torstai 5. joulukuuta 2013

Lapasesta lähti

Ihan tosissani mietin, että tänäkin vuonna tyydyn joulukoristelussa viime vuosina vallinneeseen matalan profiilin linjaan. Että laitan vähän joulujuttuja, mutta en kohtuuttomasti poiskerättävää. Joulukuusihan on jo tosi jouluinen juttu jo itsessään. 

Ja hah... Nyt näyttää vahvasti siltä, että blogin voisi hyvin nimetä uusiksi vaikka nimellä Kirahvi höyrähtää jouluun... Tänäänkin päiväunien sijaan silittelin verhoja, askartelin niitä kranssin seuraksi tarvittavia juttuja, taittelin isolle tytölle papereita lumihiutaleita varten ja mallailin valopeuraa paikalleen. (Juu, sen hankkiminen kertoo jo melkoisesta tilapäisestä mielenhäiriöstä.) Puhumattakaan siitä, että uunissa paistui maustekakku ja illasta tein piparitaikinan vetäytymään...Kaipa se joskus tulee leivottuakin.

Siitä en edes aloita, että ne silitetyt verhot ovat vanhat pitsilakanat. Auts... Varmaan epätrendikkäintä ikinä! Mutta aika suloista kuitenkin. Ne ovat kyllä niin yksivärisen vaaleat, että kaipaisivat jotain. Pienempi tyttö antoi jo palautteen, että maatuskaverhot keittiöön olisi pitänyt hankkia. No, ei taida olla sopivia kapissa. Mutta jos jotain pientä vaikka kävyistä tai karkeista keksisi... (Oikeasti haaveilin Marimekon tulipunaisista verhoista, mutta jäivät tänä vuonna hankkimatta)

Ulkona on pyryttänyt päivän mittaan useasti ja pyryttää taas. Ehkä se selittää puskan takaa hyökänneen joulutunnelmankin. Ehkä... Niin ja valopeurasta tykkään kovasti ihan siksi, että siitä tuli heti mieleen Harry Potter ja Harryn suojelius...

7 kommenttia:

  1. Valopeura! VALOPEURA! Ihan selvä suojelus!
    Jouluhurahtanut oot (myönnän myös laittaneeni tänään joulukyntteliköt ikkunoihin) kyllä perusteellisesti. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en muuten ole laittanut vielä kynttelikköjä. Mikä johtuu isolta osin siitä, että se on miesten hommaa (meillä). ;)

      Poista
  2. Kauniit lumihiutaleet! Meidän varastoista ei löytynyt silkkipaperia, joten V leikkeli tavallisesta kopiopaperista... ja monenvärisistä...

    Mainio suojelius! Meillä on yks istuva posliiniporo, semmoinen hassu, värikäs ja iso, jonka saimme lahjaksi joskus ja se oli täynnä karkkia. Alunperin en siitä tykännyt, koin ettei se kyllä sovi meille ollenkaan, mutta sitten ripustin sen sarviin pienet jouluvalot ja monta adventtiaikaa se tervehti eteisessä meille saapuvia. Sittemmin se toimi lasten joulupussukan piilona, tonttu toi siis sinne jokunen vuosi sitten öisin jotain lievittämään odotusta eli se toimi joulukalenterina. Jonain talvena poro nökötti sisäänkäynnin vieressä punaisessa kelkassa. Viime ja tänä vuonna en ole sille keksinyt vielä paikkaa... mutta siis kertomani pointti on, että löytyy niitä kummallisuuksia täältäkin ;)!

    Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että muillakin on höperöitä joulukoristuksia. :) Jotenkin niihin kehittyy se kuuluisa tunneside. Joskus vielä kaikkeen höpsöimpiin esineisiin. Toivottavasti posliiniporokin tekee välillä kambäkin.;)

      Poista
    2. Niin ja kiitos ja hyvää itsenäisyyspäivää sinnekin!

      Poista
  3. Saa hurahtaa, elämä on silloin aina kivempaa! Mä en ole ehtinyt hurahtaa kuin mielessäni, mitään en ole ehtinyt tehdä :( mut sitä suuremmalla syyllä kannustan muita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ehdit hurahtaa edes ihan pikkuisen lähempänä joulua. Hurahtaminen on kuitenkin aika hyvää hermolepoa...

      Poista