmän värejä sitä parempi.
VastaaPoistaMulla on jo kohta painautunut koukun numero sormenpäähän pysyvästi...
Jep, jotenkin virkkuusormi kutisee keväällä pahiten. ;) Ja värisilmä kans kyllä...
Poista