Jotenkin nämä viimeiset hetket palaavaa odotellessa ovat niiiiin hitaita. Isompi tyttö odottaa isää niin, että ei kykene enää mihinkään ja pienempikin valvotti yöllä ja on muutenkin harvinaisen kärttyisellä tuulella. Silakalla tosin oli jotain näppyä navan ympärillä eli odottelenpa tuleeko siitä jotain laajempaa kuplimista. Mutta viime viikko oli kiva, kun äitini oli seurana, tänään ei ole seuraa ja kohta lähdemme siunaustilaisuuteen. Eipä sekään ihan välttämättä nosta mielialaa kovin korkealle. Kuten ei nosta tuo pihalla leijaileva typerä valkoinen ainekaan. Jos se estää miehen koneen laskeutumisen illalla, lupaan puida nyrkkiä taivaalle oikein kunnon kirousten säestämänä, oli siitä hyötyä tai ei. Itselläkin on miestä jo oikeasti ihan kamala ikävä...
Nyt vaatteita vaihtamaan ja kohta lumipyryyn tarpomaan kohti kirkkoa rattaiden kanssa. Isompi sentään pääsee vaarin mukana autolla. Sitä ennen riitelen eskarineidin kanssa siitä, saako hautajaisiin laittaa huulipunaa. Huoh...
Voimia hautajaisiin. Mä pidän täällä kaikki somet ja varpaat ylhäällä, että kone laskeutuu ajallaan ja miehesi pääsee kotiin teidän odottavien luo! :)
VastaaPoistaHautajaisissa oli oikeasti ihan mukavaa. Etenkin sitten, kun se surkea vaihe kirkon puolella saatiin hoidettua. Mä todella toivon, että Helsingin seudulla ei sada lunta ihan samaan tahtiin kuin täällä... Kiitokset siis peukutuksista.
VastaaPoistaTäällä kans hengessä mukana, toivotaan ettei lunta sataisi Hki-Vantaall illalla!
VastaaPoistaKiitos. :)
VastaaPoista