tiistai 3. tammikuuta 2012

I am the walrus






























Eilen illalla nukahdin kesken Silakan nukutuksen. Minä vain putosin uneen, sellaiseen pehmeään ja kelluvaa, jollaista en ole tuon pikkuneidin syntymän jälkeen nukkunut. Särkylääkkeillä lienee ollut osuutta unen syvyyteen, mutta tosiasia on, että kun heräsin puoliltaöin, olin levänneempi kuin aikoihin, nostin lasit yöpöydälle, käännyin normaaliin nukkuma-asentooni ja nukuin lisää kuin pieni lapsi. Nukuin vähän liiankin hyvin, tuli turhan pitkä tauko ilta- ja aamulääkkeiden välille ja oireilukin palasi vähän, mutta toisaalta olo on muuten paljon parempi kuin eilen ja kasvoissani on vähän väriäkin.

Eskarineiti sai joululahjaksi ison pinon erilaisia lautapelejä ja niitä on pelailtu ahkerasti, kun pikkusisko nukkuu. Neidin ulottuvuus kun alkaa olla melkoisen huikeaa luokkaa ja neiti ei arkaile käytää sitä hyväkseen. Viime päivinä meillä on putoillut kukkaruukkuja muista vähän vähemmän sotkua aiheuttavista esineistä puhumattakaan. Liitutaulukin pysyy siistinä, kun toinen piirtää ja toinen pyyhkii samaa vauhtia piirrokset pois. Isompaa välillä ihan aavistuksen verran turhauttaa tuon tehopakkauksen kanssa touhuaminen. Mutta aika hienon mursun eskarineiti piirsi pieneksi hetkeksi taulua koristamaan...

Luku- ja kirjoitustaito isommalla kehittyvät ihan huimaavaa vauhtia. Tänään minun piti kertoa toiveruokani ja neiti kirjoitti sen paperille. Vain g jäi ensi yrittämällä matkasta. Neidin omat lempiruoat ovatkin sitten melkoisen tekijäystävällisiä. Munavoin tai munakkaan valmistus kun ei ihan mahdottomia vaadi...

Vähän alkaa olla haikea olo jo.Mies on viettänyt isäkuukautta ja täällä on ollut ihanan rentoa ja leppoisaa, kun on melkein koko ajan kaksi aikuista paikalla. Olemme nauttineetkin oikein kunnolla, tälläistä tilannetta tuskin on uudelleen mahdotonta saada (jos ei normilomia lasketa). Ihanan perheystävällinen keksintö moinen isäkuukausi. Jospa vielä paranisin ja pääsisin hyödyntämään miehen läsnäoloa ja lapsenhoitoapua maalitelan varressa vessan puolella.

2 kommenttia:

  1. Ja mä aattelin, että tuossa tekstissä oli alimpana "laajakaista" :) No juu, munakashan se, olen väsynyt! Mutta hienoa, että nuo hommat lähtee käyntiin, vaikka on sitäkin koulukuntaa, joiden mielestä ois parempi oppia vasta koulussa. Musta se on niin, ettei lasta pidä estääkään, jos kerran alkaa mennä siihen suuntaan.

    jk. Mikä se ihana kauris-kalenteri oli tuossa aiemmassa?

    jjk. Nyt sitten hinkuan tuota pähkinävoita täällä bloggerissakin. Notta kiitti :)

    VastaaPoista
  2. Aina välillä joutuu vähän vielä joitain tekstejä varmistelemaan. ;) Mutta aika pahahan olisi sormi pystyssä kieltää lasta oppimasta. Enkä mä tiedä kenelle se olisi hyvä, että lapsi oppisi lukemaan vasta koulussa? Opettajalle? ;)

    Toi bambi-kalenteri on tilattu Coloresta. Se on sellainen ikuisusmalli, saa vääntää itse päivämäärät ym. Ostin sen Solkulle joululahjaksi. Aikas söpö. :)

    Ole hyvä vaan ja laita tilausta Ekoloon. :)

    VastaaPoista