Ensiksi esittelen uusimmat maatuskani. Saapuivat postissa perjantaina. Minä pidän vanhoista maatuskoista, nämä uudemmat ovat jotenkin vähän sieluttomia kimalteineen ja tilpehööreineen. Vanhemmat maatuskat ovat sopivan vaatimattomalla tavalla arvokkaita ja viehättäviä.
Kangassaalista kirpputorikierrokselta. Löytyi verhoja, lakanoita, tyynynliinoja ja ihan kankaitakin. Ja oli ihanaa päästä pitkästä aikaa tosissaan penkomaan. Äidin lomaa...
Ja viikonlopun ehdottomasti ihanin löytö; Vuodelta -52 oleva grafiikanvedos. En usko, että tuolla varsinaista arvoa ostohintaa enempää juuri on, mutta minun silmiini tuo oli tosi viehättävä kuva. Siitä löytyy niitä visuaalisia elementtejä ja sellaista tyyliä, josta pidän kovasti. Ja tekovuosikin on sama kuin talossa, johon toivottavasti pääsemme muutaman kuukauden päästä muuttamaan.Meille on kyllä muutenkin kotiutunut kirputorilöytöjä juuri tuon asuntoprojektin takia viime aikoina enemmänkin. Olohuone on täynnä vanhoja tuoleja, lipastoja saapuu enemmänkin tämän viikon aikana ja muutenkin pieni asunto alkaa tukehtua tavaran määrään. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja pääsemme päästämään nuo avoimempaan asuintilaan.
Soon mää ;).
VastaaPoistaKurja lukea jälkikäteen teidän törmäilleen, toivottavasti olette molemmat, äiti ja tytär, jo toipuneet! On varmaan ihanaa odottaa muuttoa uuteen kotiin, vaikka onhan siinä järkyttävästi hommaa!
Nenä on entistäkin vähän vinompi, mutta muuten toipuminen on edistynyt hienosti. ;) Ja mä olen ihan kauhusta kankeana , kun pitäisi alkaa tarkastella kaappeja noin pakausmielessä. Kuudessa vuodessa ehtii kaappeihin ja varastoon kertyä kaikenlaista...
VastaaPoistaTiedän tunteen! Yritän itse hyväksyä ajatusta siitä, että Alex ei välttämättä saa pikkusisaruksia, ja tyhjentelen pikku hiljaa kaappeja hänelle pieniksi jääneistä vaatteista. Kellarinkin tavaramääränkni käänsin ylösalaisin vasta kuukausi-pari sitten etsiessäni luistimiani. joten tuoreessa muistissa ovat pyhät lupaukset siitä, miten meille ei enää ikinä kannettaisi kellariinkaan mitään, mitä ei varmasti vielä tulla tarvitsemaan. Ja sitten heti seuraavana päivänä retuutan kaikkea jätettä kaupan lounassalaattirasioista lähtien kotiin muotiksi huovutkseen ;).
VastaaPoistaMä olen muutamassa 240 neliön taloon ja mies jo hirmuu itsekseen, kun kuvittelee, millä vauhdilla mä kasaan sen täyteen erilaisia tuikitarpeellisia löytöjä ja aarteita. Siellä on kyllä onneksi todella iso kellari. ;)
VastaaPoista