Ei tullut turhaan neljää vuottaa kultaseppäopistossa aikaa vietettyä. Osaan sen jäljiltä sentään pujotella helmiä vaijeriin. :D Oikeasti ensimmäinen askartelukoru, jota ihan oikeasti voin kuvitella käyttäväninkin. Pukeudun pääasiassa aika tummiin vaatteisiin, tämä voisi piristää. Idea iski, kun näin Esteriinan sivuilla noita isoja karkkihelmiä. Pakko oli tilata. Voisi kokeilla tehdä toisenkin, niin, että nuo välihelmet olisivat ihan mustia ja valkoisia. Olisi sitten vähän asiallisempi viritys. Mukamas.
Oikeasti käytän koruja ihan äärimmäisen harvoin. Rintakorut ovat ok, ne eivät yleensä ole tiellä ja niillä saa helposti näyttävyyttä esim yksinkertaiseen jakkuun. Mutta muuten minulla on kihla- ja vihkisormus ja korvissa harjoittelurenkaat. Ja siinä se. Jospa joskus oppisi. Jotenkin kaulakorut saavat vähän tukalan tunteen ja mummomaisen olon. Älkää kysykö miksi. Tuon muinaisen koulutuksen jäljiltä jäi vielä sen verran ammattitautia siinä suhteessa, että korussa on oltava ideaa, mitää tusinatuotantojuttuja en vain osaa käyttää. Lisäksi korun on vielä oltava mukava. Hah... Siitä sit yrittämään. Minäkö muka nirso?
Korurasiasta löytyy siis jonkin verran omaa tuotantoa, pari Kalevala Korun tarkoin valikoitua riipusta, piensarjaa oleva kaulakoru isompii juhliin ja runsaasti erilaisia puisia koruja. Toisaalta olen suurimman osan aikaa nykyisin kotona fleece-paita ja velourhousut ylläni, ne eivät hirmuisesti koruja kaipaa. Ehkä sitten, jos joskus vielä pääsen jonnekin töihin tai opiskelemaan.
Niin ja helmihommissa olen keskittynyt pääasiassa silmukkamerkkeihin. Kai sitä voisi noita korujakin enemmän yrittää. Vaikka lahjaksi.
Hieno silmämunakääty!
VastaaPoistaMinulla kotiasustus suurinpiirtein samoilla linjoilla. Koruista tykkään, kalevalahenkisistä ja puisista ja hopeisista ja... Mutta lopulta käytettyä tulee todella vähän. Onneksi korut käyvät sisustuselementteinä, on korutaulua ja yöpöydän lampussakin roikkuu muutamat, puhumattakaan naulakoista joka paikassa :)