Sormiruokaa ja akrobatiaa

Meillä ei suuremmin sormiruokailla. Ei, vaikka se kuulemma olisi hyväksi. Tai sormi on kyllä usein suussa (tai nenässä), kun pitäisi syödä. Mutkun neitiä ei ole ikinä kiinnostanut (ja olemus on niin hoikka, että ruokaa on saatava sisään). Syö tuo päärynää pari haukkua, jos työntää lohkon käteen ja järsii porkkanaa, kurkkua tai maissinaksua, mutta pääosan aikaa kädessä olevaa ruokaat tutkitaan hetken ajan ja sitten paiskataan se lattialle. Niin, se onkin sitten ihan toinen juttu, se lattialla oleva ruoka.Se kyllä kelpaa. Jostain syystä en kuitenkaan pidä lattiaa ihan parhaana mahdollisena lautasenkorvikkeena noin pidemmän päälle.... Mutta ehkä neiti alkaa vähitellen uskoa, että pöydältä voi syödä muutakin kuin (reunalta varastettuja ruokia tai) äidin lusikalla lapioimaa sapuskaa.

Eilen illalla oli ohjelmassa akrobatiaa. Silakka keksi, että rahi on valtavan kiva kiipeilyteline. Onhan se, mutta hiukan korkea äidin makuun noin seisoskelutelineenä... Joten kippasin rahin nurin keskelle lattiaa ja sain seurata jumppaesitystä. Ihan yllättävän hyvin sujui, vain yksi keikahdus sattui ja sekin varmaan oli ihan terveellinen (ja pahempia vaurioita aiheuttamaton) opetus neidille siitä, että vähän kannattaa varoa. Jospa tuo oppisi varomaan. Edes välillä tai edes joskus...