sunnuntai 26. huhtikuuta 2015



On vähän väsyttänyt, vaikka kaikkea kivaakin on tapahtunut. Torstaina tuli ihania ylläreitä, perjantaina oli muuten vain mukavaa ja lauantaina vietimme aamupäivän urheilukentällä mm. Unicef-kävelijöitä kannustaen ja nauttien ihanasta auringonpaisteesta. No, pikkuisen vakavampaakin asiaa oli ohjelmassa, mutta toivottavasti sekin puoli ratkeaisi parhain päin.

Eilen harjoitin myös pienoista palapelinrakennusta takapihalla. Kasvihuoneen edustan kiveys alkaa hahmottua, tosin kivet tylsästi yrittävät loppua kesken. Pitää siis keksiä joko hyvä tapa jatkaa kvieystä tai ajella Bauhausiin ja toivoa, että noita kiviä olisi siellä tänäkin vuonna. No, eiköhän siitä hyvä tule. Ainakin tähän menessä näyttää hyvältä. Tämän päivän sadesäällä en viitsinyt ladontojani käydä jatkamassa saati kuvailemassa.

Minusta uhkaa tulla myös soccer mum... Pelottavaa. Tyttö on innolla menossa perusteilla olevaan tyttöjen mimmiliigajoukueeseen mukaan. Tänään piti käydä ostamassa pikapikaa nappikset ja säärisuojat. Katsotaan. Neiti on haaveillut jo pari vuotta jalkapallon peluusta, mutta sopivaa joukkuetta ei ole ollut. Jospa haave nyt toteutuisi. Varjopuolena on tosiaan se, että tämä mamma on sikäli heikkoa soccer mum -ainesta, että pallopeli, jota olen aina vihannut on... - jalkapallo. No, mitäpä sitä ei lapsensa eteen tekisi.

4 kommenttia:

  1. Siitä se ura alkaa, sanoo toinen jalkkismami... joka hieman väsyneenä järkkäilee kyytejä lähes päivittäin! Mutta joukkueharrastaminen on mun mielestä ehdottoman yes!
    Kukkiihan teilläkin! Tsemppiä sinne vakavampaankin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on ollut tytöille tanssin lisäksi aika heikosti joukkueharrastamist. Siksikin tuo on kiva juttu. :) Ja juu, nyt alkaa kukkia kunnolla. Ihanaa!

      Siitä vakavasta ei yhtään tiedä... Saas nyt nähdä...

      Poista
  2. Kokemusta on lasten urheiluharrastuksista, mukanaan vievät, mutta on myöskin ihan mukavaa hommaa ♥

    VastaaPoista