Kirahville kaulahuivi

Ihana pakkaspäivä. Aika vilpakka tuuli tosin. Kävimme lenkittämässä Silakkaa ja tulevaa hiihtokuningatarta ja kädet olivat jäätyä kalikoiksi kuvia ottaessa. Vieläkin särkee ranteita. Jotkut sormettomat olisivat varmaan hyvät, koska en minä malta olla kuvaamattakaan, vaikka miten sattuisi. Saisikohan sitä välillä kudottua jotain ihan itsellenkin? Nyt kun tuli mieleen ihan todellinen tarve.

Silakkainen taitaa tehdä vaihteeksi hampaita. Eihän niitä ole tullutkaan kuin kolme reilun viikon sisään. Ilmeisesti neiti on sitä mieltä, että kannattaa puskea kaikki hampaat kerralla, mitäpä sitä säästelemään, kun hyvään alkuun lopulta pääsi. Ei noita moneen kuukauteen uusia tullutkaan, nytkin suussa on vasta kuusi valkoista naskalia. Naurattaa kaikki pikkulasten ruokintaohjeet, joissa käsketään antaa sitä ja tätä purtavaa. Tokihan nuo pikkuiset ikenet ovat melko terävät, mutta ei niillä ihan raakaa porkkanaa kuitenkaan raasteta. Mutta jospa kohta lähtisi sekin harrastus. Sitä ennen lienee jokunen huonosti nukuttu yö luvassa. Viime yönä oli melkoisen surkeaa voihkintaa ohjelmassa, ei auttanut kuin äidin syli ja silittely. Ihan reppana tyttö.

Yhtenä päivänä mietin, että millaistahan olisi asua jossain paikkakunnalla, jolla olisi joku tosi runollinen tai muuten kauniilta kuulostava nimi. Minä ole syntynyt -ala -pääteisellä, asunut -ola, -älä ja -pere -päätteisellä paikkakunnalla, kauniita paikannimiä on tullut vain haikeana maisteltua. Ajatella, jos voisi sanoa asuvansa vaikka Kesälahdella, Merimaskussa, Lumijoella, Taivassalossa, Mäntyharjulla, Vesilahdella tms. Tosin tiedänhän minä, että huonomminkin voisi olla. Voisi joutua sanomaan asuvansa vaikka Paskolammilla. Se ei olisi kivaa eikä tämä loppuosa taida liittyä mihinkään yhtään mitenkään...

P.S. Pahoittelen talvikuvien sumaa. Minä vain satun tykkäämään talvesta ja lumi ja jää tuppaavat järjestämään aika kuvauksellisia juttuja. :)