
Tänään otin ensimmäise viralliset päiväunet takapihalla aurinkovuoteessani, varjon alla. Ensi talvena voisin tehdä tuohon päikkäripeiton. Ei minulla kylmä ollut, mutta kärpäset ahdistelivat liikaa.
Jostain syystä tämä yleinen ulkoilmaelämä aiheuttaa sisätiloihin normaaliakin pahemman kaaoksen. Koska kukaan ei viihdy sisällä, kengät saavat olla vapaasi pitkin eteistä, matot rutussa ja sanomalehdet siellä, mihin ne on pelastettu terassilta sadekuuron yllättäessä. Sellainen kodikas kesäkaaos on valannut talon.
Jotenkin talo on sellainen, että tuo kaaos ei lopulta ole huono asia. Tuntuu, että seinät nauttivat auringosta yhtä lailla kuin mekin. Että talo hyrisee hiljaa kuunellessaan vesisodan ääniä pihalta ja avaa ovensa mielellään ulkoilmalle. Syksyn tullen talo saa meidät taas sisälle. Asumaan, lämittämään ja toivottavasti myös siivoamaan ahkerammin. Mutta nyt sisällä pitävät valtaa uimareissukassit ja tiskipöytä täyttyy vesipulloista. Lattioilta löytyy kesken juoksun jalasta potkittuja varvastossuja.
kesässä parasta ja pahinta on kodin kesäsisäkaaos.
VastaaPoistaParasta, koska elämä on leppoisaa ja muualla kuin sisällä.
Pahinta, koska joskus kumminkin täytyy tulla sisälle ja se kaaos lyö vastaan.
Ja koska sen selättämiseen menee yleensä aika mukavasti aikaa...
Poista