perjantai 15. maaliskuuta 2013

Väriä elämään

Nyt sitä löytyi, pukeutumisväriä sellaisessa muodossa, että osaan sen kanssa elää. Maatuskahuivi nettikirppiksellä vei sydämeni het'oitis ja pakkohan se oli saada. Kaiken lisäksi tuo väri, joka ei taatusti pue 99% ihmisistä, on ihan täydellinen minulle. (Jostain syystä minua pukevat parhaiten tositosi omituiset värit.) Tulisi jo kevät, että pääsisisin kaunotartani ulkoiluttamaan.

10 kommenttia:

  1. Täydellinen vihreä - mulla oli 17-vuotiaana tuon värinen puuvillaneule ja löysät farkut, joista käänsin lahkeita. Pisteenä iin päällä oli ruttusukat ja purkkarit! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloin oikein miettiä, että olikoos mulla jotain tuon väristä 17-vuotiaana, mutta ei ollut. Ei ollut kyllä purkkareitakaan. Oli leoparditrikoot tai mustat pillifarkut, röyhelöpaita ja tukevasti tupeerattu kampaus. :D Oli mulla kyllä mintunvihreä patenttineulepaita (puistatus)Mä tosin olin 17-vuotias jonkun vuoden ennen sua. ;)

      Poista
    2. Mä olin 17 vuonna '86, jos en ihan väärin laskenut. ;)

      Poista
    3. Mitä!? Vuonna'89 - miten oon luullut sua ikätoveriksi? :D

      Poista
    4. Tässä iässä ei enää noin pieniä eroja helposti huomaa. :D

      Poista
  2. Mä niin tiesin, että kuvasi vilahtaessa bloggerissa kyse on Kirahvilasta :) Nuo ruusuhuivit on omassa mielessä jotain seiskytlukua ja nyt oma lapsi haalii käsiinsä kaikki mahdolliset tuollaiset. Vihreää upuu tosin. Vasta nyt, tässä istuessa, aloin pohtia, josko itse voisi käyttää tuollaista. Ja tietty, ensin tarvitaan joku toinen se minulle vain kertomaan (toinen aikuinen siis...). Niin kuin aina. Kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä. Mä tykkään noista huiveista siksikin, että ovat lämpimiä ja luontuvat mukavasti kaulalle myös takin alla. :)

      Poista
  3. Ihana vihreä, ihan täydellinen! Kiva, että löysit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanohan muuta. Kamalasti ei harmita. ;)

      Poista