Huomenta. Nyt se sitten alkoi. Vuosi 2012. Eilen illalla makailin sängyssä nukuttamassa pienintä, katselin järven toisella puolen paukkuvia raketteja ja kuuntelin tällä puolen sijaitsevaa tykistökeskitystä. Joku onnistui polttamaan täällä teollisuusrakennuksenkin raketilla. Jännittäviä tapauksia siis pikkukylän juhlinnassa. Aamulla vaihdoin seinälle uuden kalenterin, viime vuonna muistin tehdä vaihdoksen helmikuussa, tänä vuonna olin paremmin kartalla ajan kulumisesta..
Jotenkin tuntuu hassulta tuo ylenpalttinen ilotulittaminen. Muistan lapsuudesta, miten jännittävää oli, kun isä lähti ampumaan kaupungin raketteja eikä juuri muita silloin edes paukuteltu. (Paitsi pojilla oli tietty papatteja) Nykyisin tuntuu, että vähän joka talouteen hankitaan valtava pussillinen räiskittävää... Eipä silti, pakko tunnustaa, että kyllä meilläkin pari suihkuavaa pataa oli kihisemässä sillankaiteella ja sädetikut pääsivät roikkumaan kaiteisiin.
Alan selvästi tulla vanhaksi, kun huomaan yhä useammin narisevani siitä, miten paljon paremmin asiat olivat minun lapsuudessani. Eiväthän asiat oikeasti olleet välttämättä paremmin, elämä vain oli muutama kymmenen vuotta sitten aika lailla erilaista kuin nyt ja tokihan sitä jokainen kaipaa takaisin lapsuuden viattomuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti