Jos uusi lumi on vanhan surma, tämän päivän lumimääristä voisi päätellä, että pääsiäiseksi maa on paljaana. Sen verran tuota valkoista surmaa on tänäänkin maahan päin tippunut. Siunaustilaisuudesta kotiinpäin kahlaaminen oli jo melkoisen raskasta. Olkapäillä oli valehtelematta kunnon kinokset lunta ja meille on kuitenkin kirkolta maksimissaan vartin kävelymatka. Jotta toivossa on hyvä elää, että illaksi rauhoittuisi ja että mies tosiaan pääsisi tänään kotiin ja kunnialla myös loppumatkan motaria pitkin.
Tuli taas havaittua se, miten tärkeä asia hautajaiset kaikesta huolimatta ovat. Jotenkin hyvästien jättäminen helpottaa ja keventää oloa uskomattoman paljon. Varsinkin, kun on kyseessä hautajaiset, joissa haudattava on elänyt hyvän ja täyden elämän ja oma suru on lähinnä sitä haikeaa kaipausta, kun tietää, että se ihminen, josta on kovasti pitänyt, ei enää tule kadulla vastaan eikä kevätkatselmukselle puutarhaan. Omaisten suru on tietenkin ihan erilaista. Toki senkin osan olen tähän ikään mennessä kokenut useamman kerran. Silti on helpompi haudata rakas ihminen, jonka polku on ollut pitkä ja vaiherikas. Itse olen kantanut arkkua, joka oli hyvin pieni, mutta jonka kantaminen tuntui siltä kuin arkussa olisi koko maailman paino. Niinhän siinä olikin; koko minun maailmani paino ja unelmieni sirpaleet.
Minäkin olen oppinut kokemaan hautajaiset helpottavina. Vaikkei suru siihen lopu, niin seremonia päättää jotakin.
VastaaPoistaTuli surullinen olo tuosta viimeisestä kertomastasi. Haluaisin sanoa jotain viisasta ja kaunista, mutten osaa.
Hautajaiset on jollakin lailla sellainen piste joka jakaa menneen ja tulevan konkreettisesti uudeksi ajaksi.
VastaaPoistaOon huomannut, että hautajaisten jälkeen olo on monesti kevyt ja raskas yht'aikaa.
*Haleja*
Minäkin etsin sopivia sanoja tuohon omakohtaiseen kokemukseesi, se on jotain mitä on niin vaikea ymmärtää... elämme lähipiirissä samaan aiheeseen liittyviä pelon, jännityksen, odotuksen aikoja, toivoen koko ajan ettei päädyttäisi jälleen kerran suureen suruun... :(
VastaaPoistaNiin ja samaa mieltä olen hautajaisten tärkeydestä surutyön etenemisessä.
Voima-aatoksia!
Tuli kyyneleet silmiin viimeisistä sanoistasi. En voi edes kuvitella kuinka raskasta se on teille ollut. Halaukset
VastaaPoistaps. Toivottavasti Rami pääsi hyvin kotiin ja matka oli onnistunut
Minna: Kiitos. Eipä nitä sanoja vain oikein taida olla...
VastaaPoistaNiina K: Hautajaisissa on tietty sekin, että niiden aikana palaavat herkästi mieleen ne menneetkin hautajaiset. Kiitokset haleista.
Mie ite: Toivotaan, että teilläpäin asiat kuitenkin kääntyisivät onnellisesti päin
Kaarina: Kiitos. Ja juu, isäntä on talossa ja matka oli ollut rankka, mutta antoisa. :)
<3
VastaaPoistaMinä en oo kovin monissa hautajaisissa ollut mutta ne joissa olen ollut, ovat olleet siitä hyviä kokemuksia, että surun kanssa on kulkenut silti avoin keskustelu ja omien pelkojen myöntäminen. Usein ihmiset miettii kauheesti, mitä läheisensä menettäneelle voi sanoa, ei kai se loukkaannu jos sanoin sitä tai tätä. Enää en itse pelkää niin paljoa sanoa, surija usein haluaa kuulla juuri sen mitä on sanottavaa ja se riittää. Tää oli varmaan sekava sepustus mutta uskon, että ymmärrät :)
VastaaPoista(tosin en koskaan sanoisi kellekään esim "mikä ei tapa, se vahvistaa" koska se on höpölöpöä, ja aika vähättelevääkin, ja juu, sopimatonta hautajaisissa)
Ti: Kitos
VastaaPoistaErika: Niinhän se yleensä on, että tärkeintä läheisen menettäneelle olisi olla läsnä. Ei sillä loppujen lopuksi ole edes kamalasti väliä, mitä sanoo, kunhan nyt ei ihan järkyttäviä sammakoita päästele.