Tänään olimme pihalla. Ensin aamusta kiertelimme rantoja, Aurinko paistoi, mutta taivaanranta oli täynnä toinen toistaan synkeämmän sinisiä pilviä. Niistä huolimatta päivä pysytteli lämpöisenä. Alkuillasta pesin kasvihuoneen (vihdoinkin) odottamaan niitä jossain vaiheessa tulevia taimia, grillasimme illalliseksi kaikkea epämääräistä ja kykin kukkapenkkien vieressä ja kaivelin lehtikasoja nähäkseni, mikä kaikki on jo aluillaan.
Ihan hirveä kasvun näkemisen nälkä. Pakko tunnustaa, että kaivoin jopa sini-valkoisten skillojen istutuspaikkaa nähdäkseni, että sipulit varmasti olivat paikoillaan ja itäneet. Ja tein tämän vielä lasten nähden. Auts... "Älkää tehkö näin, tämä on typerää, mutta kun minä en malta." No, onneksi nuo ovat jo tottuneet kukkahulluun äitiinsä. Illasta vielä kylvin nuorimmaisen kanssa pikkuisen siemeniä taimettumaan. Toivottavasti nuo itävät. Ihan kohta pääsee kylvämään siemeniä myös pihalle. Pitäisi ostaa multaa ja lannoitella pikkuisen lannoitusta vailla olevia kasveja.
Miten tänä vuonna kevät tuntuukin tulevan niin tuskastuttavan hitaasti? Toisaalta kaikki on vähän turhankin pahasti vaiheessa, toisaalta mikään ei tunnu edistyvän riittävän nopeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti