Kirahville kaulahuivi

Kirjahyllyt ovat ihania. Kun möimme edellistä asuntoamme, yksi kiinteistövälittäjä yritti selittää, että kirjahylly pitää ainakin myyntiajaksi tyhjentää ja piilottaa vaikka johonkin konttiin pihalle. Jostain syystä se välittäjä ei päässyt myymään asuntoamme... Ei kai kukaan ole niin hullu, että laittaisi muutaman sata (jo rahallisesti) arvokasta kirjaa kylmään kostumaan? Puhumattakaan siitä, että ne kirjat olisivat olleet ulottumattomissani mahdollisesti kuukausia. Juuei, jotain rajaa stailaamisellakin. En kykene ymmärtämään, miten joku voi ihan tosissaan ajatella, että kirjat ovat rumia. Kirjat ovat maailman kauneimpia esineitä sekä sisältä että ulkoa.

Kirjahylly on varmaan myös syy siihen, että minusta ei taida ikinä kuoriutua minimalistia. Minusta on ihana katsella minimalistisia sisustuksia, karsittuja ja harkittuja kokonaisuuksia, mutta omassa kodissani ilmeisesti tulee aina tavara rönsyilemään. Jo sen takia, että kirjoista luopuminen olisi aika kamalaa. Ja kirjahylly oikeastaan saakin olla tuollainen. Vähän sekava, täynnä kirjoja, osa pystyssä, osa pitkällään, osa pystyssä olevien päällä pitkällään ja seurana epälukuinen määrä asiaankuulumatonta tavaraa. 

Isoin ongelma alkaa olla, että hylly käy jo pieneksi (vaikka kirjoja on jo hajasijoitettu eri puolelle asuntoa). Haaveilen koko takaseinän kokoisesta, kiinteästä hyllystä. Ehkä joskus... Seuraavana ostoslistalla on uusi jalkalamppu lukuvaloksi. Ikealaisen varjostin on ottanut siipeensä enkä ole keksinyt, miten sen saisi korjattua siistiksi. Muutenkin tuo ei jotenkin ihan istu paikalleen.

Ja tämähän on tietenkin ehdoton suosikkisivustoni.