perjantai 30. toukokuuta 2014

Lahjavinkki

Kevätjuhlat tuli lusittua. Alan selvästi paatua, enää ei tule tippa silmäkulmaan, vaikka sinänsä on ihan mukavaa katsella lasten esityksiä. Huomenna sitten vielä todistukset ja eikun kirmaamaan kesälaitumille. 

Jotain pientä halusin antaa opelle ja ohjaajalle kiitokseksi kulunesta vuodesta. Pää vain löi tyhjää, kunnes viime hetken paniikki toi inspiraation. Kaikki syövät, joten mies toi kaupasta ihan tavallisen ruukkutimjamin, pienet rasiat hyvää suklaata ja lautasliinoja. Minkään noista ei luulisi jäävän kiusaamaan kaappiin. Yrtin pussin sitaisin narulla nippuun ja suklaat ja lautasliinat paketoin silkkipaperiin. Lisäksi vielä lapsen kirjoittamat kortit ja näillä mennään. Toivottavasti ilahduttavat.

torstai 29. toukokuuta 2014

Raparperia!



Kävin kurkistamassa muutaman päivän tauon jälkeen raparperipensastani. Olen tyrmistynyt, raparperit ovat val-ta-via... Ja niitä on vaatimattomasti kaksi puskallista. Jotta vaihteeksi on ohjelmassa tutuille tyrkyttämistä ja vimmattua käyttötarkoituksten etsimistä. En viitsi mahdottomasti pakastella raparperia, koska oikeasti sitä tulee käytettyä talvella aika vähä. Se on minulle kausivihannes ja parhaimillaan tuoreena. Mutta mutaman purkilisen soisi pakastaa ja ehkä keittää kokeeksi hilloakin pakkaseen. Chutneykin voisi toimia.

Tänään intouduin tekemään raparperipiirakkaa twistillä. Eli ensin pilkoin muutaman varren ja kiehautin niitä hetken oksaalihapon (ts. kitkeryyden) vähentämiseksi ja kaadoin vedet pois. Sitten silppusin seokseen muutaman mintunlehden ja lisäsin sokeria ja annoin kiehua hillokkeeksi. Pohjaksi tein ihan tavallisen murotaikinapohjan, kaadoin jäähtyneen hillokkeen sille ja päälle rahkaa, kananmunaa, kookoskermaa ja sokeria sisältävän seoksen. Paistamisen loppuvaiheessa vielä ripottelin pinnalle kookossokeria ja kovensin lämpöä, että sokeri suli ja rapsakoitui.

Jopa pienempi nirsoilija veteli piirakanpalansa varsin nopsaan alas ja kehui, että oli hyvää. Yleensä raparperi on tuossa suunnassa aiheuttanut yhtä pahaa irvistelyä kuin esim. propolisuutteen tarjoaminen.

Muuten teen raparperista hyvettä, joskus kiisseliä, erilaisia piiraita, marinadia lihalle. Jotain uutta pitäisi keksiä. Pitänee sukeltaa internetin ihmeelliseen maailmaan ja tutkia vaihtoehtoja. (Tuo raparperipossu on muuten perheen lihansyöjien mukaan ihan huikean hyvää.) Vinkatakin saa, jos itsellä on tiedossa vastustamattomia raparperiherkkuja.

tiistai 27. toukokuuta 2014

Laiska töitään laskee

Joten en minäkään. Ainakaan kovin tarkasti. Piti kyllä, mutta tajusin, että enhän minä muista enää, mitä aamulla tein. Lyhytkestoinen muisti on ilmeisesti offline-tilassa. Sen verran muistan, että ilmasto muuttui yhtäkkiä hyytäväksi. Viime yönä arvoin ja arvoin ja hain lopulta taimet ja kesäkukat sisälle lämmittelemään. Kaipa ne loppuviikosta uskaltaa taas ulkoistaa.

Aamulla taisin kaivella vähän kukkamaatakin ja illalla taimet lähtivät hoitoon odottamaan seuraavaa sijoituspaikkaansa. Huomasin myös, että viime loppukesästä istuttamani tuliaisliljat Hollannista olivat sittenkin selvinneet talvesta. Väriminttu vain kasvaa niin valtaisalla tarmolla, että liljat olivat vallan jääneet varjoon kitumaan. Raivasin niille pikkuisen tilaa hengittää.

Lopunaikaa sitten harjoitin tavanomaisia kotitoimia. Pesin miljoona koneellista pyykkiä ja tungin puhtaita kuivuriin. Puhtaan pyykin vuori onkin sitten taas Mount Everestin korkuinen. Kukahan kiipeäisi sille? 

Toivottavasti huomenna on edes vähän lämpimämpää. Aamulla hirvittelin kylmyyttä ja mieitin viitsiikö pihalle lähteä lainkaan. Jälkikasvuni palautti minun järjestykseen ilmoittamalla, että sitten vain puetaan lämpimästi päälle. No, oikeassahan tuo oli, mutta kieltämättä hiukan nauratti, kun tuo kolmevuotias muna vaihteeksi ohjaili kanaa.

Niin ja kesä on virallisesti alkanut, säätilasta piittaamatta: Löysin vaihteeksi kanavatyöni ja se on jopa edistynyt.

maanantai 26. toukokuuta 2014

Projekti kukkapenkki kuntoon


Projekti yli äyräidensä pursuavan kukkapenkin perkaaminen ja uusiminen alkoi (vihdoinkin).  Olin kovasti sitä mieltä, että äkkiäkös minä kuunliljat nostan ja laitan sivuun odottamaan. Tunnin kuluttua totesin äheltäneeni peräti nelisen kasvia ylös maasta ja olevani kuin piesty. Joten päätin paloitella projektia ja laittaa hostat sivuun odottamaan noutajaansa ja vain lapioida niille pikkuisen kompostia juurien suojaksi. Seuraavan kerran yritän muistaa, että nuo kannattaa jakaa pikkuisen aikaisemmassa vaiheessa kasvua. 

Loppuviikoksi onkin luvattu sopivasti vilpoista. Olettaisin säätilan sopivan äheltämiseen ja puhisemiseen, hiki tulee vain työnteosta.Voi tosin olla, että huomenna särkee jokaista paikkaa sitten ihan muuten vain...
Äheltamisen jälkeen (ja aikana) pikkuneiti esitti toiveita päästä vähän kävelylle, joten teimme pienen lenkin rantaan. Maailma on ihmeellinen pienen ihmisen silmin. Neiti hoksasi voikukan höytyvät ensimäistä kertaa elämässään ja niissä riittikin riemua pitkäksi aikaa. On muuten hassua, miten automaattisesti nuo houkuttavat puhaltamaan. Supergirlkin tiesi heti, mitä kuului tehdä, kun oli ottanut ensimmäisen pallon kätösiinsä tutkittavaksi.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Poden outoa ihastusta kaikenmaailman graafisesti kaksivärisiä kukkia kohtaan ja olenkin odotellut suurella innolla noiden polkaraidallisten tulppaanieni kukkimista. Pienen pettymyksen aiheutti kukkien koko. Olin jotenkin ajatellut, että nuo olisivat sellaisia isoja ja näyttäviä muutenkin kuin väriltään, mutta kukinto onkin aika pieni, joskin runsas. Ja väri on kerrassaan herkullinen.
Ukkosen seuraamisen, vaatekaapin siivamisen, äänestyksen ja uimarannan lisäksi tänään oli ohjelmassa myös puutarhakaupassa shoppailua. Amppelissa oleilevan Dianan lisäksi mukaan tarttui myös mutamaa lajia petunioita, pelakuita, marketta, ruukkudiana ja tiesmitä. Ensi vikolle on luvassa melkisen vilpoista, pitää harkita josko noita kannattaa vielä ruukuttaa. 

Kukkien lisäksi ostin myös vähän yrttejä. Mukaan tarttuivat huumaavan tuoksuiset sitruuna- ja basilikaminttu, amppelitomaatin taimi ja rosmariini. Jospa noilla selviäisi hetken. Minttuja minulla alkaa olla jo jokusta lajiketta. Pitää miettiä, minne voisi sijoittaa minttumaan. Tai edes taimille jonkun kauluksen, että mokomat eivät rynnisi ympäriinsä ja valtaisi koko kasvuympäristöään. Tosin en ole ottanut moisesta valtavaa stressiä. Keitän usein minttuteetä ja kitken alut vääristä paikoista. Mintut kuuluvat kuitenkin suosikkikasveihini paristakin syystä.

Siellä puutarhalla oli myös päärynäpuita ja joku moisista siirtynee lähiaikoina suklaakirsikan seuraksi etupihalle. Etupihalle tulee vielä pari pensasta. Todennäköisesti ruusukvitteni ja joku pähkinäpensas. Niin ja joku päivä piipahdamme Bauhausissa tai Plantagenissa katsomassa löytyiskö niistä suklaakosmosta (juurakot taisivat menehtyä talven aikana kellarissa) ja mustaa salkoruusua. Mistä tulikin mieleeni, että ostinhan minä vielä oikein tummanvioletin pävänliljan. Saa nähdä, miten sen kanssa käy. Huomasin, että takapihan iso penkkikin tarvitsisi jotain tähän aikaan kukkivaa. Taidan kaivella sinne ainakin tulppaaneja, kunhan saan operaatio pyörremyrskyn vähitellen aikaiseksi. Ja perunatkin pitäisi kohta istuttaa, jos vain löytäisi jostain sopivia istukasperunoita... Pahoittelen. Taidan olla käräyttänyt niskan ja käsivarsien lisäksi myös aivoni ja kykenen ajattelemaan ainoastaan kasveja ja kaivamista.

lauantai 24. toukokuuta 2014

Huh hellettä sanoi jänis pakkasta. Tänään oli kyllä oikeasti ihan heinäkuinen tunnelma. Aamulla kävimme markkinoilla paahtumassa ja sieltä kotiuduttuamme siirryimme suosiolla rannalle. Vesi oli (kuulemma) tosi lämmintä. Ja eiköhän se ollut, isompi neito viihtyi vedessä vaikka miten kauan eikä osoittanut merkkiäkään palelemisesta. Hiukan tuntuu haikealta, että jo ylihuomenna pitäisi palata normaaliin toukokuiseen ilmastotilaan. Helle on tietenkin hiukan hiostavaa, mutta on se toisaalta ihan mukavaakin. Tosin kaiken kukinnan kanssa joutuu olemaan tarkkana, kun tuntuu, että kukkapenkeissä ja luonnossa kaikki tapahtuu yhtäkkiä pikakelauksella.

torstai 22. toukokuuta 2014



Oli mukava päivä. Ihana ilma, lämmintä, mutta tuuli viilensi sopivasti. Aamusta meille pyrähti hetkeksi yllätysvieras. Saimme vieraan lopulta ohjatuksi keittiön ison ikkunan kautta pihalle törmäilemästä ympäriinsä. Tintti-parka oli sikäli ystävällinen tapaus, että ei sentään roiskinut asuntoa ulosteillaan ilmeisestä paniikistaan huolimatta.

Päivällä vietimme äitien lounasta ystävän ihanassa pihassa. Nuo ristikit (joita oli ihan valtavina mättäinä) olivat aivan ihastuttavia. Melkein teki mieli kokeilla voisko niitä käyttää tyynynä. Ainakin niitä joutui silittelemään aina ohikulkeissa.

Illalla iski vielä omassa pihassa sellainen keskimääräistä onnellisempi olo. Tiedätte varmaan tyyliin: "Kaikki paitsi puutarhanhoito on turhaa". Käänsin selkäni keskeneräisyyksile ja nautin siitä, mikä on hyvällä mallilla ja kaunista. Kyllä se keskeneräinenkin osasto siitä vähitellen edistyy. Silakka polskutteli pikkualtaassaan, kun isi kaivoi viimeiset savenkokkareet kasvihuoneen perustuksista. Edistystä on siis tosiaankin tapahtunut.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Vihdoinkin!



Siis vihdoinkin sille, että tulppaanit aukeilevat. Tuo yläkuvassa poseeraava taitaa olla papukaijatulppaani, jos en ihan omiani muista. Mutta kylläpä nuo juroivat hartaudella ja osa tulppaaneista pysyttelee nupulla edelleen peräti sitkeästi.

Voikukatkin olivat poksahtaneet rannassa auki ihan vakavissaan. Koko ranta hehkui keltaisena ja sai assistentin villiintymään kukkakimppujen keräämiseen.

Assistentti assisteerasi myös kaivuutyömaalla. Kaivoi sen, mitä muovilapiolla irtosi ja lapioi savenpalasia omiin kärryihinsä ja kärräsi niitä peräkärryyn hiki päässä. Aika reipas tyllerö. Ihan oikeasti avuksi. 

Millään ei kyllä malttaisi odottaa, että pääsisimme jo perustusvaiheesta eteenpäin. Jotenkin suunnitelma on hiukan laajentunut edetessään. Nyt olen kuullut puhuttavan jotain vesijohdosta, lavuaarista ja viemäröinnistä salaojan kautta. Hmm... Mielenkiintoista.

Ai niin. Piti ihmettelemäni, että karjuvatko pikkulinnut normaalia kovaäänisemmin öisin vai luulenko vain+ Välillä tuntuu, että etenkin satakielillä on jotkut desibelit kaakkoon -viikot menossa. Useampana aamuyönä olen herännyt mokomien tirppojen metelöintiin. Ikkunat kun on melkein pakko pitää auki, että ei paistu elävältä. Aika kesäistä.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Voihan blääh....

Juuri sain päätettyä, että ostan lopultakin tytön huoneseen kirjahyllyn. ihan sen kaikken simppeleimmän Ikean Billyn. Ja mitä tekee Ikea? No lopettaa tietty koko hyllyn valmistuksen. Voi kissanpylly! Toivottavasti tilalle tulee edes yhtä edullinen ja sopivan kokoinen korvaava tuote...

Niin ja siis selvennyksenä. Ilmeisesti tuota valkoista ei enää saa. Ratkaisu: Ostetaan musta. Mut se valkoinen ois ollut kivempi...

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Kukkivia

Kirsikka


Luumu

Joka kevät ihstun yhtä paljon, kun huomaan hedelmäpuiden kukkivan. Tänään kävin monta kertaa katsomassa luumuja ja kirsikoita ja nuput olivat lämmöstä huolimatat tiukasti kiinni, kunnes yhtäkkiä iltapäivällä puut olivat valkea pilven peitossa. Suklaakirsikka piti vielä nuppunsa suljettuina, mutta nuppuja siinäkin on. Ja joskus vielä haluan saada takapihalle pilvikirsikan. Sen kukinta on ihan huumavan upea.

Intouduin vähän hyötyliikuntaankin eli kanniskelin sisustus- ja aikakauslehtiröykkiöt samaan kasaan ja niputin kaikki turhat lehdet paperinkeräykseen. Jostain syystä noita tulee säästettyä, vaikka todenpuhuen suurimman osan kohdalla totuus on, että sen ekan kuukauden aikana luen lehdet muutamaan kertaan ja siinä se sitten on. Jotain joululehtiä, puutarhalehtiä yms. tulee luettua oikeasti myöhemminkin, sisustuslehdet ja aikaukauslehdet ovat kyllä kertakäyttötavaraa. Jotta heipat vaan.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Ranskalainen visiitti



Tänään kävimme nauttimassa auringonpaisteesta ja erinomaisen symppiksistä ranskalaisista ajoneuvoista. Lapset nauttivat myös makkarasta, munkeista ja lätyistä. Minä poltin otsani. Mutta mukavaa oli. Ja paljon ihmisiä. Mukavaa on sekin, että pääsee hiukan katselemaan tuonne vanhalle tehdasalueelle ihan luvan kanssa. Nyt hoksasin vanhan tuuliviirin ja sen tekstin. Hieno.

Ja aurinko todellakin paistoi. Yhdessä vaiheessa suoraan piipunkärjen takaa. Halo oli komea.

perjantai 16. toukokuuta 2014



Teen minä pikkuisen jotain muutakin kuin mietin puutarhaa ja kukkia ja kaikea niihin liittyvää. Aika vähän tosin. Mutta maatuskakokoelma lisääntyi vähän aikaa sitten yhdellä uudella tulokkaalla. Toiseksi pienimmästä frouvasta puuttuu yläpää, mutta muutenhan tuo on sievimmästä päästä kokoelmaani. Ihanan värikäs ja kaunis.



Päätin myös kokeilla jotain ihan uutta. Vallan repäistä. Tarvitsin yhdet sukkapuikot lisää ja koska ohuet bambupuikot tuntuvat ohkaisina versioina välillä turhankin haurailta, tilasin kokeeksi hiilikuituversiot kokoja 2,25 ja 2,5. (Ja siis toki, kun tarvitsen yhdet puikot, tilaan tietty kahdet.) Aloittelin itselleni perussukkia Kaffe Fassetin raitalangasta ja totesin, että ainakin nuo puikot tuntuvat napakoilta ja kiiltävät kärjet kieltämättä ovat sopivan terävät ja lanka liikkuu niillä mukavasti. Mutta vähän tuo saumakohta tuntuu ajoittain tökkivän. Noin pääsääntöisesti arvosana on edelleen ihan jees.

torstai 15. toukokuuta 2014

Orvokiton vuosi

 
Tajusin tänään taimimyymälässä hämmästyksekseni, että tänä vuonna myöhästyin orvokkien ostamisesta pahemman kerran. Jäljellä olevat taimet olivat sen verran rääpäleitä, että päätin jättää ne kauppaan. Toivomiani värejäkään ei enää ollut jäljellä. Hämärästi muistan, että pääsiäisen aikoihin ostin lahjaksi orvokkeja, mutta sen jälkeen en ole moisia kauppaavissa liikkeissä edes käynyt. Joten ostamatta jäivät. Tosin enpä ollut ainoa, kulin toisenkin asiakkaan taivastelevan kapoista kokoelmaa. Onneksi en ollut ainoa, jolta kevät vähän karkasi...

No, ostin sitten pari pinkkiä pelkuuta tappamieni tilalle, pari murattia ja sääkukan. Niin ja yhden englantilisen valko-pinkin kaunottaren, joka ei näy kuvissa. Siirrän nuo sitten kesemmällä isompiin ruukkuihin, vielä saavat viettää aikaa terassilla lämpimämmässä hallaa paossa.

Kesällä taidan ostaa tuohon petunioita. Olen ilmeisesti mummoutumassa, koska olen alkanut pitää petunioista. Ennen ne olivat ehdottomia epäsuosikkejani. En minä nitä inhoa, mutta eivätpä nuo juuri koskettaneet. Nyt moisista on tullut ihan uskomattoman upeita värejä ja lajikkeita. Olen kääntänyt takkini. Ja amppeliksi pitää saada jotain vaaleanpunaista. Jospa löytäisin taas vaaleanpunaisen verenpisaran. Viimevuotinen oli unelmaakin kauniimpi. Muutenkin taidan pitäytyä etupihan kukkien väriskalassa vaaleanpunaisen, valkoisen, violetin ja ehkä limen sävyissä. Ne kaikki näyttävät kovasti viehättäviltä valeanharmaata seinää vasten.

Ai niin, ei meillä ihan orvokitonta elämää vietetä. Kukkamaat ovat täyttymässä pikkuisista sarviorvokkien taimista.

keskiviikko 14. toukokuuta 2014


Puutarhahöperöinti jatkuu. Toukokuu on jotenkin ihan suosikkiaikaani pihalla. Lopultakin on päässyt ihan oikeasti puutarhatöihin käsiksi. Tänään siivoilimme assarin kanssa uutta penkkiä vähäsen, täyttelimme myyrien tekemiä monttuja ja lisäilimme multaa ylös poukkiville keijunkukille. Illasta tulivat appivanhemmat kylään. Olivat harvennelleet levinnytä hortensiapuskaa ja sain pari juurakkoa. Nyt sitten piti vähän ex-tempore alkaa suunnitella myös etupihan tulevaisuutta ja kyllähän suunnitelma irtosi ja hortensia pääsi maahan. Tuo lienee syyshortensia (tai pallohortensia). Lajike selvinnee viimeistään kukkimisaikaan...

Potageriekin edityy nykyäyksittäin. Aina välillä pari lapiollista kaivannoista, nyt suojakangasta ja kasvatuslootat paikoilleen. Multaakin oli muutama säkillinen. Lisää pitä hakea. Paljon. Ja katetta ja kiviä ja reunuksia jajajaja... Hauskaa!

Sisälläkin on kukkaisa. Esim mustanmerenruusu kukkii ilokseni kauniisti.Oikeasti tarvitssin uusia tyynyjä sohvalle, mutta jotenkin keskittymiskyky on kuin lapamadolla, koska pitäisi päästä vain pihalle tutkimaan ja jatkamaan projektien parissa. Mikä siinä onkin, että aina kesäisin koti kulminoituu eteisen hiekkakasoihin. Hyvällä ilmalla ollaan ulkona eikä silloin ole niin väliä, miten likaisia tyynyjä sohvalla lojuu...

tiistai 13. toukokuuta 2014






Projektia pukkasi. Lämmittelyä vähän isompaa kukkapenkin siivousta odotellessa. Maahan tuli mansikoiden ja sammalen tilalle jo ennestään paikalla ollet ruohosipulit, runsaasti pikkusydäntä, yksi unikko, narsisseja, rentoakankaalia, harjaneilikkaa ja illasta muutama kämmenpohjallinen unikonsiemeniä. Olisin mieluusti laittanut perälle varjoliljan, mutta enpä saanut moisia irti sipuleineen savikosta. Ehkä myöhemmin.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Puutarhaunelmia #1 000 259


Kyllä minä änäkin vuonna jotain esikasvatusta yrittelen. Tosin osan suhteen tiedostan olevani melkoisen myöhässä, mutta optimismi voittakoon. Kesäkurpitsat ehtivät vielä ihan mainiosti, samoin varmaan samettikukatkin. Hiukan tuo unikko arveluttaa ja kuukausimansikastakin saattaa jäädä sato saamatta. Viimeksimainitun suhteen elän toivossa, että se kuitenkin kasvaisi sen verran, että tulevina vuosina siitä olisi tuottamaan herkuteltavaakin. Edellisessä pihassani kasvoi kuukausimansikkaa ja jotenkin sen loputon into tuottaa marjoja oli aika ilahduttavaa.

Tänään tuli yhtäkkiä mieleen sellainenkin tosiasia, että kellarissa on joriininjuuria, pari gladioluksen sipulia ja suklaakosmoksenn juurakot. Joten tunginpa nekin multaan. Joriinit olivat jo tehneet silmuja eli oletan niiden lähtevän kasvuun ihan suosiolla. Suklaakossmokset vaikuttivat kyllä aika kuivakoilta. Jos eivät lähde, ostan uudet. Ne kuuluvat ihan suosikkikukkiini.

Tuli vietetty pienoinen taukokin puutarhantarkkailun suhteen. Ensin sairastaessa ja sitten kyläillessä. Kieltämättä sateet ja kohtuullinen lämpötila olivat aiheuttaneet melkoisen iloisen ryöpsähdyksen. Terassilla odottaa laatikossa anoppilasta mukaan kaivettuja kasveja. Kunhan nämä sateet hiukan hellittävät aion tyhjentää leikkimökin viereisen kohopenkin. Siihen tulee pikkusydäntä, rentoakankaalia, harjaneilikkaa, suikeroalpia ja yksi oranssinsävyinen unikko. Syhyäisi pahasti. No, jos huomenna ei aamusta sada pahasti, saatan päästä aloittelemaan.

Ja sitä kasvihuoneprojektiakin olisi kiva päästä välillä jatkamaan... Niin ja nuo kirjopikarililjat kukkivat varmaan ihan pian. Nimimerkillä pienestä onnellinen.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014


Äitienpäivä ei ole minulle yksioikoisesti onnellisten tunteiden päivä. Kaikkea muuta, mutta ihanat yllärit sain lapsiltani. Se osuus on aina onnellista. Taitavat tyttöni yllättivät.

perjantai 9. toukokuuta 2014



Kuvat ovat pikkuisen huijausta, otettu jo useampi päivä sitten... Luultavasti kasvu ja vehreys on edistynyt sitten kuvausajan. Pari päivää on kuitenkin satanutkin. Minä kun olen viettänyt ne pari päivä reporankana sohvalla. Kun tuli sellainen hiukan erilainen ruokaremontti. Tänä iltana kiskaisin jo reippaasti noutopitsan ja litran kokista, jospa moisilla alkaisivat kintut vähitellen kantaa. Ikävä puoli hoikkuudessa on se, että pieninkin vatsan sekoilu vie voimat moneksi päiväksi.

Mutta nyt Miss Pettigrew'n seuraan.