Kämmekkäät

Valmista tuli, peräti... Lankana pitkään lootassa marinoitunut sinapinsävyinen Silke Tweed , puikot n nro 3. Pienemmätkin olisivat voineet olla, että neulos olisi napakampaa, tuo lanka kun ei mainittavasti jousta ja liukuu silmukoiksi tahmeanlaisesti. Mutta silti siinä on jotain sellaista rouheutta, josta pidän kovasti. Näihinkin tuli jotenkin keskiaikainen fiilis. Ohje on ihan omasta päästä kiskaistu, ryynineuletta (1. krs oikein nurin, 2 krs aina oikein) niin, että käänsin lopuksi kämmekkäät sisäpuolen päällepäin ja virkkasin yläreunaan ulkopuolelle kerroksen kiinteitä silmukoita ja tein samalla sormienaukot. Ajattelin laittaa nämä käteeni tumppujen alle, kun käyn pakasella ulkona kuvaamassa. Säästyvät edes ranteet ja peukalonhangat jäätymiseltä. No, eiköhän noita muutenkin tule käytettyä, vanhat nivelet särkevät välillä aika iloisesti.

Olen minä muutenkin kutonut aika monet tumput (joululahjoiksi), jättilankapipon myös joululahjaksi, jatkanut Solin villatakkia, aloitellut sukkia ja lukenut. Ja tuosta viimeisestä olen erityisen iloinen. Meni monta vuotta ilman lukemiskykyä ja nyt kun taas pystyn lukemaan nukahtamatta ensimmäisen lauseen jälkeen, olen kyllä nauttinut. Viimeksi luin Peter Hoegin Norsunhoitajien lapset (joka oli h y v ä ) ja Mary Ann Shafferin Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (joka oli selkeä hyvänmielen kirja, mutta ei kuitenkaan ihan chick lit -osastoa). Syvempiin kirjallisuusanalyyseihin minusta ei ole, mutta odotan jo innolla seuraavina pinossa odottavia kirjoja.Ensimmäisenä jonossa on Paul Austerin Sunset park. Odotan jo iltaa ja lukuaikaani, kun Silakkainen simahtaa.

P.S. Arvonta jatkuu vielätuolla alempana :)