keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Timantti


Venerannassa majailevat puutarhatuolit ovat kutitelleet visuaalista silmääni jo pidemmän aikaa ja olin odottanut aurinkoista päivää ja hyvää tekosyytä kuvata jotain tuolien tunnelmaan sopivaa. Sain lopulta valmiiksi ja pingotettua huivin, joka sopikin väriltään hienosti tuohon ympäristöön.

Huivin malli on Timantti ja ohje löytyy Ullaneuleen arkistosta. Minulle on iskenyt joku kolmioneulehuvivimma. Muut kutovat nähtävästi ihan muita malleja, minä tutkin Ullaa ja etsin malleja, joita voin sujuvasti kutoa katsellessani Netflixiä puoliunessa keskellä yötä. Siihen tämä Timantti oli muuten vallan erinomainen malli. Mallikerta oli sopivan yksinkertainen eikä kaaviota tarvinnut katsella kovinkaan usein. 

Lankana on joku poistohyllyn sukkalanka(, jonka vyötteen olen ilmeisesti hukannut) jatkettuna Regian Kaffe Fassetin raitalangalla, jossa sattui olemaan täsmälleen samaa sinistä. Tein sen klassisen virheen, että olin ihan varma, että kyllä lanka riittää, vaikka teenkin vielä tämän mallikerran... No, ei riittänyt. Itse asiassa toisella langalla tehty reunuskin on hiukan kapeampi kuin ohjeessa, mutta se ei oikeastaan haittaa. Huivista tuli lopulta ihan kaunis ja muutama puoliunessa tehty virhekin hukkui lopulta valmiissa työssä.

Nyt minulla on puikoilla toinen yksinkertainen kolmiohuivi. Saa nähdä mitä siitä tulee...

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016




Tänään olimme pihalla. Ensin aamusta kiertelimme rantoja, Aurinko paistoi, mutta taivaanranta oli täynnä toinen toistaan synkeämmän sinisiä pilviä. Niistä huolimatta päivä pysytteli lämpöisenä. Alkuillasta pesin kasvihuoneen (vihdoinkin) odottamaan niitä jossain vaiheessa tulevia taimia, grillasimme illalliseksi kaikkea epämääräistä ja kykin kukkapenkkien vieressä ja kaivelin lehtikasoja nähäkseni, mikä kaikki on jo aluillaan.

Ihan hirveä kasvun näkemisen nälkä. Pakko tunnustaa, että kaivoin jopa sini-valkoisten skillojen istutuspaikkaa nähdäkseni, että sipulit varmasti olivat paikoillaan ja itäneet. Ja tein tämän vielä lasten nähden. Auts... "Älkää tehkö näin, tämä on typerää, mutta kun minä en malta." No, onneksi nuo ovat jo tottuneet kukkahulluun äitiinsä. Illasta vielä kylvin nuorimmaisen kanssa pikkuisen siemeniä taimettumaan. Toivottavasti nuo itävät. Ihan kohta pääsee kylvämään siemeniä myös pihalle. Pitäisi ostaa multaa ja lannoitella pikkuisen lannoitusta vailla olevia kasveja. 

Miten tänä vuonna kevät tuntuukin tulevan niin tuskastuttavan hitaasti? Toisaalta kaikki on vähän turhankin pahasti vaiheessa, toisaalta mikään ei tunnu edistyvän riittävän nopeasti.

tiistai 19. huhtikuuta 2016



Joskus joku asia vain venyy ja paukkuu ja jää sitten kiusallisesti nalkuttamaan olkapäälle. Niinkuin nyt vaikka blogin päivittäminen. Tämä kevät on ollut raskas, paljon sairastamista eri vakavuusasteilla, yhdelle sairaudelle laitetaan päätepiste ensi perjantaina hautajaisissa. 

Olen kuvannut vähemmän kuin vuosiin. Tai olen minä Instagramiin räpsinyt tilannekuvia, mutta kuvanut sillä tavalla oikeasti, kameralla. Jotenkin suru ja lamaannus ovat vieneet pitkälti ilon siitäkin asiasta. Onneksi valo sentään palasi pitkän ja hivuttavan talven lopuksi. Silti puutarhan herääminen tuntuu kestävän kiduttavan pikään. Kaipaan malttamattomasti vehreyttä, kasvua, sitä että kaikki kuitenkin kasvaa ja jatkuu. Eniten kaipan jo lämpöä ja pitkiä päiviä ulkosalla. Aterioita terassilla. Ehkä niidnkin aika koittaa. Minusta vain tuntuu välillä, että en jaksa odottaa, että aika saattaa loppua milloin tahansa kesken. Niin monelta läheiseltä se on viime vuosina loppunut.