Viikonloppu oli lopultakin ihanan lämmin ja aurinkoinen. Vanha niveleni ovat protestoineet ankarasti koleudesta ja välillä olen ymmärtänyt hyvinkin selkeästi, miksi reumatismia on kutsuttu luuvaloksi. Se särky tosiaan vihloo luissa. Tai eihän minulla mitään varsinaista reumaa ole, vain reumaattiseksi tulkittavaa särkyä. Mutta riittää hyvin sekin... Mutta nyt, ah ja autuus, olen taas liikkunut likipitäen ketterästi, kun lämpö on voidellut niveliä.
Lauantaina kävimme katsomassa vaihteen vuoksi vanhempia ranskalaisia kaunottaria, kun Ranskalainen visiitti järjestettiin taas lähistöllä. Jotenkin nuo vanhemmat autot aiheuttavat minulle lämpimiä ailahduksia sydänalassa. Tulee mieleen lapsuus ja sedään keinuva sitikka, jonka kyydissä tuli monesti istuttua.
Tänään kävimme aamusta puutarhalla ja iltapäivästä eväsretkellä suosikkirannallamme. Siitä vain pitää nauttia näin keväisin. Heti kun ilma ja vesi lämpiävä, rantavesi alkaa muistutaa hernekeittoa ja se siitä uimisen ilosta. Mutta nyt kun vesi on vielä vilpoista eikä levä ole ehtinyt kasvaa, pääsee nauttimaan matalasta hiekkaisesta rannasta täysin rinnoin.
Sieltä puutarhalta tarttui mukaan paitsi kuvan kesäkukkia, myös jokunen perenna. Osa korvaamaan viime talven lumettoman pakkaskauden tuhoja. Minulla tuhoutuneiden listalla on mm. krookuksia, narsisseja, syysvuokot, valkoinen särkynytsydän, erinäisiä kivikkokasveja ja maksaruohoja, keijunkukkia, kaikki bellikset, kurjenpolvia, unikot, oletettavasti maahan istutetut kärhöt, valkoinen väriminttu,,, Ihan mahdottoman paljon kasveja kuoli. Mutta nyt nappasin mukaani korvaavia kasveja, mm. sen valkoisen särkyneensydämen ja unikkoja, kurjenpolven ja keijunkukkia. Toivottavasti ensi talvi olisi pikkuisen lempeämpi.
Kesäkukkiin tuli jonkinmoiseksi väriteemaksi tuollainen tummasävyisyys. Amppeliksikin hankin keijunmekon. Nuo kirjava petuniat veivät huomioni ja sydämeni ensiksi ja niiden seuraksi piti ostaa vielä yksi musta versio ja vastapainoksi sitten vaaleita markettoja ja muita hentoisempia sävyjä.Toisessa laatikossa on vielä valkoisia neilikoita ja sinisiä ja valkoisia lobelioita täytekasveiksi. Ehkä noista kauniit istutukset syntyvät. Etenkin, jos suklaakosmokseni suostuvat kellarissa vietetyn talven jälkeen kasvamaan änäkin kesänä. (Nuo samettikukat pääsevät harjoittamaan luontaista tuholaistorjuntaa kasvihuoneeseen.)
Pikkuapurin kanssa valitsimme vielä kukkia hänen omaan maahansa, jossa teemana tulee olemaan pienen merenneidon puutarha. Siinähän oli vain punaisia kukkia ja niitähän hankimme. Mutta palataan siihen aiheeseen, kun saan päätettyä maan tarkemman sijainnin ja pohjat kuntoon. Meillä on ollut hirmuisen mukavaa suunnitellessa. Vielä tosin pitäisi saada aikaiseksi raparperinlehdestä linnuille uima-allas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti