Minussa ilmeisesti piilee pieni pyromaani. Liekit ovat aina kiehtoneet mieltäni ja mitään terapeuttisempaa en tiedä kuin elävän tulen katseleminen ja liekkien kohenteleminen. Yksi tärkeä syy tämän talon ostoon olikin tulisijojen runsaslukuisuus. Mies tykkää tehdä puita ja minä valkean. Lisäksi puuhellasta ja pönttöuunista leviävä lämpö on ihan erilaista kuin mikään muu, pehmeää ja hellää. Puuhellan pesään puiden lisääminen vie minut lapsuteeni ja mummulan keittiöön. Mummu teki suurimman osan ruoista puuhellallaan. Minunkin pitäisi opetella nyt ilmojen viiletessä hyödyntämään sen lämpöä enemmän ja säästää sähköä siinäkin. Äsken jopa muistin tehdä niin ja lapsi sai puuhellalla paistettua munakokkelia lounaansa lisukkeeksi.Nyt taas puita lisäämään.
Voi juku! Kyllä siellä kelpaa lämmitellä, ei mikään voita omaa kotiliettä :)
VastaaPoistaMeillä niitä on vielä kaksi, kun yläkerrassakin on puuhella entisen keittiön muistumana. ;) Mut sen käyttö ajoittunee ehkä enemmän paukkupakkasiin.
VastaaPoista