Kirahville kaulahuivi

Odottelen, että läppärin korjaajat hakisivat sen pois. Juu, reklamtsuuni meni lävitse. Katselen, kun Silakka touhuaa, pukee aurinkolaseja päähänsä, riisuu pois ja pukee taas välillä väärinpäin. Aurinko paistaa, rannassa ui useampia lintuja. Harmitti, että en ollut ottanut kiikareita mukaan. Näkökykyni ei riittänyt joen toiselle puolen lajinmääritykseen. Minun pieni Silakkaiseni on myös päättänyt alkaa syödä itse. Nappasi vain lusikan käteensä ja alkoi mättää. Siitä lähtien neidin omaan lusikkaan ei ole saanut kukaan muu koskea, jos haluaa säilyttää tärykalvonsa ehjinä. Toisella lusikalla sentään saa pikkuisen avittaa, mutta vain pikkuisen ja välillä. Toivottavasti läppärini ei hylkää minua pitkäksi aikaa. Kaipaan jo kuvien ottamista ja käsittelemistä. Yleensä bloggaamista. Minulle pelkkä kirjoittaminen on vähän vieras laji. Jotakin visuaalista pitäisi saada mukaan. Pitäisi varmaankin opetella, miten padilla saa lisättyä kuvia, vaikka niitä kännykällä räpsittyjä. En tiedä kiinnostavatko ne edes ketään muuta, ovat vain tärkeitä minulle itselleni...