Sarjassamme ihania asioita liittyen lapsen kasvamiseen: Kirjallisuusmaun kehittyminen ja se, että pääsee lukemaan iltasaduksi sellaisia kirjoja, joista itse aidosti nauttii. Tokihan minä olen nauttinut myös Lindgreneistä, Nopoloista, Kunnaksista jne jne., mutta onhan se nyt aika erilaista päästä lapsensa kanssa yhdessä Narnian luomiseen kuulemaan Aslanin laulua ja elämän syntyä. Koska tänään niin kävi. Yhtäkkiä huomasin, että lapseni olis satumaassa kanssani ja katseli Narniaa seuranani. En ehkä löytänyt miehekseni Lukijaa ja tarinoiden rakastajaa, mutta mieheni kautta sain itselleni seuralaisen sanojen valtakuntaan. En osaa kuvitella mitään hienompaa asiaa.
Meillä mies hoiti pitkään pääosin iltasaturutiinit, mutta vähän aikaa sitten minä tartuin ohjaksiin, kun kirjat alkoivat muuttua. Ensin nauroimme Parkkisen Korppi-tarinoille yhdessä ja sen jälkeen menimme sinne ja takaisin Bilbon kanssa. Narniassakin taitaa kulua jokunen kuukausi. Tiedän, että kamalan moni ei taida koululaiselle enää lukea iltasatua. Minulle kirjallisuus on hyvin tärkeä osa elämistä ja yhteinen illan lukuhetki on lapselle tarjottua jakamatonta huomiota ja yhdessäoloa parhaimillaan. Lapsi lukee kyllä itsekin, mutta muistan, miten paljon nautin itse vielä aika isonakin siitä, kun joku luki minulle ääneen, joten minähän luen niin kauan kuin joku suostuu kuuntelemaan.
Jeps. Onnen hetkiä, kun pääsee keskustelemaan lapsen kanssa itselle rakkaasta kirjasta. :)
VastaaPoistaNäin on. :)
PoistaKomppaan Annaa: mikään ei ole ihanampaa kuin vaihtaa kirjallisuusmielipiteitä itselleen tärkeistä kirjoista oman lapsen kanssa! Aivan uskomattomia aamukeskusteluja olemme käyneet bussissa varhaisteinin kanssa - ne ovat hienoja kurkistuksia pienen ihmisen mieleen ja ajatteluihin.
VastaaPoistaLaiskuuttani olen lopettanut iltasatujen lukemisen, tai ehkä siksi, ettei oikein sellaista yhteistä kirjaa ole enää löytynyt (naperot tänä keväänä 14, 12 ja 9)
Aina aika ajoin olemme aloittaneet jotain yhteisesti, mutta emme ole edenneet - ehkä ääneenluettujen kertomusten aika on jo heistäkin ohi?
Pitäisikö vielä kuitenkin yrittää? Tosin he alkavat jo olla niin nopeitakin lukemisessaan, ettei ääneenluku enää siksikään kiinnosta.
Mä pelkään kyllä pahoin, että ei tuo neiti kovin kauaa malta sitä ääneenlukua kuunnella. Nytkin Narnia tuntuu houkuttelevan ihan omaksi luettavaksi kovasti... Mä olen itse lukenut yhdeksänvuotiaana Sinuhen ekan kerran, vaikuttaa siltä, että neito seuraa jalanjälkiäni lukemisharrastuksessa. Ja sekös ilahduttaa. ;)
PoistaMutta mulla on oneksi kasvamassa seuraava lukemiskaveri. ;) Tai siis, kyllä tuollekin luetaan, mutta ihan ei Narniaan parivuotiaan keskittymiskyky riitä. ;)
Iltasatuhetki on mukava yhteinen rauhoittumisen hetki päivän päätteeksi. Meillä tytär halusi lukemaan oppimisen myötä lukea iltasadut meille muille, mutta tulee kyllä mieluusti kuuntelemaan kun luen pikkuveljelle. Tatun ja Patun jutut on nyt pop.
VastaaPoistaTatu ja Patu -kirjat on kyllä todella hauskoja. :)
PoistaIltasadut on parhautta, hävettävän harvoin vaan itse luen, vaikka muksut on pieniä. Meidänkin ekaluokkalainen on nyt löytänyt lukemisen ilon ja eskalainen matkii perässä, joskin luetun ymmärtämisessä tuntuu olevan iso ero, vaikka esim. ääneen lukevat lähes yhtä hyvin molemmat.
VastaaPoistaKyllä tuon eron luetun ymärtämisessä huomaa. Meilläkin neiti on lukenut ihan sujuvasti reilusti toista vuotta, mutta nyt yhtäkkiä kirjallisuusmaku on laajentunut tosi paljon ja kiinnostuksen kohteet ovat muuttuneet.
PoistaOi niitä hetkiä. Meilläkin on yhdessä kahlattu mm. kaikki Narnian tarinat. Joulutarina-kirjaa lukiessa joutui sensuroimaan lukemaansa, kun ei itkemättä voinut joitakin kohtia ääneen lukea. Se aiheutti lapsessa hienoista hämmennystä, mutta hyvässä mielessä kasvattava kokemus aikuisen herkkyydestä ja tunteiden näyttämisen luonnollisuudesta. Jos Narnia uppoaa,, voisi Kultainen kompassi sarjakin innostaa.
VastaaPoistaPaula
Meillä on myös muutaman kirjan kohdalla ollut vaikeaa, kun äidiltä ei lukeminen ole millää ollut onnistua.. Mutta onneksi on ollut lohduttaja vieressä. ;) Kultainen kompassi -sarja pitääkin laittaa mieleen. Noita Narnian tarinoita on kyllä riittävästi aika pitkäksi aikaa, mutta niiden jälkeen tulevaa aikaa on varmaan hyvä enakoida. ;) Kiitos vinkistä.
PoistaIhana aihe! Myös meillä luetaan molemmille, ja siis esikoinen kolmosella, molemmat lukevat sujuvasti. Muistan itse ihan saman kokemuksen lapsuudesta, että oli ihanaa kun isä luki minulle, vaikka jo osasin ite. Vuoden vaihteessa aloitimme Harry Potterit, nyt menossa neljäs eli Liekehtivä pikari. Täytyy todeta, että tarina on imaissut mukaansa täysin meidät aikuisetkin, vuoroiltoina pyrimme iltatoimet hoitamaan. Minulle käy helposti niin, että luen ohi sovitun ajan, kun innostun tarinasta :) ! Mutta lapsiahan se ei haittaa ;)
VastaaPoistaTällä hetkellä meillä ei kumpikaan kotona lue lastenromaaneja tms, tytär ahmii Kyllä Aku Ankat ja Koululaisen kyllä innolla. Hän kokee olevansa hidas lukija, ja siksi tällä hetkellä vierastaa ilmeisesti kirjan lukemista. Koulussa suositellaan lukemaan lukudiblomin puitteissa vähintään kuusi kirjaa kevään aikana, erityyppisiä kirjoja kaikki esim.runokirja, johonkin sarjaan kuuluva teos jne. Kuopus lukee koulussa innolla kirjoja, kun saa usein tehtävänsä tehtyä nopeasti valmiiksi. Kotona ei sitten malta lukea, paitsi nyt on menossa pääsiäiseen asti kestävä lukupassi-tehtävä, jonka aikana pitää lukea vartti per päivä haluamaansa kirjaa aikuiselle ääneen.
Isäntä aloitti lapsille Hobitinkin, mutta kuopus ei jaksanut alkua pidemmälle kuunnella, tylsistyi jo siinä vaiheessa kun kääpiöt alkoivat tulla Bilbon luokse :), joten sen aika on vähän myöhemmin. Elokuvaan perustuvan kuvakirjan hankin jouluksi ja se on mieleinen molemmille, odottavat innolla näkevänsä leffan. Meillä mies on Tolkien-fani, itsekin toki olen Sormuksen herran lukenut ja leffat nähnyt, mutta taitaa olla isän ja lasten juttu sitten myöhemmin... Leffat tosin katsoivat jo pätkissä ja varsinkin nuori herra on niistä aivan tohkeissaan :).
Meillä ovat myös Potterit lukulistalla. Luultavasti saan kyllä nekin lukea ihan rauhassa. ;)
PoistaMinä en taida ihan vielä uskaltaa näyttää nti herkkikselle TSH-leffoja, vaikka intoa kyllä taitaisi löytyä. Muutaman vuoden päästä sitten.
Ihana olet, kun luet! Minäkin yritän, mutta en saa siihen juuri nyt neidin epäsäännöllisten rytmien vuoksi varattua mitään vakiohetkeä. Silloin tällöin kuitenkin. Luemme sekalaisia asioita, eilen tulivuorista ja maanjäristyksistä ihan asiaa, välillä tarinoita kuten Seitsemää koiraveljestä ja välillä loruja. Meillä on sanavaraston karttuminen se pääpointti lukemisessa.
VastaaPoistaItse asiassa tuo iltasatuosasto oli pitkään miehen velvollisuutena juuri Silakan minulta vaatiman huomion takia. ;) Mutta vähitellenhän nuo vaativamatkin neidit kasvavat vähän vähemmän vaativiksi ja kykenee taas antamaan eri tavalla aikaa isommalleki lapselle. ;)
Poista