Pilkkupäivä eli ällistyttävää reippautta ilmassa

Meille iski tänään aktiivipäivä. Tuli siivottua ja touhuttua kaikenmoista. Lattiat hohtavat puhtaina ja alakerrassa tuoksuu hyvältä, suuri osa tavaroistakin on paikoillaan. Keitin elämäni ensimmäisen kerran hilloa. Lettuja oli mukava paistaa ja syödä ja äiti ja isä saivat katsella keihäänheittoa, kun kuulokkeista tuli sopivaa musiikkia (keinutuolin alta pilkistävät synttärilahjani, hiukan etukäteen saadut). Alkuillasta minuun iski vielä kunnollinen tarmonpuuska ja järjestin (lopultakin) kirjahyllyn. Siihen kun oli tullut tuo yksi uusi osuuskin. Noloa sinänsä, mutta eipä taida tuosta uudesta elementistäkään loputtomasti olla riemua, taas alkaa hylly olla täynnä. Voi huokaus minua ja kirjamaniaani. No, onneksi seinällä on tilaa vielä yhdelle pätkälle, kun tuossa taas tila loppuu ja tuo yläosan jatkopalakin on vielä tyhjä. Sekin siirtyi myöhemmin vähän eri paikkaa, tuossa vaikutelma oli turhan juhlallinen... Ja viimeisessä kuvassa neiti halusi itsestään otettavan hiukan dramaattisen käsiotoksen.. Harjoitteleeko tuo tulevan varalle?

Mutta oli mukava päivä. Ihanaa, kun oikeasti tuntuu siltä, että haluaa siivota, kokata ja touhuta. Että se ei ole vain sitä tavallista arjen pakkopullaa niinkuin se turhan usein on. Huomiseksi säästin vielä pölyjen pyyhkimisen ja sohvapöydän palauttamisen inhimillisen näköiseksi. Toivotaan, että työnilo säilyy.

Niin ja mieskin teki osansa kodin uudistuksiin tänään. Hän vaihtoi keittiön kaappeihin kevyemmät vetimet noiden kieltämättä aika kaameiden puisten tilalle. Mutta siitä lisää myöhemmin.