Kirppiskierrosta

Pääsin pitkästä aikaan kiertelemään kirppareita. Tai no, edes käymään kirpputireilla. On sekin jotain. Ehdoton löytö oli tuo 60-luvun karttapallo. Oikeastaan palloja oli kaksi, mutta mukaan tarttui se, jossa Eurooppa poikkesi erittäin paljon nykytilanteesta. Tuleepa samalla lapselle historianopetusta ja meidän epäkuranttien karttojen kokoelmamme senkun kasvaa.

Tuo tarjotin oli pakko ostaa, se kun oli vielä oikeasti kohtuuhintainenkin ja purkit tulevat joko kylppäriin tai neidin aarteille. En ole vielä päättänyt tarkoitusta. Ihan huippulöytö oli pari kenkälaatikollista vanhoja kaavoja. Tuskin niistä mitään ompelen, mutta vanhojen kaavojen kuvat ovat ihania. Tuonkin voisin hyvin kehystää tauluksi, sitten kun sopiva kehys löytyy.

Vielä mukaan tarttui vanha lakana. Pitsit eivät ole käsin virkatut, pikkuisen tahraakin on, mutta monogrammi osui harvinaisen hyvin kohdalle. Eiköhän tuolle siis jotai käyttöä löydy, kun nimikirjaimetkin ovat oikein.

Kirppiksillä kiertely on kyllä mukavaa, erityisesti pidän tuosta hyväntekeväisyyskirppiksestä, jossa saa ihan reippaasti kaivella. Noilla pöytäkirppiksillä välillä tulee kyllä pyöriteltyä silmiään ihmisten käsityksille siitä, mikä on arvokasta. Hinnat tuntuvat vain nousevan ja nousevan ja ihan kaameasta sälästä pyydetään tolkuttomia hintoja. No, mitenkäs se menikäään se sanonta siitä pyytäjästä, joka ei ole hullu... Ostaahan ei tarvitse ylihintaan. Vaikka kyllä minua kaivelee ihana, vanha lasilaatikosto tuolla pöytäkirppiksellä. Nyt ei vain ole (no tuskin koskaan olisi) satasta upottaa moiseen...