Kirahville kaulahuivi

Eipä taida olla yhtenäkään kevätpäiväntasauksena täällä asuessamme koski ollut noin jäässä mitä se on nyt. Tuskin useasti aiemminkaan. Aurinko sulattaa päivisin, mutta yöpakkaset tukkivat uoman yö yön jälkeen uudelleen. Pakkanen ja viima vihlovat melkoisen ilkeästi poskeni pääsiäiskukassa. Jotenkin sää on yhtä aikaa hyvin kaunis ja hyvin ärsyttävä. Kevätauringon kuuluisi olla jo paljon lämpöisempi, nyt se on hyytävä kuin Narnian lumottu talvi.

Illalla kävimme keräämässä nipun pajuja neidille materiaaliksi virpomisvitsoja varten. Onneksi mummu sattui tulemaan kylään sopivasti ja askartelukaveri oli siten aika lailla pitkäpinnaisempaa mallia kuin mitä kipeä äiti olisi ollut.

Bertel Gardbergin Hackmanille aikanaan suunnittelemat Red lion -aterimet näyttivät kauniilta auringonvalossa. Söin lapsena ruokani perusmallin red lioneilla ja ne edustavat minulle mukavimpia aterimia maailmassa. Niinpä pari vuotta sitten aloin keräillä niitä itselleni. Ensin ihan haarukoita, veitsiä ja lusikoita, nyt mukaan on tarttunut tarjoiluvälineitäkin. Ne ovat kyllä kovin kauniita ja käteen sopivia. Löytäisinpä vielä jostain luettelon, mitä tuossa sarjassa on aikanaan tehty. No, ainakin juustoveitsi, voiveitsi, pikkulusikat ja jäätelöluikat ovat metsästyslistalla. Eipä silti, ei olisi yhtään mukavaa, jos nuo löytyisivät liian helpolla. Vähitellen hankkiminen on hauskempaa.

Eilen oli tasa-arvon päivä. Iloitsin kovasti siitä, että kansalaisaloite tasa-arvoisen avioliittolain puolesta saavutti tarvittavan määrän allekirjoituksia niin nopeasti. Tunnustan myös, että omalta osaltani aloite on allekirjoittamatta. Onneksi sen vielä ehtii ihan mainiosti. Mutta allekirjoittaa aion, jo siksi, että itselleni tärkeimpiä asioita maailmassa ovat ihmisoikeudet ja ihmisten oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen kohtelu. En voisi kuvitella sitä, että en olisi mukana tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa edistettäessä.