Kirahville kaulahuivi

Jumppaaminen on kivaa. Etenkin lattialla viihdytään niin, että minä saan jopa osallistua kotitöihin ihan rauhassa. Vielä hetki sitten piti olla koko ajan jonkun sylissä, mieluiten äidin. Nyt maailmasta on tullut värikäs ja mielenkiintoinen paikka, jota voi katsella hartaudella sillä edellytyksellä, että vaippa pysyy kuivana eikä nälkä yllätä. Koirakin kävi jo lipaisemassa pikkuisen kättä, vaikka yleensä tuo ei suuremmin ole osoittanut mielenkiintoa tulokasta kohtaan. On meillä silti aika usein imetysvahti sohvan vieressä nukkumassa. Helpompi näin, kun koira ei ole lian innokas hoitoapulainen.

Tänään on ollut vähän väsähtänyt päivä. Sen lisäksi, että tämä #¤%&# flunssa näyttää jatkuvan ja jatkuvan, neiti päätti, että viideltä aamulla on oikein mainio heräämisaika. Seuraavan kerran alkoi nukuttaa yhdeksän aikaan. Hiukan ovat äidillä taas silmäpussit roikkuneet polvissa... Ja siis toki tiedän, että kello viisi on monelle lapselle ihan normaali heräämisaika, mutta kun minä en ole aamuihminen, en ollenkaan. Kuudelta heräämisen kestän, viideltä... Ei kiitos. Toivottavasti lapselle tulee huomisaamuna nälkä pikkuisen myöhemmin. Juu, hemmoteltu olen ollut, tämä pikkuneiti kun on ällistyttänyt meidät vanhukset pääosin nukkumalla öisin... Että ehkä en kuitenkaan valita ihan kamalasti. ;)

Ps. Onpas meillä muuten tyttömäisen näköinen tyttö. Esikoinen tuli puettua pääosin valkoiseen ja puuteripastelleihin, tämä tyttö saa nähtävästi nauttia perinteisemmistä tyttöväreistä. Mutkun tuolle ne sopivat nin hyvin... Puuteripastellit eivät toimi ollenkaan neiti tummasilmälle. Vaaleansininen on ihan vihonviimeinen sävy, mitä neitokaiselle kannattaa harkita. Hassua, miten erivärisiä lapsia voikin samasta äidistä putkahtaa. :)